Onko jollakulla teistä ollut jännittävä lapsuus?

Vierailija

Kertoisitko siitä? Itselläni oli kiva lapsuus maaseudulla. Asuttiin aina samassa paikassa. Mietin, että millä tavalla lapsuutensa kokevat ne, joilla on ollut enemmän vaihtelua ja jännitystä. Ja millä tavalla se vaikuttaa identiteettiin ja aikuiselämään.

Kommentit (14)

Vierailija

On. Oli tosi jännittävä lapsuus alkoholistivanhempien lapsena. Aina sai pelätä ja jännittää, että mitähän jännää tänään tapahtuu. Jännimpiä hetkiä oli, kun vanhempia ei näkynyt päiväkausiin tai ne hetket, kun kotona oli ryyppyporukka, joka äityi riehumaan. Myös erilaiset juhlat olivat jännittäviä, kun aina sai pelätä ja hävetä vanhempien käytöstä. Vaikuttaa nykyäänkin niin, että kamppailen masennuksen ja ahdistushäiriön kanssa, olen absolutisti, en pysty hankkimaan omia lapsia (kun pelkään, etten olisi hyvä vanhempi), enkä siedä humalaisia ihmisiä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

On. Oli tosi jännittävä lapsuus alkoholistivanhempien lapsena. Aina sai pelätä ja jännittää, että mitähän jännää tänään tapahtuu. Jännimpiä hetkiä oli, kun vanhempia ei näkynyt päiväkausiin tai ne hetket, kun kotona oli ryyppyporukka, joka äityi riehumaan. Myös erilaiset juhlat olivat jännittäviä, kun aina sai pelätä ja hävetä vanhempien käytöstä. Vaikuttaa nykyäänkin niin, että kamppailen masennuksen ja ahdistushäiriön kanssa, olen absolutisti, en pysty hankkimaan omia lapsia (kun pelkään, etten olisi hyvä vanhempi), enkä siedä humalaisia ihmisiä. 

Olen pahoillani, että sulla oli negatiivisella tavalla jännittävä lapsuus :( -ap

M39

Hyvin jännittävä lapsuus myös minulla alkoholisti-isäpuolesta johtuen. Kotona sai olla aina varpaillaan, että milloin joutuu karkuun lähtemään ja viikonloppuna oli niin jännää, ettei kotona voinu olla alkuunkaan. Aikuisena tää jännä on sit heijastunut parisuhteisiin.

Vierailija

Olen pahoillani, että sulla oli negatiivisella tavalla jännittävä lapsuus :( -ap

[/quote]

Kiitos! Niin minäkin. Onneksi oli hyviäkin hetkiä, kuten isovanhempien mökillä vietetyt viikot kesäaikaan, koulu (ihanat opettajat ala-asteella), yms. 

Vierailija

Yhdyn edellisiin puhujiin, sain jännittää aika monta vuotta alkoholistivanhempien kanssa. Ero ei muuttanut tilannetta paremmaksi, päinvastoin, nyt kotona oli umpituntemattomia ukkoja umpikännissä uhkailemassa eikä äitiä kiinnostanut lainkaan.

Edes kotona lukitussa huoneessa ei saattanut olla rauhassa eikä turvassa.

Väkivalta lopetti tilanteen, kun kasvoin juoppoja isommaksi mieheksi ja pakotin äidin muuttamaan muualle.

Vierailija

Asuin 4-13 Vuotiaana Etelä-Afrikassa ja isovanhemmillani on villieläintila, jonka alueella asuimme. Kun olin kuusi meille tuli kaksi emonsa menettänyttä leijonan pentua. Toinen pennuista menehtyi pian meille tulon jälkeen, mutta toisen kanssa vartuimme yhdessä. Pentuna se jopa nukkui meillä kotona, kävimme lenkeillä tilan rajojen ulkopuolella, se oppi samat temput mitä koirani osaa nykyään jne. Muita eläimiä oli myös paljon ja seeprat ja muut asuivat alueella vapaana. Lisäksi minulla oli poni ja kävimme serkkuni kanssa paljon estekilpailuissa.

Suomeen muuttuettuani olin vähän outo verrattuna muihin ja kaikki luulivat että kerron satuja. Nykyään käyn Afrikassa pari kertaa vuodessa ja kun tapasin ihanan miehen siellä haaveilin jo että pystyisin antamaan samanlaisen lapsuuden omille lapsilleni. Tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi että serkkuni jatkaa tilan pitoa, joten ehkä voin joskus muuttaa takaisin.

Vierailija

Unohtu vielä mainita, että henkiset arvet jäi. Välillä menee pinna turhasta, ja stressaan paljon asioita. En itse käytä enään alkoholia (enkä väkivaltaa ellei pakottavaa tarvetta ilmene), lopetin juamisen huamatessani että kohta muistutan lapsuuden kauhu-ukkoja, nainen nimittäin odotti minulle lasta. Ei edes saunakaljoja.

Kiukuttelen elämän pikku harmeille ehkä enemmän kuin "normaali" ihminen. 

En muista miltä kalja maistuu, siitä on jo kuusi vuotta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Asuin 4-13 Vuotiaana Etelä-Afrikassa ja isovanhemmillani on villieläintila, jonka alueella asuimme. Kun olin kuusi meille tuli kaksi emonsa menettänyttä leijonan pentua. Toinen pennuista menehtyi pian meille tulon jälkeen, mutta toisen kanssa vartuimme yhdessä. Pentuna se jopa nukkui meillä kotona, kävimme lenkeillä tilan rajojen ulkopuolella, se oppi samat temput mitä koirani osaa nykyään jne. Muita eläimiä oli myös paljon ja seeprat ja muut asuivat alueella vapaana. Lisäksi minulla oli poni ja kävimme serkkuni kanssa paljon estekilpailuissa.

Suomeen muuttuettuani olin vähän outo verrattuna muihin ja kaikki luulivat että kerron satuja. Nykyään käyn Afrikassa pari kertaa vuodessa ja kun tapasin ihanan miehen siellä haaveilin jo että pystyisin antamaan samanlaisen lapsuuden omille lapsilleni. Tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi että serkkuni jatkaa tilan pitoa, joten ehkä voin joskus muuttaa takaisin.

Alkaako sun veljen nimi M kirjaimella?

Vierailija

Muutimme isän perässä ympäri maailmaa. Hän oli diplomaatti ja työt vei eksoottisiin maihin. Lapsuuteni kului palatsimaisissa taloissa joissa palvelijoita. Aina välillä muutettiin seuraavaan maahan ja seuraavaan palatsiin. Ennen 9 luokkaa olin ehtinyt asua neljällä mantereella, n kymmenessä maassa, n 15 kaupungissa ja käynyt 8 eri koulua. Osaan kuusi eri kieltä, mutta en mitään niistä hyvin. Sopeudun uusiin ympäristöihin välittömästi, mutta sitten ahdistaa ja haluan pois. Saan uusia ystäviä nopeasti, mutta en omaa yhtäkään lapsuudenkaveria. Passi on suomalainen, mutta en tunnu kuuluvan suomeen. Näytän liian erilaiselta, kuulostaa erilaiselta ja en tunnu kuuluvan joukkoon.

Vierailija

Ite koen lapsuuteni jotenki jännittäväksi. En tiedä miksi, koska ihan normi lähiössä asuttiin ja omassa pihassa leikittiin. Mitään erikoista ei ollu, mut emmä sitten tiiä :D

Vierailija

Mielestäni lapsuuteni oli positiivisella tavalla jännittävä. Paljolti siihen vaikutti sekin, että se ajoittui 60-70 luvulle. Juuri 70-luvun alku oli jotenkin erityisen jännää aikaa. Oli juuri käyty kuussa ja Ufot sekä kaikki muukin yliluonnollinen oli muodissa. Aino Kassinen kertoi ennustuksiaan ja Uri Geller hieroi televisiossa lusikoita, sekä käynnisti kelloja ajatuksen voimalla. Myös televisiossa pyörinyt myöhäisillan Yöjuttu toi oman jännityslisänsä sen ajan lapsen elämään.

Itse asuin pikkukaupungissa pienessä omakotitalolähiössä, jossa takapihalta aukeni upeat seikkailumetsät ja muutenkin lapsuus suorastaan tihkui seikkailua ja jännitystä. Kaukoputkilla tsuumailtiin ufoja sekä radiokohinasta yritettiin kuunnella viestejä tuonpuoleisesta ja tottakai myös spiritismiä pelattiin.

Syksyt oli aina erityisen jännittävää aikaa. Pimenevät illat toivat oman lisäsäväyksensä muutenkin jänskään elämään. Kummitusjuttuja kerrottiin, pirunviulua soitettiin ja omppuvarkaissakin käytiin. Eikä tietenkään pidä unohtaa ensisuudelmia ja tissien puristelua naapurin Sirpan myötävaikutuksella limudiskon pimeässä tv-huoneessa.

Myös serkun kanssa maalla mummolassa vietetyt kesälomat oli seikkailua ja jännitystä pullollaan. Isiemme nuorin veli asui tuolloin vielä kotona (mummolassa), hän oli meitä kymmenisen vuotta vanhempi. Hänen iltaisin pienessä maistissa kertomat tarinat ja pelottelut taskulampulla valaistuine vampyyrihampaineen sai lähes kuset lurahtamaan punttiin, mutta niin vaan aina uudestaan illan hämärtyessä hiippailimme setämme navetan vintille rakentamaan privaattikämppään kuuntelemaan ja pelkäämään kauhujuttuja. Myös ensimmäiset pornolehtikokemukset pääsin kokemaan tuossa samaisessa miesluolassa, kun puberteetti-iän kynnyksellä hormonien hyrrätessä salaa hiippailin navetan ylisillle tutustumaan setäni kattavaan pornolehtikokoelmaan. Tutuiksi tuli niin Jallut, Vipit, Nyrkkipostit, kuin Cocktailitkin. Ne oli aikoja ne. Nyt makaa mullan alla niin setä kuin serkkukin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

On. Oli tosi jännittävä lapsuus alkoholistivanhempien lapsena. Aina sai pelätä ja jännittää, että mitähän jännää tänään tapahtuu. Jännimpiä hetkiä oli, kun vanhempia ei näkynyt päiväkausiin tai ne hetket, kun kotona oli ryyppyporukka, joka äityi riehumaan. Myös erilaiset juhlat olivat jännittäviä, kun aina sai pelätä ja hävetä vanhempien käytöstä. Vaikuttaa nykyäänkin niin, että kamppailen masennuksen ja ahdistushäiriön kanssa, olen absolutisti, en pysty hankkimaan omia lapsia (kun pelkään, etten olisi hyvä vanhempi), enkä siedä humalaisia ihmisiä. 

Lol. Ajattelin kirjoittaa samanlaisen tekstin. Mutta tällaista taitaakin olla ihan normi suomessa.

Vierailija

Mulla oli ehkä positiivisella tavalla. Vanhempani olivat uskovaisia ja tekivät montaa työtä. Olen ollut isän mukana kellotapulissa, talojen kattilahuoneissa ja äidin kanssa hautausmaata siivoamassa, eli suntioita olivat, sivutoimisia. Isä oli myös mm. talonmies-varastomies ja äiti siivooja. Eli monenlaista työtä tekivät. Olin iltaisin paljon keskenään itseäni pari ja kolme vuotta vanhempien veljien kanssa jo kuusivuotiaasta, siihen asti oli mummo meidän kanssamme mutta sairastui syöpään.Olen päässyt lapsena moneen paikkaan mukaan. Ihan kaikkea en voi kertoa, joku muuten tuntee. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat