Lue keskustelun säännöt.
En kestä näitä "lääkärit ei usko minua"-tyyppejä
10.10.2015 |
Kitistään täällä, facebookissa tai milloin missäkin, että lääkärit ei ota tosissaan enkä pääse tutkimuksiin. Minusta taas tuntuu, että kaikki joilla on oikea hätä saa heti tai melko pian oikeanlaista hoitoa tai ohjataan tarkempiin tutkimuksiin. Joka kerta kun itsellä on ollut OIKEA vaiva, niin ihan varmasti on lääkäri ottanut tosissaan. Jos lääkärit ei usko teitä, niin kannattaa katsoa peiliin. Ei nyt pahalla, mutta luulosairaita on ihan liikaa eikä heitä tarvitse ottaa tosissaan. Sorry. Ja joo, kyllä lääkäritkin mokailee joskus.
Kommentit (43)
Kyllä sitä pitää olla vakuuttava että pääsee läpi kuulustelusta minkä puheluun vastaava lähihoitaja pitää. Sitten kun satut pääsemään lääkärille, saat niin uskomatonta hoitoa. Ihmettelen lääkärien hoidon tasoa. Uskomattomia tarinoita olisi kerrottavana.
Jos on muslimilääkäri et naisena pääse välttämättä hoitoon tai joudut odottamaan useita tuntia, että pääset toiselle lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua vaivaa näissä ihme anteeksiantamattomuus. Ihmisiähän ne lääkäritkin ovat ja tekevät päätöksensä potilaan parasta ajatellen sillä tiedolla mikä heillä on. Kuka meistä ei koskaan tee virhettä. Fakta on, että jos jokaisen luulosairaan ongelmia selvitettäisiin kaikin mahdollisin keinoin, meidän terveydenhuoltojärjestelmä olisi täysin ylikallis. Ja niin, minäkin jouduin kuuteen korjausleikkaukseen kun kaikki ei mennyt miten piti.
Ymmärrän ap:n ajatuksia, varmasti palstalla moni stressaa ja rasittaa terveydenhuoltoa olemattomilla vaivoilla. Lääkäreille maksetaan kuitenkin todella paljon, joten siihen rahaan viimeistään pitää kuulua kunnon laadunvarmistus. Ei ihmisen hengen tai terveydenmenetykseen johtanutta virhettä pidä hyväksyä.
Ja ap:n kirjoitukseen liittyen, minäkin olen kokenut, kun lääkärit eivät ole ottanut kipuani aivan todesta. Kuvauksiin lähetettiin, mutta kun se ei ollut kiireellinen, olisin odottanut kipujeni kanssa monta kuukautta. Kuukauden odotettuani hakeuduin yksityiselle ct-kuvaan ja siellä olikin kasvain, jonka jälkeen kaikki tutkimukset oli yhtäkkiä todella kiireellisiä.
Olin vuosia kärsinyt ylimääräisistä vuodoista ja lopulta hirveästä väsymyksestä. Lääkärit sanoivat, että vuodot nyt johtuu vähän mistä vaan ja tarjosivat e-pillereitä ja mielialalääkkeitä. Jos en olisi ollut sinnikäs, aggressiivista syöpää ei olisi löydetty ajoissa ja olisin jo kuollut.
Tuo on hyvin selitetty "tunsin sisimmässäni kuoleman mustuutta, selittämättömästi". Kun mulla oli syöpä, yksi kaveri kysyi toistuvasti, onko mulla kaikki hyvin. Sanoin että on, vaikka ei siltä tuntunut - ei mulla pitänyt olla mikään. Myöhemmin mietin, onko se jotenkin aistinut musta sen pahoinvoinnin. Kyseessä on ihminen, joka on erittäin taitava ja älykäs toisten manipuloija, joten luultavasti hyvä lukemaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on käynyt tuuri. Tyypillisempää kun on, että sopivaa hoitoa ei löydy.
Isäni sydänoireet väännettiin närästysongelmaksi, kunnes piipaa-auto osasi viedä Meilahteen.
Minun kilpirauhasongelmani jatkui vuosia, kun yksikään lääkäri ei ottanut oireita tosissaan ja pihtasi simppeliä testiä.
Ystäväni sai aivoinfartktin ja joutui käymään peräti kolmessa eri terveyskeskuksessa/sairaalassa, kun lähetettiin vain kotiin selviämään humalasta (tasapaino heikko ja puhe sammalsi).
Tuleepa mieleen sekin, kun 25-vuotiaana kävin useampaan otteeseen vatsavaivojen takia lääkärillä ja naureskeli vain, että olet terve alle kolmikymppinen ja yrität kehitellä ongelmia tyhjästä. Puolen vuoden jälkeen jouduin ambulanssilla sairaalaan ja leikkaukseen ja lopulta sain diagnoosinkin, jonka kanssa nyt elän loppuelämäni.
Nykyään hoitoon pääsy on oikeasti vaikeaa.
Tää on niin totta. Samanlaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä pitää olla vakuuttava että pääsee läpi kuulustelusta minkä puheluun vastaava lähihoitaja pitää. Sitten kun satut pääsemään lääkärille, saat niin uskomatonta hoitoa. Ihmettelen lääkärien hoidon tasoa. Uskomattomia tarinoita olisi kerrottavana.
Jos on muslimilääkäri et naisena pääse välttämättä hoitoon tai joudut odottamaan useita tuntia, että pääset toiselle lääkärille.
Mun pitäisi nyt, tai olisi jo pitänyt aikaa sitten, varata aika. Mutta tämä juuri on syy, miksi en jaksa. Siihen ajanvaraamiseen täytyy oikein varustautua ja kerätä voimia, tosiaan tätä kuulustelua varten. Maksani taitaa poksahtaa lääkkeistä, ennen kuin saan voimani kerättyä..
Diagnoosini sain lähes kuusi vuotta sitten, kaksi samalla seisomalla, mutta kauan siihen meni, melkein kaksi vuotta. Tuon jälkeen en olekaan lääkärillä käynyt, en edes vuosittaisissa verikokeissa kertaakaan, sain niin tarpeekseni.
Että ei sinne lääkärille yleensä kyllä kukaan huvikseen mene, ainakaan kukaan minun tuntemani, päinvastoin.
No, kun ei ota. Varsinkaan työterveyslääkärit usko tämmöistä nuorta likkaa... Olin pari viikkoa aivan poissa pelistä influenssan ja keuhkoputken tulehduksen kourissa, sain saikkua max päivä kerrallaan eikä mitään lääkitystä. Kolmannelle lekurille kun menin niin otti kokeet ja sanoi että miten ihmeessä et ole saanut antibiootteja vielä, sillä lailla. Onneksi nyt opiskelijana uskotaan YTHSsä kerralla. Terveyskeskuksessa en saanut virtsatietulehdus lääkitystä koska epäilivät että minulla on joku sukupuolitauti, vaikka se ei ollut edes mahdollista. Sitten piti pidätellä vuorokausi että saadaan validi virtsanäyte :--)) En tiedä onko huono tuuri vai olenko vain jotenkin epäilyttävän näköinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kun ei ota. Varsinkaan työterveyslääkärit usko tämmöistä nuorta likkaa... Olin pari viikkoa aivan poissa pelistä influenssan ja keuhkoputken tulehduksen kourissa, sain saikkua max päivä kerrallaan eikä mitään lääkitystä. Kolmannelle lekurille kun menin niin otti kokeet ja sanoi että miten ihmeessä et ole saanut antibiootteja vielä, sillä lailla. Onneksi nyt opiskelijana uskotaan YTHSsä kerralla. Terveyskeskuksessa en saanut virtsatietulehdus lääkitystä koska epäilivät että minulla on joku sukupuolitauti, vaikka se ei ollut edes mahdollista. Sitten piti pidätellä vuorokausi että saadaan validi virtsanäyte :--)) En tiedä onko huono tuuri vai olenko vain jotenkin epäilyttävän näköinen...
Tuo ongelma helpottuu kun ikäännyt, nyt viisikymppisenä katson hämmästyneenä noita nuoria lääkäreitä sairaalassa, sopisivat lapsikseni. Niin, ne vuodet vierii.
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin oikeassa, kuten aina.
Kävin vuosien ajan täysin väärissä tutkimuksissa, kunnes toinen lääkäri ymmärsi, mistä on kysymys. Pääsin lopulta oikeisiin verikokeisiin ja syöpädiagnoosi löytyi. Olen ollut lähes neljä vuotta sairauslomalla.
t. Yksi luulosairaista lintsareista
Onneksi tautisi ei ollut kovin ärhäkkä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin kolme kertaa lääkärissä, kun olo oli todella kamala. Joka kerta sanottiin, että flunssaa vaan ja kotiin nukkumaan ja Buranaa nassuun. Neljäntenä kertana menin erikoislääkärille, jolla olen ennenkin ollut ja siltä istumalla yliopistolliseen sairaalaan tiputukseen. Syynä oli todella pahaksi edennyt munuaisaltaantulehdus, joka tuli oireettomasta virtsatietulehduksesta. Olen henkeni velkaa tälle lääkärille, sillä crp oli niin korkea, että päivän/kahden päästä olisi ollut tarvetta mennä minekään. Elimistö olisi lopettanut toiminnan.
Ei ne lääköritään kaikkea tiedä. Minulta vaan puuttui virtsatietulehdukden perusoireet ja sain kolmesti väärän diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Taas mammat itkee täällä kun on ollut niin kurjaa. Miesten maksamilla veroilla ylläpidetään heikkoa ainesta.
Lopettakaa valittaminen ja tehkää töitä.
Minä olen työllistynyt heti valmistuttuani yliopistosta ja ollut työssä siitä lähtien lukuun ottamatta 9 kk äitiyslomaa. Veroja olen ehtinyt maksaa aika monta vuotta ja sillä lailla myös monen luuseriukon työttömyyttä tukenut. Se ei silti estänyt minua saamasta kasvainta.
On se kumma, miten se heikko aines sikiää. Varmaan neitseellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritin vuosien saatossa moneen otteeseen saada apua tk:ssa, aika tuloksetta. Nyt odotan päätöstä Kelalta psykoterapian tuesta. Kyllä, mua masentaa välillä ja lapsuus on ollut rankkaa, vaikka nyt ihan hyvin meneekin ja olen töissä. Ilmeisesti luulosairaus ja masennus selittää myös todella huonon kunnon, vaikka harrastin vuosia liikuntaa monta kertaa viikossa. Leposyke on 80-90. Työpäivän jälkeen en meinaa jaksaa yhtään mitään. Kaupassa käynti tuntuu työltä, töissä en meinaa pysyä hereillä. Unohtelen asioita. Joskus mietin onko missään mitään järkeä, kun en jaksa tehdä mitään. Mutta tällä mennään. Hauska elämä.
Perkele sanon mä. Mä oon nuori nainen ja mulla todettiin parantumaton syöpä tänä vuonna. Eipä olisi todettu jos en itse olisi vaatinut magneettikuvia. Yksityiset erikoislääkäritkään ei uskonut mun kipuja jne. Kokeile ymmärtää tai ole ymmärtämättä mutta se on valitettavan yleistä et ihmiset kuolee syöpiinkin koska lääkärit EI USKO, että on kovia kipuja tai jotain muuta kuin "pelkkiä ilmavaivoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas mammat itkee täällä kun on ollut niin kurjaa. Miesten maksamilla veroilla ylläpidetään heikkoa ainesta.
Lopettakaa valittaminen ja tehkää töitä.
Minä olen työllistynyt heti valmistuttuani yliopistosta ja ollut työssä siitä lähtien lukuun ottamatta 9 kk äitiyslomaa. Veroja olen ehtinyt maksaa aika monta vuotta ja sillä lailla myös monen luuseriukon työttömyyttä tukenut. Se ei silti estänyt minua saamasta kasvainta.
On se kumma, miten se heikko aines sikiää. Varmaan neitseellisesti.
Julkisella puolella? Se ei ole muiden tukemista kun syö ensin itse kuormasta ja heittää loput jämät takaisin.
Ja pitäisikö ajatella elämäntapoja jos ihme kasvaimia tulee. Kuulostat marttyyriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perkele sanon mä. Mä oon nuori nainen ja mulla todettiin parantumaton syöpä tänä vuonna. Eipä olisi todettu jos en itse olisi vaatinut magneettikuvia. Yksityiset erikoislääkäritkään ei uskonut mun kipuja jne. Kokeile ymmärtää tai ole ymmärtämättä mutta se on valitettavan yleistä et ihmiset kuolee syöpiinkin koska lääkärit EI USKO, että on kovia kipuja tai jotain muuta kuin "pelkkiä ilmavaivoja".
Parantumaton syöpä ja päätit viettää loppuajan mammspalstalla.
Maailma ei olisi menettänyt paljoa. Ehkä hyötynyt.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Lopettaa eläminen? Elinaikaa kun voi olla 5 päivää tai 90 vuotta. Tiesitkö, että moni parantumaton syöpä on "huomaamaton" ja senkaa voi elää lähes normaalia elämää.
Ja kyllä. Mähän palstaan ja teen vaikka lihapullista kakkuja jos siltä tuntuu. Koita säkin arvostaa elämää ja toisten valintoja.
Minäkin olin lääkärien mielestä "luulosairas" ja "masentunut" kun ravasin eri lääkäreillä pari vuotta, onneksi sitten yksi otti minut vakavasti ja sain lopulta diagnoosin ihan oikeasta sairaudesta.
Läheisen sairautta ei otettu vakavasti, sairaus todettiin, mutta ei otettu vakavasti. Sanottiin, että menee ohi itsestään. Vasta kun ambulanssi haki ja oli saanut pysyvän hermovaurion, sai oikeaa apua. Senkin jälkeen niin ja näin, koska lääketiede ei riittävän kehittynyttä, että ymmärtäisi hermovaurioita, alettiin syyttämään potilasta mielisairaaksi jne. Eräs lääkäri todennut rehellisesti, että vakava hoitovirhe, mutta sille enään mitään voi. Kun kuulivat, että tehdään hoitovirhevalitus, kaikki lääkärit muuttaneet töykeän käytäksensä ystävälliseksi.
Yritti selvittää asiaa ja kysyä. Lääkäri totesi töykeästi, ei vakava, ei hälyyttävää, ei kiire ja seuraavaksi ambulanssi haki kotoa.
Kyllä aloittajan mielipide muuttuu kun itselle tai läheiselleen käy niin kuin monelle ketjuun kirjoittaneelle.
Viimeinen tietämäni kuolintapaus tältä kesältä, potilas käynyt vaivoineen jo pidemmän aikaa lääkärissä ja vain kaksi viikkoa ennen kuolemaa todettiin syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei sitten ole OLLUT mitään tuollaista vaikeasti diagnosoitavaa vaivaa. Jopa SYÖPÄ on monella ihmisellä ollut aluksi vaikea diagnosoida, lääkärit ei aina heti tiedä mikä ihmistä vaivaa, oikeasti.
Olet varmaan provo, ei kukaan ole noin mielikuvitukseton...!
Väärin meni, minulla on todella harvinainen autoimmuunisairaus ja kun oireet alkoivat, niin pääsin heti kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin :) Vaikka kauan kestikin saada tietää mikä on vialla. Sori vaan. Ap
Sinulle sattui hyvä lääkäri. Minulla taas on keliakia, jonka aina pahentuvaa oireilua kestin muutamia vuosia, ennen kuin hakeuduin lääkäriin. Eka lääkäri kuittasi vatsakipuni kuukautiskivuilla, kirjoitti reseptin vahvoihin kipulääkkeisiin ja ulos.
Keliakian mahdollisuutta kyllä mietittiin seuraavalla, mutta koska suvussani ei mielestäni ollut yhtäkään keliaakikkoa, niin tästä epäilyksestä luovuttiin. Näin jälkikäteen miettien, pitäisikö oikeasti tuntea jokaikinen sukulaisensa ja tietää näiden sairaudet...?
Sattumalta kuulin sitten apteekissa myytävän kotitestiä, jolla saa testattua keliakian vasta-aineet. Parikymppiä kun vain maksoi, niin päätin sitten edes huvikseen kokeilla... Ja sehän oli niin positiivinen kuin vain voi olla.
Uudestaan lääkäriin, jossa laitettiin kyllä lähetteet verikokeisiin, mutta vähätellen "Niin siis keliaakikot on yleensä laihoja, riutuneita ja kalpeita. Sinä et kyllä sellaiselta näytä, mutta laitetaan nyt lähetteet sun mielenrauhan takia". Kun tulokset tuli, niin muuttui asenne kerrasta...
Mutta pääasia, että sain lopulta diagnoosin ja sairaus saatiin aisoihin, ennen kuin mitään vakavempaa ehti tapahtumaan.
Mä käyn aina yksityisellä ja olen saanut kaikki tarvittavat tutkimukset ja hoidot. Julkiselle menen vain silloin, kun en ole tajuissani vaan ambulanssi vie.