Kavereista erilleen kasvaminen

Vierailija

Kuinka paljon teillä on säilynyt ns. oikeita kavereita siltä ajalta, kun olitte lapsia tai teinejä? Olen nyt 25-vuotias, ja tuntuu että hirveän monen ihmisen kanssa on kasvanut erilleen parin viimeisen vuoden aikana. Ollaan siis edelleen tekemisissä välillä, mutta huomaa ettei viihdy kyseisten ihmisten kanssa enää niin hyvin kuin joskus. Joidenkin jutut ovat jopa alkaneet ärsyttää hirveästi. Kaiketi ihan normaalia, mutta silti aika surullista... Itselläni on pari vanhaa ystävää, joiden kanssa minulla on edelleen tosi kivaa ja odotan innolla heidän tapaamistaan. Vaikka ollaan aikuistuttunu, niin silti ollaan pysytty "samalla aaltopituudella". Toivottavasti sama fiilis pysyisi vielä tulevaisuudessa.

Mites teillä?

Kommentit (3)

Vierailija

Ne muutamat ystävät mitä minulla on ovat lähinnä yläasteelta, pari jatko-opinnoista. Yksi on ollut elämässä mukana ala-asteelta asti. Mutta joo, suurimmasta osasta kasvoin erilleen kun perustin perheen tai oikeastaan minut hylättiin kun näin tein. Eipä se haittaa kun mies on paras ystävä ja ne muutamat ystävät mitä jäi ovat kyllä antaneet minulle kaiken mitä ystäviltä tarvitsen. N25

Vierailija

Olen ajatellut että oikeastaan tuohon malliin sen kuuluukin mennä. Noihin aikoihin puolison pitäisi hiljalleen nousta tärkeämmäksi kuin kavereiden. Hänen kanssaanhan asuntolaina otetaan ja lapset tehdään! Ja toisaalta jo siitä asti, 15-vuotiaasta, kun (kesä)työt ovat olleet osa elämää, on kaverisuhteissakin ollut hyötynäkökulma mukana. Verkostoitumisesta siinä oli jo silloin kyse, vaikka ei sitä sanaa vielä tunnettu. Tylsemmälläkin teinillä oli laaja kaveriporukka, jos hänen (sukulaistensa) kautta järjestyi kesähommia. Puhdas ystävyys jää mielestäni ala-asteelle ja varhaiseen teini-ikään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat