Paha taipumus stressaantua ja ahdistua, kuinka sitä saa vähennettyä?

sydämestä ottaa taas

Mulla on nykyään kauhea taipumus stressaantua ja ahdistua todella herkästi. Hankalaksi menee siksikin kun ne asiat on monesti sellaisia jolle en välttämättä voi mitään, mutta pää ei vaan suostu hyväksymään sitä. Monesti tuntuu että annan kaikkeni ja vielä vähän enemmän ja se ei siltikään auta/riitä.

Mulla on aivan järjetön iso kivi sydämen päällä ja en tiedä kuinka mä saan sen pois miten saan itseni rennoksi.

Työttömyys stressaa aivan valtavasti. Aloitin aikuisopinnot ja se sai mun stressitasot ihan maksimiin. Tuntuu että olen täysin idiootti enkä osaa mitään vaikka kaikkeni yritän. Nuorempana kärsin kovasti riittämättömyyden ja alemmuuden tunteista. Tuntuu että ne alkavat nostamaan päätänsä taas.

Stressaan päivittäin myös raha asioista. Kokoajan tuntuu että rahaa on liian vähän. Joka kerta kun käyn kaupassa tulee ihan kauhea olo kun meni rahaa. Sama tunne tulee vaikka ostaisin ihan pakollista eli pelkkää ruokaa ja tarjous hinnat. Käyn melkeen päivittäin verkkopankissa ja mietin ja tuumaan kuinka saan mahdollisimman paljon rahaa laitettua säästöön. Ihan kivan summan olen saanut säästöön mutta silti tuntuu että se on liian vähän ja siinä vaiheessa kun tipun ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle niin en voi enää säästää ollenkaan ja se aika on pian.

Mies ei ymmärrä tätä ollenkaan se ei osaa asettua mun asemaan. Sillä on vakituinen työpaikka ja suht hyvä palkka. Kehtaa vielä ehdottaa perheenlisäystä vaikka tietää ettei mulla riitä rahat sellaiseen. Se vissiin olettaa että mun kuluu kuluttaa ne kaikki mun säästöt lapsiin.

Kommentit (13)

Vierailija

Joo, ei tolle voi tehdä mitään. Itsekin olin joskus teini-ikäisenä huolettomampi, mutta mitä enemmän elämävuosia kertyy, niin sitä epävakaammaksi maailma ja ihanteellisen työuran saaminen käy. Ja sitä enemmän tietty stressaa. Ne, joilla on kaikki mennyt hienosti putkeen, ne eivät voi mitenkään ymmärtää.

Vierailija

Jos sinulla on mies, jolla on vakituinen työpaikka ja itselläsi on vieläpä säästöjä niin ei ole mitään syytä pelätä, ettet tulisi toimeen. Säästäväisyys on hyväksi, mutta kohtuus siinäkin. Joskus on hyvä myös hemmotella itseään ja ostaa jotain kivaa tai herkkuja jne.

Normaalissa parisuhteessa jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, niin se maksaakin kuluista enemmän. Jos ei näin ole, niin älä missään nimessä ainakaan hanki lapsia.

Menisin kyllä käymään ihan lääkärissä, kun ahdistus rupeaa olemaan tuota luokkaa, että se häiritsee jokapäiväistä elämää. Apua on saatavilla.

Päivä kerrallaan, olethan selvinnyt jo tähänkin asti ja onko mitään katastrofia tapahtunut? Kuluttaa hirveästi voimavaroja murehtia sellaista mihin ei voi vaikuttaa, kuten itsekin sanoit. Kaikilla ihmisillä on epävarmuutta tulevasta, tulevaisuutta kun ei voi kukaan ennustaa.

käyttäjä-8015
Seuraa 
Liittynyt10.1.2015

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa parisuhteessa jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, niin se maksaakin kuluista enemmän. Jos ei näin ole, niin älä missään nimessä ainakaan hanki lapsia.

mitä ihmettä? Tämän ymmärrän täysin silloin KUN on lapsia, mutta minkä takia mun pitäis maksaa enemmän kaikesta? Teen pitkää päivää ja painan niska limassa. Puolisoni tienaa huomattavasti vähemmän, mutta kulut menevät puoliksi. Elämme puolison varojen mukaan. Minusta tämä on normaalia.

pumpuli
Seuraa 
Liittynyt21.9.2015

Koska avo-tai avioliitto on yhteisenä tiiminä toimimista eikä jatkuvaa laskemista tyyliin minun rahat/sinun rahat. Avoliitossakin puolisosi on perhettäsi.

Jos jäisit pidemmäksi aikaa työttömäksi niin et varmaan työssäkäyvän puolisosi apua kaipaisi laskuihin ja ruokaan, vaan silloinkin toteaisit että kaikki puoliksi.

En nyt muutenkaan tarkoita järjetöntä tuhlailua toisen puolison toimesta toisen tienatessa vaan ihan arkisia menoja.

Kukin tietysti tyylillään.

Käyttäjä93
Seuraa 
Liittynyt16.10.2015

Meillä on jo lapsia.
Mies maksaa asumiskulut koska talo on miehen ollut jo ennen kuin ollaan tavattu.
Minä maksan perheemme ruuat, bensat kakkos autoon, KAIKKI kulut mitä ikinä lapsiin liittyy( pyörät, sukset, vaatteet, harrastukset, mahdolliset lääkäri käynnit/lääkket, vanhimman lapsen puhlaskut jne. Ja toki omat tarpeeni.

Mutta kaikesta huolimatta en usko että mua ahdistaisi yhtään sen vähempää vaikka mies maksaisikin osan tuosta. Työttömyys ja se tukien varassa/ja tai jonkun toisen taloudellisesta tuesta riippuvaisena oleminen tekee ihmisen hulluksi.

Eläkkeeni tulee olemaan olematon enkä tule ikinä omistamaan yhtikäs mitään.

ap.

käyttäjä-8015
Seuraa 
Liittynyt10.1.2015

pumpuli kirjoitti:

Koska avo-tai avioliitto on yhteisenä tiiminä toimimista eikä jatkuvaa laskemista tyyliin minun rahat/sinun rahat. Avoliitossakin puolisosi on perhettäsi.

Jos jäisit pidemmäksi aikaa työttömäksi niin et varmaan työssäkäyvän puolisosi apua kaipaisi laskuihin ja ruokaan, vaan silloinkin toteaisit että kaikki puoliksi.

En nyt muutenkaan tarkoita järjetöntä tuhlailua toisen puolison toimesta toisen tienatessa vaan ihan arkisia menoja.

Kukin tietysti tyylillään.

Kuten sanoin elämme huonommin tienaavan puolisoni tulojen mukaan mutta emme laske pennejä. Meillä molemmilla on suht sama budjetti kuukaudelle. Minulle jää vaan sukanvarteen enemmän rahaa. Eikä tuloeromme ole hillittömät, että tässä olisi kyse jostain nöyryytyksestä. Puolisonikin tienaa ok. Jokainen on vastuussa itsestään enkä koe että mun pitäis rahoistani maksaa enemmän vaan sen takia koska tienaan enemmän. Minulla on täysi oikeus pistää ne säästöön tai käyttää itseeni.

Dreamer
Seuraa 
Liittynyt16.10.2015

Oot ihan oikeassa tuossa, että työttömyys stressaa aivan valtavasti. 

Kerroit että aloitit opiskelut, onko ala semmoinen mistä tykkäät ? 

Raha ei tuo onnea, mutta toki se helpottaa elämää! Erittäin hienoa, että olet ylipäätään pystynyt laittamaan rahaa säästöön :) 

Onko tämä stressi ja ahdistus alkanut työttömyyden myötä vai onko sitä ollut jo pidempään ? 

Vierailija

Mulla sama homma! :(

Usko Jumalaan, Jeesukseen on mulla ehkä tärkein apu. Aiemmin uskonasiat on olleet tosi huterallakin mallilla, mutta kun oon saanut niitä vahvemmiksi, niin oma varmuus elämässä ja rentous on lisääntyneet.

Sitten muita tärkeitä on, ettei ole liikaa ohjelmaa elämässä, vaan täytyy saada välillä ihan vaan olla! Lisäksi se, ettei vaadi itseltään aina täydellisyyttä ja enemmän, vaan on armollisempi itselleen.

Olen myös lueskellut kirjaa "vapaaksi ahdistuksesta", josta on ollut aika paljon apua myös. 

Voimia *halaus*!

Vierailija

Mietin miltä asian mittasuhteet näyttävät pilevn reunalta katsottuna tai 20 v päästä. Se suhteuttaa kummasti. Tee jotain jos asialle voit tehdä, ellet voi niin vain annat olla.

Vierailija

Stressistä ja ahdistuksesta pääsee eroon, kun alkaa välittää vähemmän. Jos ei pysty välittämään vähemmän, yitä edes priorisoida se, mistä välität. Nyt sä välität asioidta, jotka on ulkoa saneltuja (taloudellinen menestys, koulumenestys) ja joihin pystyt huonosti vaikuttamaan. Yritä alkaa mieluummin välittämään sellaisista asioista, joista itse oikeasti hyödyt, ja joihin voit vaikuttaa. Älä mieti arvosanoja koulussa, vaan sitä, että opit jotain (ei niinkään kuinka paljon, vaan jotain) kiinnostavaa. Älä mieti, että pitää aina säästää, vaan sitä, mitä varten säästät. Saattaa olla, että huomaat säästäväsi "pahaa päivää" varten - eli juuri sitä tilannetta, missä kohta päivärahoinesi olet. Silloin on turha stressata siitä, että säästämisen mahdollisuudet pienenevät, on vaan iloinen siitä, että on, mistä ottaa, jos tulee tarve. 

Vierailija

Ei vaan se tilanne pitäis estää jotta ei tarvitse ottaa rahaa ruokaan säästöistä. En mä oo säästelly kauhealla tuskalla jotta me ne rahat sitte vaan syötäis pois. Eriasia sitten jos joku sairastuu ja rahaa tarvitsee hoitoihin/lääkkeisiin. Olen jo 30v ja tää on ekaa kertaa kun on säästöjä. Minäkin haluan joskus tuntea itseni normaaliksi, olla töissä ostaa mitä tarvitsee ilman kauheita tuskia. En halua olla ikuisesti köyhä. Mutta pahasti siltä näyttää.
ap

Dreamer
Seuraa 
Liittynyt16.10.2015

Teillähän oli niin että miehesi oli töissä, eli ei varmaankaan sinun tarvitse säästöistä ottaa ruokaan rahaa! Puhuminen kumminkin kannattaa aina, lähimmät ystävät tai ihan ammattiapu! Opiskelu on kyllä tosiaan siitä kurjaa, että silloin ei pysty rikastumaan eli minimillä mennään, mutta toivottavasti puolisosi ymmärtää sinun tilanteesi opiskelijana ja sen että et todellakaan pysty kaikkea yksin maksamaan! Toivottavasti opiskelet nyt alaa mikä oikeasti kiinnostaa, ja mitä opiskeluun ja stressiin tulee, niin saatat olla niin stressaantunut, että muut asiat pyörivät mielessä enemmän! Ja että uudet asiat eivät meinaa millään jäädä mieleen! Et varmasti tule olemaan ikuisesti köyhä! Nyt pää pystyyn :) ja miettimään miten sitä stressiä ja ahdistusta pääsee purkamaan! 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat