20 v ja haluaisin kovasti vauvan

mietiskelijä

Moikka, elikkä haluaisin neuvoja tilanteeseeni. Olen 20 v ensi vuonna 21 v täyttävä vauvakuumeinen ja valmistun parin kuukauden päästä kaksoistutkinnosta. Poikaystäväni on saman ikäinen ja olemme ensi vuonna seurustelleet 6 vuotta ja yhdessä asuttu siitä n.5 vuotta. Haluaisin siis vauvan, mutta poikaystäväni on vielä puoli vuotta armeijassa ja sen jälkeen hänellä on toisella paikkakunnalla ammattikorkeakoulupaikka eli siis muutto meillä edessä armeijan jälkeen. Olen itse menossa töihin heti valmistuttuani. Tilanne olisi todella hyvä hankkia vauva, mutta raha-asiat mietyttävät.. miten se onnistuu jos minä jäisin kotiin ja poikaystäväni opiskelisi? Me molemmat siis haluamme todella kovasti vauvaa, mutta kuitenkin haluaisin että rahallisestikkin pärjäisimme. Onko neuvoja tilanteeseen? Kuinka itse suunnilleen samassa tilanteessa olevat pärjäätte? Ja muutenkin. :)

Kommentit (8)

Vierailija

Ei mitenkään. Itse en tuossa tilanteessa olisi lasta tekemässä ainakaan neljään vuoteen, vaan keskittyisin siihen opiskeluun ja mahdolliseen työhön nyt. On sit sen lapsenkin kannalta parempi kun vanhemmat eivät ole täysin persaukisia ja muutenkin kypsempiä. 

psy

Kaikki tekevät omat ratkaisunsa, milloin (ja jos) haluavat hankkia lapsia. On hyvä miettiä, että miten pärjää rahallisesti ja henkisesti.

Ihan tämmöisinä pohdittavina vinkkeinä:
-raskausaikana (etenkin 6-7 raskaus kk:n jälkeen) olis hyvä olla se toinen puoliso siinä saatavilla, jos tulee kiire lähtö synnyttämään.
-opiskelijoilla tulee olemaan tiukkaa rahan kanssa, siitä ei pääse yli eikä ympärin; lapselle pitää hankki kaikenlaista. Toisaalta tulet saamaan ammattiin valmistumisen jälkeen työttömyyspäivärahaa, jos et ole työelämässä sekä lapsilisän. Opiskelevapuoliso saa opintorahaa (asumislisä, opintotuki ja opintolaina).
-vauva-aikana puolison koulunkäynti voi vaikeutua mm. sen takia, että vauvalla ei välttämättä ole sama nukkumisrytmi kuin teillä tai tempperamentti voi olla haasteellinen - kannattaa myös pohtia se mahdollisuus, että mitä jos lapsi ei synnykään terveenä (maksa-sairaudet, kehitysvamma tms.)?
-myös kannattaa pohtia, miksi haluat lapsen juuri nyt? Vauva-arki ei useimmiten ole ruusuilla tanssimista. Lisäksi mikäli ei ole ystäviä, jotka ovat samassa tilanteessa (vauva-arki), niin tulee helposti "toiseuden tunne". Esim. ysäväsi keskustelevat railakkaasta bileillasta, kun sinä pohdit, että mikä aiheuttaa vauvallesi niin paljon suolistokaasuja. (Hoksaatko pointin..?)

Itse näen, että elät varhaisaikuisuuden / myöhäisen nuoruuden vuosia, jolloin olisi parhaat eväät hankkia omia kokemuksia elämästä ja kypsyttää itseään: matkustella, käydä töissä, viettää pitkää iltaa puolison ja kavereiden kanssa... Onhan lapsen saantikin yksi elämän merkkipaalu ja kypsyttää omalla tavallaan. Kannattaa vain pohtia sitä, ettet vain 5 vuoden päästä huomaa / koe jääneesi jostain paitsi sen takia, että haluat hankkia lapsen nyt.

(:

Näin pitkän linjan lapsettomana heitän pointin että mitäpä jos ette saa lasta. Me saatiin itse 26 ja puoliso 22 tiedon ettei omilla soluilla saa koskaan lasta. Vähä rankkaa näin nuoreksi. Ei ehkä olis ollu pahaksi nauttia pari vuotta enemmän elämästä..

Nuoruus ei palaa

Miksi sinä haluat vauvan? Kannattaa ihan oikeasti pohtia tätä. Onko se korvike jollekin? Kaipaatko vanhempiasi ja haluat lapsen korvaamaan sen? Sinuna opiskelisin, matkustelisin ja hankkisin mukavia kahdenkeskisiä muistoja poikystävän kanssa. Menkää kihloihin, naimisiin. Kun se kolmas, sinun vastuullasi oleva lapsi tulee lopulta, elämästä tulee paljon hankalampaa. AIkaa kahdenkeskiselle ololle ei enää ole samalla tavalla. Monen seurustelusuhteet kaatuvat tähän. 

Varsinkin poikaystäväsi on hyvin nuori. En usko että kukaan mies osaa ennakkoon nähdä sitä tilannetta mikä se on kun lapsi tulee. Usealle miehelle arjen muutos tulee yllätyksenä. Voi olla raskasta kun tuon ikäinen poikanen haluaa vielä vetää kännejä ja hillua kavereiden kanssa. Pahimmassa tapauksesa jäät yksin hoitamaan lasta. 

Vierailija

Kuulostaa niin typerältä että joku haluaa vauvan. Se lapsi on teini-ikäinen 7-kertaa kauemmin kuin vauva eli loogisempaa sanoa että haluaisi teinin...?

Vierailija

Minulla ja kaikilla kavereillanikin oli pahin vauvakuume täsmälleen kakskymppisenä. Siinä sittten kärvisteltiin ja odotettiin että se menisi ohi ja melkein vuoden kesti että häipyi. Nyt 30v alkaa sama uudelleen. On se ihmeellistä miten ihmiset on ohjelmoitu perustaltaan niin samanlaisiksi. Nyt seuraan parikymppisiä likkoja joilla vauvakuume alkaa nostaa päätään samassa aikataulussa kuin meillä aikanaan. On se lapsen elättäminen varmasti myöhemmin helpompaa, jos vain annat järjen voittaa nyt vaikeana aikana kun lisääntymisvietti yrittää saada kroppasi tiineksi. Tietysti voi sitten käydä niin ettei sitä vauvakuumetta enää aikuisena tulekaan, mutta kolmekymppisillä on todetusti seuraava iso vauvakuumeaalto ja jos todennäköisyyksillä pelataan, niin siihen sinäkin tulet jotumaan ja ehdit vielä lisääntymään vaikkei taloudellisesti olisi enää niin tiukkaa.

Vierailija

itse tein ensimmäisen lapseni 20v., vain lukion käyneenä. nyt 22v kahden lapsen äiti ja pian alkavat korkeakoulu opinnot, mies on työelämässä. 

itselleni on ollut aina selvää etten tee lapsiani kolmekymppisenä. asiat ovat menneet hyvin, eivätkä niinkuin monet kommenteissaan olettavat. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluat vauvan? Kannattaa ihan oikeasti pohtia tätä. Onko se korvike jollekin? Kaipaatko vanhempiasi ja haluat lapsen korvaamaan sen? Sinuna opiskelisin, matkustelisin ja hankkisin mukavia kahdenkeskisiä muistoja poikystävän kanssa. Menkää kihloihin, naimisiin. Kun se kolmas, sinun vastuullasi oleva lapsi tulee lopulta, elämästä tulee paljon hankalampaa. AIkaa kahdenkeskiselle ololle ei enää ole samalla tavalla. Monen seurustelusuhteet kaatuvat tähän. 

Varsinkin poikaystäväsi on hyvin nuori. En usko että kukaan mies osaa ennakkoon nähdä sitä tilannetta mikä se on kun lapsi tulee. Usealle miehelle arjen muutos tulee yllätyksenä. Voi olla raskasta kun tuon ikäinen poikanen haluaa vielä vetää kännejä ja hillua kavereiden kanssa. Pahimmassa tapauksesa jäät yksin hoitamaan lasta. 


Hassua lukea tämän tyyppisiä kommentteja.
"Varsinkin poikaystäväsi on hyvin nuori." Poikaystävähän oli tekstin mukaan saman ikäinen kuin aloittaja. Joten en nyt ymmärrä miksi aloittajan ikä ei ole niin iso "ongelma" kun poikaystävän. Hassua.

Mutta itse vastaan, että puhukaa asiat kunnolla ennen kuin alatte yrittämään lasta. Suunnitelkaa miten haluaisitte hoitaa ja toimia lapsenne kanssa (eli miettikää poikaystävän kanssa miten oletat hänen auttavan vauvan hoidossa jne. Joten sen ei sitten pitäisi tulla yllätyksenä että hänenkin apua tarvitaan).
Itse suosittelisin, että alkaisitte yrittämään raskautta vasta kun olet ollu vähintään puolivuotta/vuoden töissä. Ja säästössä kannattaa olla noin kaksi tuhatta, jolloin saisi vähäisten äippärahojen lisäksi säästöstä joka kuukausi lisää rahaa tai silloin kun lisärahalle on tarvetta. Voihan se olla, että raskautuminen ei niin nopeasti tapahdukkaan ja kerkeät olla pidempään työelämässä.
Ja siis näitä neuvoja antaessa oletan, että olette oikeasti henkisesti valmistautunut ja tietoisia siitä, että vaikka lapset on maailman ihanin asia niin se on myös paljon muuta :) Pää asia ehkä on, että kyse ei ole pelkästä vauvakuumeesta vaan siitä, että on halu perustaa perhe ja että haluaa avopuolison kanssa lapsia (eikä pelkkiä pieniä söpöjä vauvoja). Teillä on aikaa suunnitella :) kukaan ei varmaan ole koskaan täysin valmis, että sitä ei ehkä kannatakkaan tavoitella.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat