Lue keskustelun säännöt.
Tältä masennus tuntuu
21.10.2015 |
Sairastan masennusta ja joskus öisin saan itkukohtauksia. Yritän olla herättämättä miestäni että hän saisi nukkua jaksaakseen töissä. Aina silti huomaa vaikka olisin kuinka hiljaa.. Sitten pyytää ja oikein vaatii avautumaan. Lohduttaa ja rauhoittelee. Olo on parempi hetkellisesti, kunnes seuraavana päivänä alkaa syyttely. Valittaa että kaikki mahdollinen mikä on töissä tai koulussa mennyt pieleen on minun syy, koska valvotin häntä nyyhkyttämällä. Olen kuulemma itsekäs kun en anna hänen nukkua. Jälkeenpäin tunnen hirveää katumusta ja häpeää siitä, että olen uskaltanut olla miehen edessä haavoittuvainen. Jatkossa puhun hänelle vain smalltalkia enkä kerro elämästäni enää mitään. On kamala huomata, että minun huono oloni on miehelle noin kova pala.
Töissä pomo ja työkaveri huomasivat oloni ja kysyivät olenko masentunut. Kerroin vaikken olisi halunnut, koska ajattelin että heidän on sitten ehkä helpompi ymmärtää miksi olen niin vaisu, väsynyt ja huonomuistinen. Ei kukaan oikeasti ymmärrä, vaikka työskentelen mielenterveysasioiden ammattilaisten kanssa. Saan jatkuvasti kuulla syytöksiä siitä, miksen ole yhtä iloinen ja reipas kuin muut ja miksei sitä ja miksei tätä. Teen töissä kaikkeni, mutta minulla kuluu valtavasti energiaa jo pelkästään siihen että yritän olla potilaiden edessä edes jotenkin reipas. Voimavarani eivät vain kertakaikkiaan riitä mihinkään ylimääräiseen mikä ei ole aivan pakollista.
Unohdan aivan kaiken, asiat eivät pysy muistissa muutamaa minuuttia kauempaa ja on noloa joutua sanomaan ihmisille yhä uudestaan ja uudestaan "Anteeksi, unohdin.".
Lääkäri vaihtuu aina kun käyn vastaanotolla. On rasittavaa ja turhauttavaa yrittää saada apua, kun kaiken joutuu kerta toisensa jälkeen selittämään alusta asti uudelle ihmiselle.
Äiti häpeää että käytän lääkkeitä ja käyn juttelemassa mielenterveystoimistossa, koska se on hänen mielestään heikkoutta, vaikka hän itse oli syvästi masentunut kun olin vielä pieni. Isä on empaattisempi, mutta hän onkin psykiatri. Ystävät ovat lakanneet pitämästä yhteyttä, luultavasti koska olen nykyisin niin mitäänsanomaton. Tuntuu pahalta mutta ainakaan ei tarvitse yrittää väkisin olla sosiaalinen.
Ennen aamuisin toivoin, josko tämä päivä olisi hyvä. Jos nyt. Tai nyt? Olen tiedostanut omien valintojeni tärkeyden osana parantumista. Olen hoitanut itseäni lenkkeillen, syöden terveellisesti, nukkumalla riittävästi, lopettamalla alkoholinkäytön, pitämällä yllä sosiaalisia suhteita jne.. Miksen siis jo parane? Olenhan "ottanut itseäni niskasta kiinni", niin kuin aina sanotaan.
Näinä aamuina tiedän jo mitä on edessä. Tahtoisin vain nukkua.
Kommentit (18)
Haet sairaslomaa ja jätät työt muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on yksi vaikeimmista sairauksista terveen ymmärtää. Tullut kyllä huomattua.. Ja se jos joku masentaa entisestään.
Mä ajattelen vain että minusta ei oo ikinä mihinkään, että oon helvetin paska, tyhmä, ruma, kuvottavan vastenmielinen luuseri ja olis parasta vaan lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia. Itse selättänyt masennuksen 3 kertaa.
Ai sä osaat laskea kerrat. Mulla niitä varmaan kertyis noin 30 koko elämänajalta lapsuudesta lähtien. -4
Entiiä onko masennusta mutta itken jatkuvasti, mul ei oo kavereita, oon syrjäytyny, en syö ja oon alakulone
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia. Itse selättänyt masennuksen 3 kertaa.
Ai sä osaat laskea kerrat. Mulla niitä varmaan kertyis noin 30 koko elämänajalta lapsuudesta lähtien. -4
Oliko tää nyt joku kilpailu vai?
Itselläkin jonkinlaista masennusta ja olen ihmetellyt ihan samaa, että kyllä elintavat on niin kunnossa kuin voi olla ja silti ei auta. Miksi sitten aina masentunutta patistetaan lenkille... Vähän kurjaa kun tiedostaa, että elää terveellisemmin kuin iloiset ihmiset ja silti tilanne on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia. Itse selättänyt masennuksen 3 kertaa.
Ai sä osaat laskea kerrat. Mulla niitä varmaan kertyis noin 30 koko elämänajalta lapsuudesta lähtien. -4
Oliko tää nyt joku kilpailu vai?
Ei. Mutta joskus se on elämänmittainen ongelma, ei vain sellainen "masennuin mutta oikeaoppisella hoidolla toivuin koettelemuksestani" -asia. Niinkuin monien julkkisten muutamien kuukausien "masennukset" jotka on oikeasti varmaan vaan jotain väliaikaista matalalentoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia. Itse selättänyt masennuksen 3 kertaa.
Ai sä osaat laskea kerrat. Mulla niitä varmaan kertyis noin 30 koko elämänajalta lapsuudesta lähtien. -4
Kyllä ne "kerrat" on laskettavissa, jos siihen sisältyy jaksoja, jolloin välillä sulkeutuu ja ajatukset on irti siitä paikasta tai hetkestä. Eli vaikea tai keskivaikea masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pn se joka masentaa?
toivotte elämän olevan tietynlaista ja ette kestä että elämä on mitä on.
Tämä oli hyödyllinen aloitus! Minulla on masentunut ystävä, joka todella usein unohtelee todella käsittämättömällä tavalla asioita, ja koska en kauheasti tunne masennusta niin en ole osannut liittää noita asioita toisiinsa.
Esim. keskustelu on usein tällaista (täysin keksitty esimerkki):
Minä: Ajattelin kirjoittaa tällaisen kertomuksen pienestä koirasta joka kadottaa omistajansa ja lähtee etsimään sitä, odotapa niin näytän minkälaisen kuvan piirsin siihen kuvitukseksi.
X: Okei.
X: Vau, onpa hieno piirustus. Ajattelitko kehittää sen ympärille jonkinlaisen tarinan?
Minä: Joo... Se koira kadottaa omistajansa ja lähtee etsimään sitä?
X: Ai jaa, okei... Kuulostaa kivalta.
Liittyykö tuollainen siis masennukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyödyllinen aloitus! Minulla on masentunut ystävä, joka todella usein unohtelee todella käsittämättömällä tavalla asioita, ja koska en kauheasti tunne masennusta niin en ole osannut liittää noita asioita toisiinsa.
Esim. keskustelu on usein tällaista (täysin keksitty esimerkki):
Minä: Ajattelin kirjoittaa tällaisen kertomuksen pienestä koirasta joka kadottaa omistajansa ja lähtee etsimään sitä, odotapa niin näytän minkälaisen kuvan piirsin siihen kuvitukseksi.
X: Okei.
X: Vau, onpa hieno piirustus. Ajattelitko kehittää sen ympärille jonkinlaisen tarinan?
Minä: Joo... Se koira kadottaa omistajansa ja lähtee etsimään sitä?
X: Ai jaa, okei... Kuulostaa kivalta.
Liittyykö tuollainen siis masennukseen?
Masentuneiden oirekuvassa on yleensä paljon yhteneväisyyttä, mutta niin kuin mekin olemme ihmisinä yksilöllisiä, on sairauden ilmeneminenkin. Mutta onhan tuo siis tyypillinen oire. Silloin kun aivojen välittäjäaineet ovat epätasapainossa (niinkuin monesti masentuneilla on), on loogistakin että erilaisia kognitiivisia vaikeuksia tulee. Muistin heikkenemisen kautta ilmaantuu sitten muita ongelmia. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä pn se joka masentaa?
toivotte elämän olevan tietynlaista ja ette kestä että elämä on mitä on.
Masennuksen voi laukaista niin moni asia. Pitkään kestänyt kova stressi joka kärjistyy siihen pisteeseen, isot elämänmuutokset (hyvät ja huonot), läheisen kuolema, ero, työpaikan menetys jne.. Vaikea selittää miksi joku reagoi toisen mielestä vähäpätöiseen asiaan vahvemmin kuin toinen. Kun ihmisen välittäjäainetasapainossa on jo valmiiksi häikkää, onko ihmekään jos ei toimi ihan normaalisti. Mahdotonta nähdä päältäpäin kun ongelma on aivoissa, siksi masentuneen käytös on usein muiden silmissä ihan käsittämätöntä. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja nyt se pettymys että työtä ei löydy, elintaso tippuu, lapsena oli rikkaampi kuin aikuisena, avioliitto on pettymys....
suomalaiset nuoret masentuu, ei ne jaksa tätä elämää. Vaikka kaikki on ok, ei olla sotaa paossa ja jätetty kaikkea omaisuutta ja sukua ja tuttavia taakse. Mamut on varmaan onnellisempia, heillä on uusi elämä ja voivat ponnistella, jotta pääsevät elämässä eteenpäin.
Itsellä elämäntilanne on kestämätön ja ihmettelen miten jaksa päivästä toiseen.
Menetin äitini äkillisesti viisi vuotta sitten. Aloin neljä vuotta sitten seurusteleemaan...
Nyt oma terveys on sydämen takia huonossa kunnossa ja parisuhde on no helvettiä avopuoliso syyttää minua kätyriksi, joka naapureiden kanssa myrkyttää hänet lisää laksatiiveja hänen kahviinsa sekä puuroon. Lisäksi olen asentanut hänen mielestään kameroita, jotka seuraavat häntä. No en ole tehnyt mitään tuollaista.
Sitten isäni sairastaa haimasyöpää ja itse syön lääkkeitä, jotta saisin nukuttua edes pari tuntia yössä.
Olen aivan älyttömän hermopaineen alla jatkuvasti ja totuus on etten jaksa enään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pn se joka masentaa?
toivotte elämän olevan tietynlaista ja ette kestä että elämä on mitä on.
Masennus ei ole looginen.
Hyvin monilla masennusta sairastavilla on elämä jopa ulkoisesti paremmalla mallilla kuin monella muulla. Voi olla ihana perhe (kuten minulla) ja mielenkiintoinen, hyväpalkkainen työ (kuten minulla).
Aivokemia on kummallinen juttu, varsinkin, kun ainakin kohdallani sen tasapainoon saattamiseksi ei ole lukuisista vaihtoehdoista löytynyt toimivaa lääkettä.
Masentuneen ajatukset eivät ole rationaalisia, vaikka kuinka yrittäisi.
Ymmärrän kyllä, että terveiden on hyvin vaikea tätä sairautta ymmärtää. Ei teidän tarvitsekaan, mutta edes jonkinlainen myötätunto olisi kiva juttu.
Silloin, kun miettii päiviensä päättämistä, ei mitenkään auta kaverin lausahdus "mutta sullahan on kaikki hyvin"....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia. Itse selättänyt masennuksen 3 kertaa.
Ai sä osaat laskea kerrat. Mulla niitä varmaan kertyis noin 30 koko elämänajalta lapsuudesta lähtien. -4
Oliko tää nyt joku kilpailu vai?
Ei. Mutta joskus se on elämänmittainen ongelma, ei vain sellainen "masennuin mutta oikeaoppisella hoidolla toivuin koettelemuksestani" -asia. Niinkuin monien julkkisten muutamien kuukausien "masennukset" jotka on oikeasti varmaan vaan jotain väliaikaista matalalentoa.
Puhuin omassa kolmessa kerrassani kyllä ihan useiden vuosien mittaisista jaksoista.
Tuttuja tuntemuksia. Itse selättänyt masennuksen 3 kertaa.