"Täydellinen" kaveri

Pakko myöntää ääneen, että olen ihan hemmetin kateellinen yhdelle kaverilleni. Se on outoa, sillä en mielestäni ole perusluonteeltani kade ihminen, minulla on ihan ok itsetunto jne. Minulla on useampi elämässä menestynyt kaveri, mutta jostain syystä juuri tämä yksi ihminen saa minut tuntemaan itseni aivan luuseriksi. En tietenkään näytä tätä kateellisuutta hänelle ulospäin, sillä haluan edelleen olla hänen kaverinsa, mutta salaa nielen pettymystä. Omassa elämässäni ei sinällään ole mitään vikaa, mutta en silti pääse eroon tästä tunteesta hänen seurassaan.

Kaverini opiskelee unelma-alaansa ja pääsi ekalla yrittämällä sisään. Hän saa aina sen kesätyön, minkä haluaa. Viime kesänä sai stipendin, jolla pääsi töihin haluttuun ja arvostettuun yritykseen. Hän on älyttömän kaunis ja hyväkroppainen naapurintyttö, jonka ympärillä miehet pörräävät. Lisäksi hän on luonteeltaan tosi kiltti kaikkien kaveri. Hänellä on todella kannustava ja rakastava perhe, joka hakisi vaikka kuun taivaalta jos hän pyytäisi. Hän matkustelee paljon, ja nyt hän on vaihdossa juuri siinä maassa, mihin itsekin haluaisin. Hän pärjää opinnoissa loistavasti. Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta en halua antaa liikaa yksityiskohtia, ettei tämä ihminen ole tunnistettavissa.

Tiedän, että hänelläkin on omia ongelmiaan, ei kenenkään elämä ole pelkkää juhlaa. Silti tuntuu, että hän saa kaiken kultatarjottimella. Moni varmaan sanoisi, että "sitten vaan itsekin toteutat unelmiasi, jokainen on oman onnensa seppä" jne, mutta minulla ei vaan ole mahdollisuutta vaikuttaa ihan kaikkeen tässä elämäntilanteessa. Yritän parhaani, mutta tuntuu ettei se riitä. Aina kun onnistun jossain ja iloitsen, niin kaverini tulee kertomaan vielä suuremmasta ilouutisestaan.

Huh huh, hän ei edes ansaitsisi näin huonoa ystävää. Sori avautuminen.