Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen salasuhde, oma masennus...miten tästä eteenpäin?

Vierailija

Ollaan miehen kanssa oltu 17v yhdessä ja meillä on viisi lasta 13v, 11v, 3v ja kaksoset 8kk. yhteiselomme on sujunut hyvin, toki vastoinkäymisiä on aina välillä ollut, mutta kaikista on selvitty yhdessä toinen toista tukien. vastoinkäymisiin sisältyy mm. minun äitini syöpään sairastuminen, miehen isän kuolema onnettomuudessa ja monia muita "pienempiä" vastoinkäymisiä, joista kaikista on selvitty loppujen lopuksi yhdessä ja nämä ovat vaan vahvistanut meidän liittoamme.

Jokin aika sitten mies kertoi hänellä olleen muutaman kuukauden mittaisen salasuhteen, joka ei miehen sanojen kuitenkaan merkinnyt hälle mitään ja että se on loppu. Mies myös sanoi, ettei haluaisi erota ja tulee kuulemma tekemään kaikkensa, jotta voin taas luottaa häneen. Tuo oli kun isku vasten kasvoja. Näin jälkikäteen ajateltuna jotain merkkejä tällaisesta oli kyllä havaittavissa, mutta ei se kuitenkaan ollut tullut omaan mieleeni, osin ehkä oman masennukseni takia.

Minulla todettiin hyvin pian kaksosten syntymän jälkeen masennus. Masennusoireita oli kyllä jo raskausaikana, mutta diagnoosi tehtiin vasta kaksosten syntymän jälkeen. Sain lääkityksen ja sen lisäksi käyn terapiassa. Lisäksi 2-3 kertaa viikossa pienimpiä lapsia tulee hoitaja hoitamaan 6 tunniksi, jotta saan itse levätä.

Tiedän yhden ystäväni miehen pettäneen häntä ja hän ei pystynyt antamaan anteeksi ja jatkamaan yhdessä vaan he erosivat muutaman vuoden jälkeen. Muutenkaan ystäväni eivät ole suhtautuneet mitenkään sanoisinko positiivisesti mieheni pettämiseen vaan ensisijainen ohje, jonka heiltä olen saanut on, että kannattaa erota, että mies tulee pettämään jatkossakin. Itse haluaisin uskoa, että tuo oli ainoa kerta ja ainakin yrittää saada vielä liittomme toimimaan ja luottamuksen takaisin, mutta onko se oikeasti edes mahdollista? Ero erityisesti tällä hetkellä tuntuu vihoviimeiseltä vaihtoehdolta jo oman masennukseni ja sen takia, että tuskin jaksaisin yksin lasten kanssa.

Onkohan ero ainoa vaihtoehto vai onko vielä mahdollista saada luottamus takaisin toiseen? En siis oleta, että se tapahtuu hetkessä, mutta ajan kanssa ja miehen kanssa mm. terapiassa käydessä voisiko olla mahdollista luottaa taas?

Kommentit (8)

Vierailija

vaikeaa on jos lähtee kuuntelemaan liiaksi toisten mielipiteitä teidän suhteestanne ja siitä mitä sinun pitäisi tehdä. Tuntuuko sinusta aidosti että pystyt antamaan miehellesi anteeksi? Minkälainen tunne sinulle aidosti on teidän tulevaisuudesta? Teillä on lapsia ja pitkä yhteinen menneisyys. Itse kannustaisin ehdottomasti jatkamaan eteenpäin yhdessä mikäli vain se tuntuu sinusta oikealta ratkaisulta.

Sanna

Sulla on hurjan raskas tilanne. Muiden neuvoja siitä mitä tilanteessa kannattaa tehdä (erotako vai ei) ei kannata kuunnella. Vain itse tiedät kestätkö elää asian kanssa, pystytkö antamaan anteeksi/unohtamaan jne. Punnitse asioita tarkkaan ennenkuin teet ratkaisua. Voisit ehkä käydä juttelemassa jonkulle mukavalle ja täysin ulkopuoliselle, esim. perheneuvolan psykologille?

Itse kävin aikoinani perheneuvolassa juttelemassa, kun lapseni sairastui vakavasti. Koin saavani sieltä paljon tukea ja turvaa raskaaseen arkeeni.

Paljon voimia ja kaikkea hyvää perheellenne <3

Vierailija

Masentuneen ihmisen rinnalla eläminen syö miestäkin. Sinä käyt verorahoilla maksetussa terapiassa. Missä miehesi saisi hetken omaa tervettä aikaa? Yhteiskunta ei sitä tarjoa. Eroaminen kymmen kertaistaa ongelmat. Paranemisia!

Vierailija

Mitä SINÄ haluat? Sehän tässä on tärkeintä, ja sen mukaan kannattaa toimia. Kunhan saat sen selville. Masennus voi vaikeuttaa omien halujen tunnistamista.

minä näkisin tämän asian niin, että koska miehesi ei ole mitenkään vaarallinen, voit ihan hyvin kokeilla, mihin tilanne johtaa, miten saat luottamuksen takaisin, ja saatko. Yritä vain, jos haluat. Siitä ei seuraa mitään, mitä ei voisi ottaa uudlleen tarkasteluun, jos tilanne alkaa mylhemmin vaikuttaa siltä, että se ei enää tyydyttäväksi muutu. Toisin olisi, jos mies ryyppäisi tai pelaisi sinunkin rahasi tai pahoinpitelisi ja veisi terveytesi. Henkinen puoli ja luottamus ovat tärkeitä - masentuneena varmasti osast niitä arvostaa - mutta niiden kanssa ei pelkän seksisuhteella pettämisen takia tapahtu mitään peruuttamatonta, mitään, minkä takia joutuisit pysyviin vaikeuksiin tai kuolisit. Jos siis haluat, voit ihan hyvin yrittää, sanoivat kaverisi mitä hyvänsä. Sinustahan tässä on kyse, ja vaikka osoittautuisi, että olit väärässä ja homma ei onnistuisi, et oikeastaan ole menettänyt syrityksessä mitään. Sulla on varaa odottaa ja katsoa ja ottaa asiat sellaisina kuin ne vastaan tulevat.

Mutta älä tee lisää lapsia äläkä investoi mihinkään taloudelliseen ennen luottamuksen palaamista. Ja jos alkaa tuntua pahalta, tai jos mies mollaa sua, tulee riitoja ja sun masennus pahenee tai itsetunto alenee, niin heitä mies pihalle heti.

minä tunnen myös ihmisiä (nämä ovat kaikki vanhempia) joilla ei ole minkäänlaista luottamusta siihen, etteikö puoliso voisi pettää seksuaalisesti tai mahdollisesti tekisi niin kokoajan. Nämä ihmiset eivät tunnu edes kaipaavan sellaista luottamusta. Sen sijaan he luottavat siihen, että kyllä se puoliso aina palaa reissuiltaan ja ovat sitä mieltä, että muilla elämänaloilla kuin seksissä sama henkiö on oikeinkin luotettava kumppani. Se riittää heille. Yksi töidensä takia eri paikkakunnilla ja eri maissa asuva pariskunta on oikein sopinut avoimesta suhteesta (en tietäisi siitä, ellei asiaa olisi varta vasten esitelty mulle ilmeisesti siinä toivossa, että ryhtyisin jotenkin osalliseksi kuvioon. En ryhtynyt, mutta ymmärsin kaikkien osapuolien olevan siihen tyytyväisiä. Ja tapasin siis heidät molemmat.)  tältä pohjalta minä itse en menisi ottamaan mitään kantaa siihen, miten muut ihmiset parisuhteissaan onnellisina elävät ja mihin he luottavat. Sen sanon, että itse en haluaisi tulla petetyksi, mutta voisin ehkä elää sen kanssa, että avoimesti tietäisin miehellä olevan muita suhteita (ja mullakin tietysti sitten voisi olla, paitsi että sytyn niin hitaasti, ett käytännössä tuskin ehtisin haluta ketään vierasta)

Vierailija

Kyse on sinusta itsestäsi ja mitä haluat. Kokemuksesta voin sanoa, että jos eroat nyt, niin yksin lasten kanssa ja masentuneena tulee olemaan tosi rankkaa. Sinuna ehkä yrittäisin vielä ja odottaisin, että masennus paranee, koska masentuneena saattaa hyvinkin tehdä vääriä ratkaisuja.

Teillä ei ilmeisesti ole väkivaltaa tmv, jota siis omassa liitossani oli ja tämän takia ero oli ainoa vaihtoehto.

Annan saman neuvon, kun aiemmatkin, että kuuntele itseäsi, jos haluat vielä yrittää miehesi kanssa niin tee niin tai anna ainakin ajan kulua ja katso miltä tuntuu ja miten mies käyttäytyy jne.

Vierailija

Jätä lapset miehelle ja muuta joksikin aikaa asumaan yksin. Siinä saa mies pyörittää arkea ja nauti itse viikonloppuäitiydestä. Mikä oikeus miehillä on viihdyttää itseään huorissa ja selittää jälkikäteen, ettei mitään merkinnyt.

Toisaalta oletan kirjoituksen olevan provo, sillä lasten iät on kirjoitettu aivan liian tarkkaan, samoin terapiat ym. Oikeissa ongelmissakin ymmärtäisi kirjoittaa lapsia koskevat yksitysikohdat suurpiirteisemmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jätä lapset miehelle ja muuta joksikin aikaa asumaan yksin. Siinä saa mies pyörittää arkea ja nauti itse viikonloppuäitiydestä. Mikä oikeus miehillä on viihdyttää itseään huorissa ja selittää jälkikäteen, ettei mitään merkinnyt.

Miksi ei olisi?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat