Yliopisto on oikeasti muuttanut minua ihmisenä

Vierailija

Maailmani on avartunut aivan hurjasti. Argumentoin paljon paremmin, tunnistan heikkouksia muiden argumentoinnissa ja seuraan yhteiskunnallista keskustelua paljon suuremmalla mielenkiinnolla, kun ymmärrän motiiveja ja kätkettyjä merkityksiä, kulttuurisia vaikuttimia ja historiallisia jäänteitä paremmin kuin ennen. Akateemisen kielen oppiminen ja englannin lukurutiinin kehittyminen on avannut minulle aivan uusia medioita ja tiedonhakuväyliä. Yleisesti ottaen ymmärrykseni maailmaa, ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan on kehittynyt ihan huikeasti. 

Mitä yritän tällä sanoa? En kai muuta kuin sitä, että jos ei muuten, niin opiskelkaa yliopistossa oman itsenne ja avaramman maailman takia. Tuntuu hemmetin hyvältä ymmärtää omaan alaan liittyviä keskusteluita ja toisaalta heittää hanskat tiskiin sellaisten juttujen suhteen, joista luuli ennen ymmärtävänsä paljonkin :D 

Kommentit (12)

Vierailija

Ymmärrän. Itse olen valmistunut sekä AMK:sta että yliopistosta. Tämän hetkinen työni on AMK-koulutusalalta. Moni tietämätön ajattelee, että yliopistotutkintoni on turha, koska en ole työllistynyt sille alalle. Mutta kun se ei ole koko totuus. Teen töitä elääkseni, mutta henkistä pääomaa ja sivistystä minulla olisi paljon vähemmän ilman yliopisto-opiskelua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Itse olen valmistunut sekä AMK:sta että yliopistosta. Tämän hetkinen työni on AMK-koulutusalalta. Moni tietämätön ajattelee, että yliopistotutkintoni on turha, koska en ole työllistynyt sille alalle. Mutta kun se ei ole koko totuus. Teen töitä elääkseni, mutta henkistä pääomaa ja sivistystä minulla olisi paljon vähemmän ilman yliopisto-opiskelua.

Nimenomaan. Tuo henkinen pääoma on hyvä termi, sitä koen itsekin kartuttaneeni. Saan yliopisto-opintojen kautta mitä luultavimmin myös hyvin työllistävän ammatin, mutta näiden "sivuvaikutustenkin" vuoksi nämä opinnot olisivat olleet sataprosenttisen kannattavat enkä koskaan niitä katuisi, vaikka tekisin mäkkärissä hamppareita koko loppuikäni. 

Vierailija

Itse olen hiljattain valmistunut AMK:sta kätilöksi ja koen saaneeni samanlaista hyötyä (muun koulutuksen lisäksi) mitä aloittaja.  Paljon asiaan varmasti vaikuttanut hyvät opettajat,  fiksut ja kriittiset kanssaopiskelijat, opiskeltava ala ja oma kiinnostus. 

Vierailija

Kunhan ei anna tiedon nousta hattuun, niin nimittäin käy useimmille "älyköille". Itse en kuulu niihin jotka jaksavat erikoistua yhteen asiaan, vaan kyllästyn kaikkeen jossain vaiheessa. Mutta tuon kyllästymisen vuoksi voinkin otta aina uuden kiinnostuksen kohteen. Ja kun tutkii monia asioita, sitä joutuu aina alussa aloittamaan nollasta, eikä se enää tässä vaiheessa pelota niin paljoa, eli kynnys omaksua uusia asoita madaltuu. Olen siis jonkinlainen kouluja käymätön moniosaaja :)

Vierailija

Minäkin haluan yliopistoon, kiitos, kannustitte minua siihen!

Avoimen kursseilla olen ollut ja olen tuntenut, että yliopistomaailma on sellainen johon sopisin. Muissa yhteyksissä kuulen yleensä analysoivani liikaa ja kyselevän epäoleellisia juttuja...

Vierailija

Kyllä koulutusta voi tavallaan ajatella eräänlaisena sijoituksena. Voi tuntea itsensä rikkaaksi vaikkapa sitten köyhänäkin. Antaa mahdollisuuden tarkastella maailmaa muutenkin kuin alkeellisten perustarpeiden tyydyttämisen kautta.

Vierailija

Eipä näistä tieteellisistä keskustelutaidoista ja aargumentointikyvystä paljon iloa ole, kun ei ole lähipiirissä akateemisia keskustelukumppaneita.

Tosin väittelytaitoni saattaisi hyvinkin riittää tohtoriksi, ja nykyään myös opintopistemäärä.

Omalla kohdallani suurin hyöty oli analyyttisempi suhtautuminen arkisiinkin asioihin. Toinen hyöty oli suhteellisuudentajun paraneminen. Kun opintoihini sisältyi siinä vaiheessa hyödyttömiä EU-opintoja, ajattelin jatkaa sitten tähtitieteen opinnoilla, jos nämä maalliset alkavat tuntua liian vaativilta.

Vierailija

Itsekin tunnistan tuon argumentoinnin taidon. En yleensä väitä mitään, ellei minulla ole perusteluita.

Toinen asia on se, että tarkastelen asioita aina useammalta kantilta. Sellainen "yksisilmäinen", subjektiivinen mielipiteen toitottaminen on jäänyt. Asioilla on yleensä monta puolta...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei anna tiedon nousta hattuun, niin nimittäin käy useimmille "älyköille". Itse en kuulu niihin jotka jaksavat erikoistua yhteen asiaan, vaan kyllästyn kaikkeen jossain vaiheessa. Mutta tuon kyllästymisen vuoksi voinkin otta aina uuden kiinnostuksen kohteen. Ja kun tutkii monia asioita, sitä joutuu aina alussa aloittamaan nollasta, eikä se enää tässä vaiheessa pelota niin paljoa, eli kynnys omaksua uusia asoita madaltuu. Olen siis jonkinlainen kouluja käymätön moniosaaja :)

Tarpeeksi tahkoaa omaa alaa (lääketiede) niin tajuaa, että siitäkin osaa vain hyvin kapean siivun. Tietoa on paljon. Nuorena sitä otti vahvasti kantaa asiaan kuin asiaan. Nyt ei uskalla edes oman erikoisalansa sisällä sanoa joka asiaan jotain definitiivistä.

Puhumattakaan siitä että parin päivän tutkiskelun jälkeen luulisi ymmärtävänsä kaupunki-infrastruktuurin kehittämisestä jotain.

Asioihin perehtyminen opettaa musta eniten juuri sitä, mitrn paljon perehtymistä ja tausta-osaamista pienikin asia vaatii. Eniten alkaa ottaa päähän ihmiset jotka perustuen ei juuri mihinkään ottavat kantaa vaikka rokottamiseen yleensä. Myyntilupaaa myönnettäessä tai rokotusohjelmaan otettaessa useat asiaan perehtyneet pläräävät läpi vähintäänkin kymmeniå tutkimuksia.

Nykymaailmassa ei vaan ole renesanssineroja. Yksistään lääketieteessä on julkaistu miljoonia ja miljoonia artikkeleita.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat