Huoli kummilapsesta, mitä tehdä vai tehdäkö mitään?

Vierailija

Minulla on useampikin kummilapsi, mutta nyt viime aikoina olen yhdestä lapsesta ollut hyvinkin huolissani. Hän on nyt 3-vuotias ja pari kuukautta sitten muutti äitinsä kanssa n. 100 km paikkakunnalta, jossa kummilapseni on koko ikänsä asunut. Kummilapseni äiti eli hyvä ystäväni (ainakin aiemmin oli hyvä ystäväni, nyt uuden miehen tavattuaan välimme ovat etääntyneet) siis muutti uuden miehen kanssa yhteen ja tällä miehellä on yksi lapsi.

Ystäväni tapasi tämän miehen netin kautta. Viikon tekstailtuaan/soiteltuaan he tapasivat ekan kerran ja ystäväni mukaan tuosta päivästä alkaen he seurustelivat. Parin viikon jälkeen menivät kihloihin ja muuttivat yhteen vajaan kuukauden seurustelun jälkeen. Olen tavannut myös tämän uuden miehen ja ainakin aina sillon kun olen joko heillä vieraillut tai he ovat meillä niin tämä uusi mies komentaa hyvin herkästi kummilastani, vaikkei välttämättä joka asiasta tarvitsisi sanoa, ainakaan niin kovalla äänellä. Lisäksi olen kuullut tämän miehen myös komentamisen yhteydessä sanovan kummilapselleni, että jos ei tottele niin hän joutuu kasvatuslaitokseen/toiseen perheeseen ym. Tästä olen joka kerta sanonut, ettei noin saa lapselle sanoa ja tämän jälkeen mies on ollut jonkin aikaa hiljaa, ei tosin koskaan ole sanonut takaisin, kun olen sanonut, ettei niin sanota lapselle. Omaa lastaan tämä mies ei juurikaan komenna, vaikka hänen lapsensa tekee kummilapselleni usein kiusaa ym. Tämän ystäväni uuden miehen lapsi on siis 6-vuotias. Usein kuulen myös puhuessani puhelimessa ystäväni kanssa sieltä taustalta miten ystäväni mies komentaa kummilastani millon mistäkin asiasta.

Kummilapseni on luonani yleensä kaksi viikonloppua kuukaudesta ja aina kun tulee aika, että pitäisi lähteä kotiin ja käsken laittamaan vaatteita päälle niin hän alkaa itkeä ja tuo itku kestää koko tunnin matkan, kun vien tämän lapsen kotiin. Minulla ollessaan kummilapseni käyttäytyy todella hyvin, toki välillä täytyy muistuttaa jostain, esim. ettei tuolilla saa pelleillä, koska voi loukata itsensä, mutta harvemmin tarvitsee ääntään korottaa, koska tottelee ensimmäisestä sanomisesta. Kummilapseni on sanonut myös usein syödessään monesti näin, että "kivaa mä sain ruokaa olen ollut kiltti" Tästä herää väkisin kysymys, että onkohan joko ystäväni tai uusi miehensä sanonut joskus tuollaista, että jos ei ole kiltti niin ei saa ruokaa. Tiedän siis myös ystäväni sortuvan välillä ns. kiristykseen, jos kummilapseni ei tottele häntä.

Olenkohan nyt vain ylihuolehtiva ja pitäisi vain antaa tämän olla. Vai pitäisikö tuohon puuttua jotenkin? Olen yrittänyt puhua ystävälleni, että onko huomannut, että hänen lapsestaan on tullut mm. pelokkaampi mitä oli ennen kun ystäväni tapasi tämän uuden miehen. Luulen, että tuo pelokkuus johtuu osittain siitä, kun kummilapselleni jatkuvasti sanotaan jostain asiasta ja pelotellaan, että joutuu toiseen perheeseen tmv. Ystäväni on kuitenkin niin rakastunut, ettei ole tätä puhettani ottanut kuuleviin korviinsakaan ja tiedän, että jos yrittää sanoa jämäkämmin niin sillon hän ns. vetää herneen nenään ja sitten en todennäköisesti saa enää nähdä kummilastani.

Kommentit (12)

Vierailija

No, mä huolestuisin ihan toden teolla. Pienen ihmisen murskaaminen hyvässä vauhdissa. Puhuisin äidille, silläkin riskillä että ystävyys menee. Jos hän torjuu kaiken tuon, mainitsisin kummitädin ominaisuudessa lastenvalvojalle. Hehän eivät voi tietää mitä perheessä tapahtuu. Asia on oikeasti niin, ettei yhdenkään pienen mieltä saa musertaa. Erityisen vaarallista se on uusperheessä, jossa ei rakkautta lasta kohtaan ole välttämättä uudella puolisolla ollenkaan. Kun vieras aikuinen alkaa projisoida omia pimeitä puoliaan 3-vuotiaaseen, ollaan todella vaarallisilla ja julmilla vesillä.

Vierailija

Toivon etten koskaan rakastu keneenkään niin palavasti että uhraan omat lapseni.. ja tulen sokeaksi lasteni huonolle kohtelulle. Ehkä jos laittaisit tuon tekstin vaikka sähköpostilla ja pyytäisit että ystävänä haluat auttaa koska kummilapsi on sinulle rakas myös.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluun yhteys, ei lastenvalvojasta nyt ole apua.

samaa mieltä. Jo tuollainen pikaromanssi ja uusperheen perustaminen kielii jonkin tason ongelmista. Onko tuollainen ihminen kykenevä ottamaan todellista vastuuta lapsen hyvinvoinnista? Kuka hullu muuttaa LAPSEN/LASTEN kanssa uuden kumppanin luo noin lyhyen tuttavuuden jälkeen? Tuo sinällään on jo lapselle haastava tilanne, saati jos isäpuoli on sitten epäoikeudenmukainen tai jopa vahingollinen lapsen kehitykselle. Ottaisin suoraan yhteyttä lastensuojeluun, luulen että ystäväsi on joko niin miehen vietävissä tai niin umpisokean rakastunut ettei järkipuhe auta. Lastensuojelu olisi hyvä herätys heille molemmille. 3-vuotias on täysin suojaton tuossa tilanteessa. Tee lasu silläkin uhalla että ystävyys menee. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No, mä huolestuisin ihan toden teolla. Pienen ihmisen murskaaminen hyvässä vauhdissa. Puhuisin äidille, silläkin riskillä että ystävyys menee. Jos hän torjuu kaiken tuon, mainitsisin kummitädin ominaisuudessa lastenvalvojalle. Hehän eivät voi tietää mitä perheessä tapahtuu. Asia on oikeasti niin, ettei yhdenkään pienen mieltä saa musertaa. Erityisen vaarallista se on uusperheessä, jossa ei rakkautta lasta kohtaan ole välttämättä uudella puolisolla ollenkaan. Kun vieras aikuinen alkaa projisoida omia pimeitä puoliaan 3-vuotiaaseen, ollaan todella vaarallisilla ja julmilla vesillä.

Kauniita sanoja, mutta valitettavasti en usko että ankeat kasvatusmetodit riittävät yhtään mihinkään seuraamuksiin, vaikka niistä saisi jotenkin todisteita. Minun mielestäni sinun tehtävä olisi tukea lasta niinä viikonloppuina kun hän on siellä ja yrittää näyttää millaista on ns. normaali elämä ja kanssakäyminen. Rakastunut äiti ei varmasti ota kritiikkiä kuuleviin korviinsa ja jos komenteleva mies saa tietää sanomisistasi niin luultavasti suivaantuu. Lapsi kärsii ja teidän tapaamiset kärsivät myös. 

En siis sano, että tuo tilanne olisi mitenkään hyvä lapselle, mutta sinä varmasti tiedät itsekin ettei mikään laki voi estää tuota. Toki se voisi toimia herätyksenä äidille, mutta jos ei toimi niin lapsi voi menettää sen ainoan kontaktin tavallaiseen kotielämään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluun yhteys, ei lastenvalvojasta nyt ole apua.

samaa mieltä. Jo tuollainen pikaromanssi ja uusperheen perustaminen kielii jonkin tason ongelmista. Onko tuollainen ihminen kykenevä ottamaan todellista vastuuta lapsen hyvinvoinnista? Kuka hullu muuttaa LAPSEN/LASTEN kanssa uuden kumppanin luo noin lyhyen tuttavuuden jälkeen? Tuo sinällään on jo lapselle haastava tilanne, saati jos isäpuoli on sitten epäoikeudenmukainen tai jopa vahingollinen lapsen kehitykselle. Ottaisin suoraan yhteyttä lastensuojeluun, luulen että ystäväsi on joko niin miehen vietävissä tai niin umpisokean rakastunut ettei järkipuhe auta. Lastensuojelu olisi hyvä herätys heille molemmille. 3-vuotias on täysin suojaton tuossa tilanteessa. Tee lasu silläkin uhalla että ystävyys menee. 

Kommentoinkin jo tuohon, että onko tosiaan hyvä tehdä lasu silläkin riskillä, että rakastunut pari ei anna enää vierailla kummitädin luona niin usein? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluun yhteys, ei lastenvalvojasta nyt ole apua.

samaa mieltä. Jo tuollainen pikaromanssi ja uusperheen perustaminen kielii jonkin tason ongelmista. Onko tuollainen ihminen kykenevä ottamaan todellista vastuuta lapsen hyvinvoinnista? Kuka hullu muuttaa LAPSEN/LASTEN kanssa uuden kumppanin luo noin lyhyen tuttavuuden jälkeen? Tuo sinällään on jo lapselle haastava tilanne, saati jos isäpuoli on sitten epäoikeudenmukainen tai jopa vahingollinen lapsen kehitykselle. Ottaisin suoraan yhteyttä lastensuojeluun, luulen että ystäväsi on joko niin miehen vietävissä tai niin umpisokean rakastunut ettei järkipuhe auta. Lastensuojelu olisi hyvä herätys heille molemmille. 3-vuotias on täysin suojaton tuossa tilanteessa. Tee lasu silläkin uhalla että ystävyys menee. 

Kommentoinkin jo tuohon, että onko tosiaan hyvä tehdä lasu silläkin riskillä, että rakastunut pari ei anna enää vierailla kummitädin luona niin usein? 

ainakin asia on sitten viranomaisten tiedossa. Joka tapauksessa lapsi on nytkin valtaosan ajasta siellä äitinsä ja isäpuolensa luona ja sinä aikana ehtii tapahtua paljon vahinkoa lapsen kehitykselle. On henkistä väkivaltaa uhkailla pientä lasta sillä että hän joutuu toiseen perheeseen. Tietenkin on hankala ottaa kantaa tilanteeseen kokonaisuutena kun ei näe mikä tilanne siellä todella on mutta jo tuollainen uhkailu ja kiristäminen entuudestaankin mullistavassa elämäntilanteessa kuulostaa aika huolestuttavalta. Lasun työntekijät pääsisivät kuulemaan lasta ja jos esim ruokailu on kiltteyden varassa, ollaan jo tosi pahassa tilanteessa. Yleisesti ottaen en voi ymmärtää miten kukaan menee kihloihin nettituttavuuden kanssa parin viikon jälkeen. Jommalla kummalla tai molemmilla osapuolilla  on pakko olla jotain ongelmia elämänsä kanssa että tuollaiseen "hätäratkaisuun" ryhdytään. Onko ystäväsi mahdollisesti sössinyt raha-asiansa ja siksi niin kiireellä pokannut sitten jonkun jonka luo voi muuttaa, vai oliko tilanne niin että mies muutti ystäväsi luo? Terveellä järjellä varustettu, tasapainoinen ihminen kyllä tutustuu kaikessa rauhassa potentiaaliseen uuteen kumppaniin, etenkin jos kuviossa on lapsia. Voit kai tehdä lasun nimettömänä ja kirjoitat siihen asiat jotka täälläkin jaoit. Sos.työntekijät sitten tekevät käynnin perheessä ja kartoittavat tilanteen. Ystäväsi ei tarvitse tietää kuka teki lasun ja millä perusteilla. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat