Vapaaehtoisesti yksilapsiset perheet!

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsi, todella rakas, ei kaivata enempää! Samoja syitä kuin edellä; elämä on helppoa ja mukavaa, ei tarvi valitella väsymystä tai köyhyyttä, voi mennä melko iisisti, jää paljon aikaa olla muutakin kuin isä/äiti.

Mulla on outo tunne siitä, että yhdestä lapsesta kahteen ois suurempi muutos kuin nollasta yhteen..

Lähipiirissä paljon 2- ja 3-lapsisia perheitä, enkä mä pystyis elämään siinä hulinassa ja metelissä mtä lapsilauma aiheuttaa. Toki meilläkin lapsesta ääntä lähtee ja me riehutaan mukana, mutta ei ole sellasta jatkuvaa kinastelua.

En usko että elämänlaatu paranisi josnllisi enemmän lapsia, päinvastoin.

lapsella kuintekin kavereita tarhasta janomalta pihalta sekä mun kavereiden saman ikäidiä lapsia, jotka tubtenut koko ikänsä, sukulaisista puhunattakaan.

Meidän ainokaisen lapsen luona käy välillä kaveri kylässä ja aina meinaa menna hermo sitä kaksikkoa kaitsiessa, kun molemmat haluaisivat ensin sitä ja ensin tätä. "EI KUN MINÄ!!! MINÄPÄS!!! MINUN VUORO!!!! MINÄMINÄMINÄ.....!!!"

Korvista savu nousee sitä mökää kuunnellessa. Samanlaista kinastelua se varmasti sisaruksenkin kanssa olisi päivästä toiseen. Huokaisen aina helpotuksesta, kun kaveri lähtee ja siunattu hiljaisuus palaa maan päälle. :-D

Vierailija kirjoitti:

Lapsen alkutaival oli niin vaikea ettei samaa enään jaksaisi uudestaan, lisäksi muija on muuttunut kusipääksi lapsen tultua kuvioihin.
Ehkä jonkun uuden nuoren muijan kanssa voisin harkita.

Mitä jos sekin muuttuu kusipääksi?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Haluamme säilyttää hyvän elintason. Ja minä en ole lapsentekokone. Maailmassa on jo tarpeeksi väkeä. Saamme koko ajan monilapsisten perheiden kadehdintaa osaksemme: "no helppohan teidän on matkustaa jne" Nauran paskaisesti näille ja kerron, mihin olemme seuraavaksi menossa.

Älä viitsi olla niin ilkeä monilapsisille. Oletko ajatellut, että heille tulee paha mieli siitä, kun kehuskelet sillä miten helppoa teidän elämä on? Onhan sen toisen lapsen hankinta oma valinta, mutta niin kuin ei tiennyt ennen esikoistakaan, ei tiedä toisenkaan kohdalla, millaista elämä tulee olemaan uuden tulokkaan syntymän jälkeen. Vähän niinkuin lapseton kehuu lapselliselle elämänsä helppoutta ja sitä kuinka pääsee matkustamaan minne haluaa ilman lasta vaivoinaan. Samalta tuntuu sinun kehuskelusi monilapsisen perheen mielestä.

 

Tämä kommentti on sarkasmia, mutta kommentoin kuitenkin. Jos joku on niin naiivi, ettei tiedä, että kaksi tai kolme lasta vaatii enemmän rahaa, aikaa, valvomista, siivoamista, neliöitä, tilaa autoon, sairastelua, raskauksia, synnytyksiä, imetystä, vaippoja jne. kuin yksi lapsi, niin saisi jättää sen yhdenkin tekemättä.

 

Kannattaa ehkä seurata hetki suurperheen lähtöä esim. pienelle reissulle tai vaikka kauppaan ja miettiä miten se poikkeaa yksilapsisen perheen arjesta.

Meille tuli kerran kesällä 3-lapsinen tuttavaperhe (1-,3, ja 5v) viikon lomalle niin, että me oltiin sen aikaa mun vanhemmilla. Mä olen yhden lapsen kanssa tottunut siihen, että kaupassa voi tosiaankin vain käväistä (kesällä vaan kengät jalkaan ja menoks, kaupassa listan mukaiset ostokset ja ulos), joten mielestäni oli ihan hyvä idea lähteä kaikki yhdessä kauppaan hakemaan pienet piknik-eväät. Jestas, ensinnäkin se että ne kaikki lapset saatiin kipaisukuntoon (pissashowt, vastaansanomisten kanssa diilaaminen, pakkopukemiset, muut kiukut) kesti 30 minuuttia, sen jälkeen sinne kauppaan pääsy tien toiselle puolelle melkein toiset 30 min, ja siellä itse kaupassa oltiin kans se 30 min - ja ostettiin mehut, jätskit ja pasteijat, niin kuin oltiin aluksi sovittukin. Pienin ei suostunut kärryihin vaan halusi kulkea itse, isoin ei suostunut itse vaan halusi kärryihin, keskimmäinen halusi työntää niitä kärryjä.. Kaksi aikuista ja kolme lasta vaan ei ole järkevä suhdeluku :) Mun poika, silloin 3v, oli silmät pyöreinä tästä kaikesta. 

Ei ollut loman ainoa hetki kun kiittelin itseäni valinnastani pysyä yksilapsisena, sekä jumalaa siitä että mun lapsi oli rauhallinen - näillä oli 3 villikkoa. Yhden lapsen uhmien kanssa sentään pärjäsi vaikka olis ostoskassi toisessa kädessä, mutta voiko kolmen kanssa mennä minnekään ilman lisäaikuisia? 

Meillä

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Haluamme säilyttää hyvän elintason. Ja minä en ole lapsentekokone. Maailmassa on jo tarpeeksi väkeä. Saamme koko ajan monilapsisten perheiden kadehdintaa osaksemme: "no helppohan teidän on matkustaa jne" Nauran paskaisesti näille ja kerron, mihin olemme seuraavaksi menossa.

Älä viitsi olla niin ilkeä monilapsisille. Oletko ajatellut, että heille tulee paha mieli siitä, kun kehuskelet sillä miten helppoa teidän elämä on? Onhan sen toisen lapsen hankinta oma valinta, mutta niin kuin ei tiennyt ennen esikoistakaan, ei tiedä toisenkaan kohdalla, millaista elämä tulee olemaan uuden tulokkaan syntymän jälkeen. Vähän niinkuin lapseton kehuu lapselliselle elämänsä helppoutta ja sitä kuinka pääsee matkustamaan minne haluaa ilman lasta vaivoinaan. Samalta tuntuu sinun kehuskelusi monilapsisen perheen mielestä.

Tämä kommentti on sarkasmia, mutta kommentoin kuitenkin. Jos joku on niin naiivi, ettei tiedä, että kaksi tai kolme lasta vaatii enemmän rahaa, aikaa, valvomista, siivoamista, neliöitä, tilaa autoon, sairastelua, raskauksia, synnytyksiä, imetystä, vaippoja jne. kuin yksi lapsi, niin saisi jättää sen yhdenkin tekemättä.

Kannattaa ehkä seurata hetki suurperheen lähtöä esim. pienelle reissulle tai vaikka kauppaan ja miettiä miten se poikkeaa yksilapsisen perheen arjesta.

 

 

Meille tuli kerran kesällä 3-lapsinen tuttavaperhe (1-,3, ja 5v) viikon lomalle niin, että me oltiin sen aikaa mun vanhemmilla. Mä olen yhden lapsen kanssa tottunut siihen, että kaupassa voi tosiaankin vain käväistä (kesällä vaan kengät jalkaan ja menoks, kaupassa listan mukaiset ostokset ja ulos), joten mielestäni oli ihan hyvä idea lähteä kaikki yhdessä kauppaan hakemaan pienet piknik-eväät. Jestas, ensinnäkin se että ne kaikki lapset saatiin kipaisukuntoon (pissashowt, vastaansanomisten kanssa diilaaminen, pakkopukemiset, muut kiukut) kesti 30 minuuttia, sen jälkeen sinne kauppaan pääsy tien toiselle puolelle melkein toiset 30 min, ja siellä itse kaupassa oltiin kans se 30 min - ja ostettiin mehut, jätskit ja pasteijat, niin kuin oltiin aluksi sovittukin. Pienin ei suostunut kärryihin vaan halusi kulkea itse, isoin ei suostunut itse vaan halusi kärryihin, keskimmäinen halusi työntää niitä kärryjä.. Kaksi aikuista ja kolme lasta vaan ei ole järkevä suhdeluku :) Mun poika, silloin 3v, oli silmät pyöreinä tästä kaikesta. 

Ei ollut loman ainoa hetki kun kiittelin itseäni valinnastani pysyä yksilapsisena, sekä jumalaa siitä että mun lapsi oli rauhallinen - näillä oli 3 villikkoa. Yhden lapsen uhmien kanssa sentään pärjäsi vaikka olis ostoskassi toisessa kädessä, mutta voiko kolmen kanssa mennä minnekään ilman lisäaikuisia? Meillä on neljä lasta, ja käyn usein kaupassa yksin heidän kanssaan. Jää sitten illat perheajaksi, kun ei tartte käyttää niitä kaupassa kulkemiseen. Ei oo koskaan ollut mitään ongelmia, lapset on kasvatettu eivätkä ole vain kasvaneet. Ymmärrän silti oikein hyvin yksilapsisia, varmasti paljon hyviä puolia siinä ratkaisussa. Pitää tietää mikä kullekin sopii.

Up