Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi tämä huono jakso ei tunnu loppuvan ollenkaan?

Vierailija

elämässä yhtä sun toista paskaa. eikä ne tunnu loppuvan millään... mistä saa voimaa ja jaksamista?

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

on niin ahdistavaa. en vaan jaksais mitään ylimääräistä mutta kokoajan sitä ylimääräistä vaan tulee. :(

ap

Vierailija

Mä olen tullut siihen lopputulemaan, että ei se lopu ikinä. Kun joku kohta vähän helpottaa niin takuu varmasti jostain toisesta suunnasta tulee paskaa ämpärillä tilalle. Jossain vaiheessa tulee se viimeinen gramma, joka taittaa kamelin selän. Sitten ei ole enää millään mitään väliä.

Vierailija

Mulla samaa. Ihan itkettää, että minne se entinen iloinen ja jopa aurinkoinen ihminen on kadonnut? Mitä enemmän elää, sen enemmän mietin sitä, miten en ole missään hyvä eikä kukaan rakasta minua, enkä ole edes sellaista rakkaussuhdetta löytänyt, jossa välittäisin toisesta todella paljon. En osaa mitään enää. En varsinkaan olla äiti. Haluaisin kuolla.

Vierailija

tuntuu että tää alamäki on alkanu vuodesta 2012 ja senku vaan jatkuu. Asiat vaan vaihtuu jonkun verran. ensin oli pitkittynyt työttömyys, sitten avoliitto kriisissä, sitten ongelmaa lapsen kanssa. Nyt sanottiin heipat töistä. Mua ei enää tarvita kun pitää säästää kunnan. työttömyyttä taas, välillä jotain pätkä töitä ollu mutta suuremmaksi osaksi työttömyyttä ja ansiosidonnaiseni on surkea koska mulla ollut pieni palkka ja suht lyhyt työhistoria, nettona saan 860€. aloitin aikuisopinnot ja vaikutti että sillä työllistyis paremmin mutta nyt tilanne on muuttunut ja valmistun varmaan työttömäksi siis mikäli ikinä valmistun sillä tuntuu että oon täysin dorka enkä ymmärrä/osaa mitään. painajaismaista tää opiskelu etenkin näyttötutkintona. lastakin ollaan toivottu mutta vissiin on niin kova stressi ettei kroppa vaan suostu tulemaan raskaaksi. toisaalta joskus mietin onko se järkevää nyt hankkia lapsi mutta sitten taas ajattelen että ehkä se olis juuri se asia joka tois sitä iloa elämään. mutta en tiedä en oikeasti enää tiedä mistään mitään.

ap

Vierailija

Joka ilta nukkumaan mentäessä pelottaa mitä aamulla tuleekaan tapahtumaan. En osaa enää olla rentona.
Jos joskus edes jonkun pienen ilon aiheen saa niin joutuu pelkäämään kahta kauheammin koska rysähtää koska on takaisin maksu aika siitä pienestä ilosta.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mistä sä nautit? Mikä saa sut iloiseksi?


Mulle riittää että mun lapset, perhe ja läheiset voi hyvin ja ovat terveitä. Mutta kun kaikki ei ole hyvin olen ahdistunut ja stressaantunut.

Vierailija

Tekis mieli välillä luovuttaa ja nyt on sellainen hetki. Tippua vaan pois ja jäädä makaamaan. Mutta tiedän että jos teen niin sieltä ei enää pääse pois sinne pohjalle sitten jää koska ei ole voimia millä nousta.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Savuttomuudesta on hyvä aloittaa, ja viinattomuudesta.

Just. En ole koskaan polttanut tupakkaa tai mitään muutakaan. En ole juonut mitään alkoholipitoista 10-vuoteen.

ap

Vierailija

Oisko sulla ap tunnistamaton kilpirauhasen vajaatoiminta? Kun mulla oli tuollaista "haluan jäädä vain makaamaan tähän ja lopettaa kaiken" -tunnelma niin se oli kilpparin vajaatoimintaa.

Vierailija

Tsemppiä ap:lle ja muille ketjuun kirjoittaneille. Osaisinpa auttaa ja antaa jotain käytännön neuvoja, mutta itselläni on ollut vähän samanlaista alamäkeä jo about vuodesta 2009. Kenties jo aiemminkin. Vaikea sanoa, mistä se oikeasti alkoi: tiedän vain sen, että vielä 2009 kaikki oli - ihan selkeästi mitattavilla tavoilla - paremmin kuin nyt. Viimeinen niitti oli yritystoiminta, joka lupaavasta alusta huolimatta lässähti alkuunsa kun olin arvioinut alkupääoman tarpeen alakanttiin. Tavarantoimittaja petti (vei rahat enkä saanut tuotteita), ja homma romahti kasaan sen siliän tien, kun ei ollut  niin suurta summaa ylimääräistä rahaa paikkaamaan tuota. Niitä yrityksen perustamisesta aiheutuneita velkoja on sitten maksettu viimeiset viisi vuotta. Se varmasti aiheuttaa suuren osan ahdistuksesta.

Siinä vaiheessa kun kaikki ahdistaa ja huominen pelottaa, ollaan jo yleensä yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä. Siitä on todella vaikea päästä omin neuvoin eroon. Minulla auttoi kognitiivinen käyttäytymisterapia todella paljon. Valitettavasti en saanut siihen Kela-korvausta (siihen olisi tarvittu "siunaus" psykiatrilta, ja menin ilmeisesti väärälle yksityiselle psykiatrille koska hän ei minulle sellaista paperia tehnyt) ja piti jättää kesken, kun ei ollut rahaa.

Raha ei tuo onnea, mutta rahattomuus tappaa aika tehokkaasti pienetkin onnenpoikaset. En ole varsinaisesti masentunut, ja minulla on aina vähän väliä optimismia, uusia toiveikkaita ideoita ja iloa ilmassa. Mutta ne eivät kanna pitkälle, kun pohjalla on turvattomuuden tunne. On vaikea uskaltaa rakentaa mitään uutta, kun sisimmässään pelkää, että koko rakennelma romahtaa huomenna.

Elinympäristöllä on myös todella suuri merkitys. Uskon, että suuri syy ahdistuneisuuteeni ja lannistuneisuuteeni on ahdistava asuinalue, joka on slummiutunut ihan muutamassa vuodessa ja joka suorastaan alleviivaa turvattomuuden ja epäonnistumisen tunteitani. Ihminen on myös tapojensa orja. Kun joka päivä tekee rutiininomaisesti samat tylsät asiat joka päivä, on turha odottaa mitään uutta ja parempaa. Netissä roikkuen ei ainakaan mitkään ongelmat ratkea.

Jotain oivalluksia on siis tullut tehtyä, siitäkin huolimatta, että oivaltava terapia jäi kesken. Näen mielestäni tilanteeni nykyään aika selvästi: näen, missä määrin olen olosuhteideni lannistama, ja missä määrin ihan itse pahennan omilla päivittäisillä valinnoillani ahdistustani. Veikkaan, että jälkimmäisellä on loppupeleissä vielä suurempi rooli tässä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat