Kuuletko ääniä tai näetkö harhoja?

Ei ole diagnosoitua sairautta, enkä ole sairas.
Näen välillä hahmoja, heitä en kuule, mutta joskus harvoin näen.

En ole sairas, olen vain opettelemassa kommunikoimaan henkimaailman kanssa.

Eräs tuttuni kommunikoi henkien kanssa, itseni on sitä vaikea käsittää ja kertomukset saa karvani pystyyn. Kerro lisää kokemuksestasi?

Kyllä jonkin verran, jos olen ryypännyt vähintään viikon putkeen.

Minulla oli masentuneena kuulo-, näkö- ja tuntoharhojakin. Diagnostisoitiin synnytyksen jälkeinen psykoottinen masennus, Ihmettelin, kun harhat jatkuivat vaikka olin jo täysin toipunut masennuksesta. Sitten kerran päätin lopulta lopettaa masennukseen käyttämäni Ixel-lääkityksen. Harhat loppuivat siihen paikkaan. Siinä vaiheessa katsoin Pharmacasta, ja kuinkas ollakaan, lääkkeen melko harvinaisena haittavaikutuksena mainittiin harhaisuus ja hallusinaatiot. 

Tietyt migreenin täsmälääkkeet tekevät myös minulle harhoja. 

Mä kuulen sellaista vähän epävireistä tai "keskeneräistä" kellojen ja huilun soittoa. En siis puhetta, vaan vain ääniä. EI ole mitään diagnoosia, paitsi vähän stressiä.

Näen vihreitä, sinisiä ja punaisia valopalloja näkökentän laitamilla, oli silmät auki tai kiinni. Ne ikäänkuin valuu, niinkuin se mönjä takavuosien laavalampuissa. Oon joskus miettinyt, onko se normaalia.

Osaatteko kuvailla ääniä tai harhoja? erotatteko ne todellisuudesta? miltä ne teistä tuntuu ja mitä ajatuksia herättää?

Olen siis hoitoalanopiskelija, siksi kyselen mielenkiinnosta :D

Mielenkiintoinen ketju, kertokaa lisää.

Näen paljon selkounia. Kelpaako se?

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko kuvailla ääniä tai harhoja? erotatteko ne todellisuudesta? miltä ne teistä tuntuu ja mitä ajatuksia herättää?

Olen siis hoitoalanopiskelija, siksi kyselen mielenkiinnosta :D

äänet ovat kuin mitkä tahansa muutkin äänet, kuin joku puhuisi tai kuiskaisi vieressäsi. niillä ei vain ole yleensä lähdettä eivätkä ne peity melun alle tai vaimene korvat sulkemalla. näköharhat ovat myös täysin aidon näköisiä, eikä niitä erota todellisuudesta kuin selkeinä hetkinä tajuamalla niiden olevan epärationaalisia. useimmiten ne kuitenkin menevät täysin todellisuudesta, koska eivät eroa siitä mitenkään.

Usein kuulen kuiskauksia tai sellaista puhelimen värinää, jos kuulen jotakin. Tai sitä kuinka minua kutsutaan nimeltä. Harhoja näen harvoin ja niitäkin vain väsyneenä, mutta usein haistan harhoja. Tupakansavua tms esimerkiksi omassa kodissani tai paikoissa missä ei saa polttaa. Mitään minulla ei ole kuitenkaan diagnosoitu.

Kun lapset olivat pieniä ja opiskelin yliopistossa yh-äitinä, jouduin joskus valvomaan. Univelka ja valvominen aiheutti ääniharhan. Kuulin ABBA yhtyeen musiikkia kun menin nukkumaan. :D

Tilanne ei oĺlut pelottava ja korjaantui, kun sai taas vähän nukuttua. :)

Kuulen  välillä koiran askelia ja miten se hyppää sohvalle nukkuun. Koira kuoli kesäkuussa, eli taidan olla hulluks tulossa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Osaatteko kuvailla ääniä tai harhoja? erotatteko ne todellisuudesta? miltä ne teistä tuntuu ja mitä ajatuksia herättää?

Olen siis hoitoalanopiskelija, siksi kyselen mielenkiinnosta :D

 

 

äänet ovat kuin mitkä tahansa muutkin äänet, kuin joku puhuisi tai kuiskaisi vieressäsi. niillä ei vain ole yleensä lähdettä eivätkä ne peity melun alle tai vaimene korvat sulkemalla. näköharhat ovat myös täysin aidon näköisiä, eikä niitä erota todellisuudesta kuin selkeinä hetkinä tajuamalla niiden olevan epärationaalisia. useimmiten ne kuitenkin menevät täysin todellisuudesta, koska eivät eroa siitä mitenkään.

Minkälaisessa yhteydessä/mielentilassa näet ja kuulet näitä harhoja? Oletko huomannut mitään yhteyttä mihinkään tapahtuneeseen, paikkaan tai ihmiseen?

Suurin osa ihmisistä kuulee ääniä. Täysin normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko kuvailla ääniä tai harhoja? erotatteko ne todellisuudesta? miltä ne teistä tuntuu ja mitä ajatuksia herättää?

Olen siis hoitoalanopiskelija, siksi kyselen mielenkiinnosta :D

äänet ovat kuin mitkä tahansa muutkin äänet, kuin joku puhuisi tai kuiskaisi vieressäsi. niillä ei vain ole yleensä lähdettä eivätkä ne peity melun alle tai vaimene korvat sulkemalla. näköharhat ovat myös täysin aidon näköisiä, eikä niitä erota todellisuudesta kuin selkeinä hetkinä tajuamalla niiden olevan epärationaalisia. useimmiten ne kuitenkin menevät täysin todellisuudesta, koska eivät eroa siitä mitenkään.

 

Minkälaisessa yhteydessä/mielentilassa näet ja kuulet näitä harhoja? Oletko huomannut mitään yhteyttä mihinkään tapahtuneeseen, paikkaan tai ihmiseen?

 

ei, ne ovat tavanomaisia paranoidisen skitsofrenian oireita ja niitä on ilman lääkkeitä parhaimmillaan päivittäin ja lähes jatkuvastikkin kaikissa tilanteissa. ruoassa hyvin usein. harhojen todentuntuisuudesta vielä voin antaa esimerkin, että vaikka tavallaan jonain hetkenä tiedostat tilasi ja näkeväsi olemattomia ja että hanasta tulee puhdasta vettä, näet lasin täyttyvän paksusta sammakonkutumaisesta limasta. samalla ääni saattaa kertoa päässäsi että se on myrkkyä ja sinut yritetään myrkyttää. jos saatkin otettua tahdonvoimalla kulauksen vesilasista, se myös tuntuu suussa sammakonkudulta ja maistuu myrkyltä. vaikka hetken tiedät että olet sairas ja lasissasi on vettä, kaikki aistisi todistavat aivan toista ja et voi enää taistella niitä vastaan, koska ihminen havannoi ympäristöään ja todellisuutta vain aisteillaan ja jos mikään ei puhu sen puolesta että lasissa olisi vettä, siellä ei ole vettä vaan paksua myrkkyä.

Herään usein unesta ovikellon tai puhelimen soittoon. Kun katson ovisilmästä , siellä ei ole ketään, myös puhelimeen ei ole kukaan soittanut. Äänet kuulostavat aivan todellisilta ja selkeiltä. Olen hoitoalan ihminen, eikä ainakaan vielä ole diagnosoitu mitään mielenterveysongelmaa. ( Tosin eihän sitä aina itse ymmärrä, vaikka olisi esim. skitsofrenia). Mutta luulisin kollegoiden huomanneen sentään jotain, jos olen tulossa "hulluksi".

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko kuvailla ääniä tai harhoja? erotatteko ne todellisuudesta? miltä ne teistä tuntuu ja mitä ajatuksia herättää?

Olen siis hoitoalanopiskelija, siksi kyselen mielenkiinnosta :D

äänet ovat kuin mitkä tahansa muutkin äänet, kuin joku puhuisi tai kuiskaisi vieressäsi. niillä ei vain ole yleensä lähdettä eivätkä ne peity melun alle tai vaimene korvat sulkemalla. näköharhat ovat myös täysin aidon näköisiä, eikä niitä erota todellisuudesta kuin selkeinä hetkinä tajuamalla niiden olevan epärationaalisia. useimmiten ne kuitenkin menevät täysin todellisuudesta, koska eivät eroa siitä mitenkään.

Minkälaisessa yhteydessä/mielentilassa näet ja kuulet näitä harhoja? Oletko huomannut mitään yhteyttä mihinkään tapahtuneeseen, paikkaan tai ihmiseen?

 

 

ei, ne ovat tavanomaisia paranoidisen skitsofrenian oireita ja niitä on ilman lääkkeitä parhaimmillaan päivittäin ja lähes jatkuvastikkin kaikissa tilanteissa. ruoassa hyvin usein. harhojen todentuntuisuudesta vielä voin antaa esimerkin, että vaikka tavallaan jonain hetkenä tiedostat tilasi ja näkeväsi olemattomia ja että hanasta tulee puhdasta vettä, näet lasin täyttyvän paksusta sammakonkutumaisesta limasta. samalla ääni saattaa kertoa päässäsi että se on myrkkyä ja sinut yritetään myrkyttää. jos saatkin otettua tahdonvoimalla kulauksen vesilasista, se myös tuntuu suussa sammakonkudulta ja maistuu myrkyltä. vaikka hetken tiedät että olet sairas ja lasissasi on vettä, kaikki aistisi todistavat aivan toista ja et voi enää taistella niitä vastaan, koska ihminen havannoi ympäristöään ja todellisuutta vain aisteillaan ja jos mikään ei puhu sen puolesta että lasissa olisi vettä, siellä ei ole vettä vaan paksua myrkkyä.

Tunnistin oireesi kyllä jonkinlaiseksi paranoiaksi, mutta juuri se esiintyvyys kiinnostaa, onko siinä jotakin laukaisevaa tekijää. Kuinka hyvin saat lääkkeillä kuriin nuo? Miten jaksat noin voimakkaiden harhojen kanssa, kuvauksesi oli todella hyvä ja mielenkiintoinen, kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko kuvailla ääniä tai harhoja? erotatteko ne todellisuudesta? miltä ne teistä tuntuu ja mitä ajatuksia herättää?

Olen siis hoitoalanopiskelija, siksi kyselen mielenkiinnosta :D

äänet ovat kuin mitkä tahansa muutkin äänet, kuin joku puhuisi tai kuiskaisi vieressäsi. niillä ei vain ole yleensä lähdettä eivätkä ne peity melun alle tai vaimene korvat sulkemalla. näköharhat ovat myös täysin aidon näköisiä, eikä niitä erota todellisuudesta kuin selkeinä hetkinä tajuamalla niiden olevan epärationaalisia. useimmiten ne kuitenkin menevät täysin todellisuudesta, koska eivät eroa siitä mitenkään.

Minkälaisessa yhteydessä/mielentilassa näet ja kuulet näitä harhoja? Oletko huomannut mitään yhteyttä mihinkään tapahtuneeseen, paikkaan tai ihmiseen?

ei, ne ovat tavanomaisia paranoidisen skitsofrenian oireita ja niitä on ilman lääkkeitä parhaimmillaan päivittäin ja lähes jatkuvastikkin kaikissa tilanteissa. ruoassa hyvin usein. harhojen todentuntuisuudesta vielä voin antaa esimerkin, että vaikka tavallaan jonain hetkenä tiedostat tilasi ja näkeväsi olemattomia ja että hanasta tulee puhdasta vettä, näet lasin täyttyvän paksusta sammakonkutumaisesta limasta. samalla ääni saattaa kertoa päässäsi että se on myrkkyä ja sinut yritetään myrkyttää. jos saatkin otettua tahdonvoimalla kulauksen vesilasista, se myös tuntuu suussa sammakonkudulta ja maistuu myrkyltä. vaikka hetken tiedät että olet sairas ja lasissasi on vettä, kaikki aistisi todistavat aivan toista ja et voi enää taistella niitä vastaan, koska ihminen havannoi ympäristöään ja todellisuutta vain aisteillaan ja jos mikään ei puhu sen puolesta että lasissa olisi vettä, siellä ei ole vettä vaan paksua myrkkyä.

 

Tunnistin oireesi kyllä jonkinlaiseksi paranoiaksi, mutta juuri se esiintyvyys kiinnostaa, onko siinä jotakin laukaisevaa tekijää. Kuinka hyvin saat lääkkeillä kuriin nuo? Miten jaksat noin voimakkaiden harhojen kanssa, kuvauksesi oli todella hyvä ja mielenkiintoinen, kiitos siitä.

 

lääkkeet ja hoito eivät poista sairautta elämästäni kokonaan, mutta suurimmalti osin pitävät harhat poissa ja mahdollistavat niin sanotun normaalin elämän. suurempi ongelma on masennus, joka seuraa siitä että on leimattu vakavasti sairaaksi. elämässä ja yhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia olla oikein osallisena mihinkään, edetä ja saavuttaa. on vain elettävä rajallisten tukien varassa ja saatava kaikki ilo "arjen ihmeistä" ja kaikenmaailman askartelukerhoista.

olenko pinnan alla on märkää pimeää

Pinnan alla on...