Mies on muuttunut väkivaltaiseksi

Kun luet tuon kirjoittamasi tekstin, niin miltä se sinusta kuulostaa?

No kuulostaa siltä, että huomenna alat järjestellä eroa. Tuskin olet epäviehättävä ja vaikka olisit, pärjäät paremmin yksin. Tsemppiä! Ja hoida ero niin, ettet tule hakatuksi eli kunnon suunnitelma tai turvaverkko ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Kun luet tuon kirjoittamasi tekstin, niin miltä se sinusta kuulostaa?

Se kuulostaa siltä, että ihminen on tavallaan luovuttanut. Tosin en oikein edes osaa olla mieheni toiveiden mukainen. Vaikka tekisin kaikki kotityöt priimahyvin ja tekisin erinomaiset ruoat, niin mies ei niitä välttämättä syö, jos on konsolipeli kesken ja hän ei välttämättä huomaa mitään, vaikka olisin imuroinut ja pessyt lattiat hänen ollessaan poissa. Silti pienikin epäkohta antaa oikeutuksen solvata mua ja mahdollisesti lyödäkin. Mä en jotenkin tajua, miksi mies käyttäytyy niin. Tarjouduin jopa maksamaan hänelle vihanhallintakurssin, mutta mies ei suostu menemään sellaiselle, sillä hän ei kuulemma sellaisia tarvitse, vaan minä olen se kaiken pahan alku sekä  niin outo ja hullu, että mua on vaan "pakko" lyödä välillä. Alan välillä uskoa miestä itsekin ja siis annan hänen lyödä, jotta hänelle tulisi parempi mieli sekä pyydän itse anteeksi sitä, kun pahoitin hänen mielensä niin. En mä tiedä, kuka on oikeassa.

Ja siis ne mun kommentit ovat ihan rauhallisia ja muiden ihmisten mielestä ne ois ihan ystävällisesti sanottu. Mutta mies on jotenkin niin herkkä joissain asioissa ja toisissa asioissa todella kylmä ja kova. Hän kokee henkilökohtaisiksi loukkauksiksi todella monet asiat. Muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen ja mua pidetään melkeinpä ylikilttinä. Mutta mun miestä vissiin ärsyttää se, että edes sanon jotain. Nykyään hän usein sanookin, että mun vain pitäisi olla hiljaa, kun olen hänen kodissaan tai muuten hän heittää mut "pää edellä rappukäytävään", mitä hän tosin ei ole vielä ainakaan toteuttanut. On tässä ero suunnitteilla, mutta toivoisin, että mies itse ottaisi sen osalta aloitteen.

Ihanko itse keksit tarinan? Huoh. 

No sun mies ei ole oikeassa

Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä toista, ei mistään syystä. Vaikka se toinen olisi huono  ja ärsyttävä ja ilkeä ja rasittava ja vaikka mitä, siltikään ei saa lyödä. Siksi on ihan turha miettiä oletko sellainen kuin miehesi sanoo vaiko etkö. Koska sua ei saa lyödä.

Lähde pois sieltä. Kaikki menee vaan koko ajan huonommaksi. Annat miehen tuhota itsesi. Mitä kauemmin siinä olet, sitä pahempaa jälkeä hän saa aikaan. Pelasta itsesi kun vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis ne mun kommentit ovat ihan rauhallisia ja muiden ihmisten mielestä ne ois ihan ystävällisesti sanottu. Mutta mies on jotenkin niin herkkä joissain asioissa ja toisissa asioissa todella kylmä ja kova. Hän kokee henkilökohtaisiksi loukkauksiksi todella monet asiat. Muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen ja mua pidetään melkeinpä ylikilttinä. Mutta mun miestä vissiin ärsyttää se, että edes sanon jotain. Nykyään hän usein sanookin, että mun vain pitäisi olla hiljaa, kun olen hänen kodissaan tai muuten hän heittää mut "pää edellä rappukäytävään", mitä hän tosin ei ole vielä ainakaan toteuttanut. On tässä ero suunnitteilla, mutta toivoisin, että mies itse ottaisi sen osalta aloitteen.

Miehesi saa jo kaiken, miksi hän haluaisi erota?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko itse keksit tarinan? Huoh. 

Ok, kertomukseni on tylsä ja huono. Mutta kuvailin vain tilannetta ja mieheni ajattelua. Mies on varmaan oikeassa. Siis olen niin tyhmä ja huono muutenkin.

Voi hyvänen aika. Ansaitset parempaa. Miehesi on sairas, häiriintynyt. Älä pilaa elämääsi olemalla tuollaisen kanssa. Hanki apua ja eroa miehestä niin pian kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä toista, ei mistään syystä. Vaikka se toinen olisi huono  ja ärsyttävä ja ilkeä ja rasittava ja vaikka mitä, siltikään ei saa lyödä. Siksi on ihan turha miettiä oletko sellainen kuin miehesi sanoo vaiko etkö. Koska sua ei saa lyödä.

Lähde pois sieltä. Kaikki menee vaan koko ajan huonommaksi. Annat miehen tuhota itsesi. Mitä kauemmin siinä olet, sitä pahempaa jälkeä hän saa aikaan. Pelasta itsesi kun vielä voit.

Yritän selittää tätä miehelleni ja yksi syy lyömiseen on ironista kyllä se, että mua ärsyttää se väkivaltaisuus. Sitten pohdiskelen, voisiko hänen väkivaltainen lapsuudenperheensä olla vaikuttanut asiaan. Jolloin mies raivostuu uudelleen ja alkaa uhitella. En mä vaan tule mieheni kanssa toimeen. Mä jotenkin ajattelen niin eri tavalla ja olen tottunut keskustelemaan avoimesti asioista. Mutta miehelläni on runsaasti ns. kiellettyjä aiheita, joista ei ilman väkivaltaa saisi keskustella. Haluan kyllä pois ja oon kertonut parille läheiselle. Mutta tässä alkaa tulla jo ihan sekava olo, kun alan miettiä sitä, jos mieheni sittenkin on oikeassa ja että ansaitsen ne lyönnit tavallaan. Miehen mielestä kommenttini ovat "henkistä väkivaltaa". Joskus jopa se, jos kyselen, miten työpäivä meni, saa hänet raivokohtauksen partaalle. En vain tajua ja oon tosi väsynyt tähän kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ja siis ne mun kommentit ovat ihan rauhallisia ja muiden ihmisten mielestä ne ois ihan ystävällisesti sanottu. Mutta mies on jotenkin niin herkkä joissain asioissa ja toisissa asioissa todella kylmä ja kova. Hän kokee henkilökohtaisiksi loukkauksiksi todella monet asiat. Muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen ja mua pidetään melkeinpä ylikilttinä. Mutta mun miestä vissiin ärsyttää se, että edes sanon jotain. Nykyään hän usein sanookin, että mun vain pitäisi olla hiljaa, kun olen hänen kodissaan tai muuten hän heittää mut "pää edellä rappukäytävään", mitä hän tosin ei ole vielä ainakaan toteuttanut. On tässä ero suunnitteilla, mutta toivoisin, että mies itse ottaisi sen osalta aloitteen.

 

 

Miehesi saa jo kaiken, miksi hän haluaisi erota?

Mitä hän siis saa? Kun siis mieheni mielestä olen liian vanha ja ruma "ämmä" (vähän päälle kolmekymppinen, keskiverron näköinen, hoikka), joka ei voisi häntä vähempää kiinnostaa. Mitään seksiäkään meillä ei ole ollut pariin vuoteen. Mies myös löytää musta moitittavaa ja olen hänelle roskasanko. Työkavereilleen hän on mukava, sosiaalinen vitsiniekka ja seuramies, mutta mua suorastaan kiusaa välillä.

Oletko miettinyt myös miten vietät loppuelämäsi, kun neliraajahalvaudut  sen vihoviimeisen  niskaperseotteen jälkeen lennellessäsi rappukäytävässä?

Mitä elämässänne on tapahtunut niihin aikoihin kun läheisyys ja seksi loppui?

Kuulostaa kyllä melko paljon entiseltä elämältäni. Oma itsekunnioitus lähtee kävelemään, kun mies on narsisti. Eikä tarvitse kenenkään tulla huutelemaan miten muotisana se nykyään on. Tiedän eläneeni narsistin kanssa ja niin todennäköisesti elää ap:kin.

Narsisti saa sinut uskomaan, että kaikki vika on sinussa. Hän on taitava puhumaan ja osaa kääntää kaiken sinun syyksesi. Jos et miellytä häntä tarpeeksi hän solvaa sinua tai käyttää nyrkkiä, kun sanat eivät riitä. Mikäli et lähde, joudut samaan tilanteeseen kuin minä. Yrittämään kaksi kertaa itsemurhaa, koska "et sä hullu huora kenellekään muulle kelpaa. Tapa ittes". Pahinta on se, että hän saa sinut uskomaan ne kaikki sanat. Kohta sinua ei enää ole olemassa. Vaikket päätyisikään itsemurhaan, on tämä mies vienyt sinulta jokaisen murusen SINUSTA. Siitä, minkä koet olevan sinä. Sen jälkeen sinua ei enää ole vaan pelkkä tyhjyys, jonka ainut täyttäjä on tämä mies ja sen takia jäät roikkumaan häneen. Ja mitään muuta ei ole jäljellä, koska hän on onnistunut vieroittamaan sinut myös ystävistäsi ja perheestäsi.

LÄHDE ja pelasta itsesi, niin pahalta kuin se tuntuukin. Olet sen arvoinen. Tsemppiä suurella sydämellä!

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt myös miten vietät loppuelämäsi, kun neliraajahalvaudut  sen vihoviimeisen  niskaperseotteen jälkeen lennellessäsi rappukäytävässä?

Olet oikeassa. Mies on myös uhannut joskus tehdä jotain pahempaa, jos tarpeeksi häntä loukkaisin tai uhkaisin häntä jollain tavalla taloudellisesti tai hänen sosiaalisen asemansa menettämisen osalta. Onhan mun pakko erota. Hänen käytöksensä on pahentunut melko lyhyen ajan sisällä ja mä en enää oikein pärjää hänen kanssaan. Yritin tuossa taannoin itse tsempata, mutta se ei auttanut mitään. Siis yritin alkaa passata häntä sekä myötäillä hänen kaikkia mielipiteitään, mutta hän halveksi minua entiseen tapaansa sekä haukkui yhteisille tutuillemme. Joten sekin yritys meni hukkaan. Oon jotenkin sisukas tapaus, joten olen yrittänyt jaksaa ja yrittää vielä. Mutta mieheni ei tee muuta kuin loukkaa minua, joten mun pitää tunnustaa se, että suhteellamme ei ole mitään tulevaisuutta enää koskaan. Mun vain täytyy uskaltautua eroamaan omin voimin.

pyydä sitä lyömään sua päähän ja kovaa, ehkä aivotärähdys auttaa sua näkemään asiat uudelta kannalta

Kun olet "hänen kodissaan"? Sinulla on siis omakin koti, ette asu yhdessä?

Sairaita olette molemmat. Eroon vaan toisistanne ja äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä melko paljon entiseltä elämältäni. Oma itsekunnioitus lähtee kävelemään, kun mies on narsisti. Eikä tarvitse kenenkään tulla huutelemaan miten muotisana se nykyään on. Tiedän eläneeni narsistin kanssa ja niin todennäköisesti elää ap:kin.

Narsisti saa sinut uskomaan, että kaikki vika on sinussa. Hän on taitava puhumaan ja osaa kääntää kaiken sinun syyksesi. Jos et miellytä häntä tarpeeksi hän solvaa sinua tai käyttää nyrkkiä, kun sanat eivät riitä. Mikäli et lähde, joudut samaan tilanteeseen kuin minä. Yrittämään kaksi kertaa itsemurhaa, koska "et sä hullu huora kenellekään muulle kelpaa. Tapa ittes". Pahinta on se, että hän saa sinut uskomaan ne kaikki sanat. Kohta sinua ei enää ole olemassa. Vaikket päätyisikään itsemurhaan, on tämä mies vienyt sinulta jokaisen murusen SINUSTA. Siitä, minkä koet olevan sinä. Sen jälkeen sinua ei enää ole vaan pelkkä tyhjyys, jonka ainut täyttäjä on tämä mies ja sen takia jäät roikkumaan häneen. Ja mitään muuta ei ole jäljellä, koska hän on onnistunut vieroittamaan sinut myös ystävistäsi ja perheestäsi.

LÄHDE ja pelasta itsesi, niin pahalta kuin se tuntuukin. Olet sen arvoinen. Tsemppiä suurella sydämellä!

Sydämelliset kiitokset! Kirjoituksesi tuntuu kyllä todella tutulta. Oon tosiaan samassa tilanteessa. Mies sanoo juuri samaan tapaan, että mun pitäisi vain tappaa itseni sekä huorittelee ja sanoo, että kukaan ei musta välitä eikä koskaan tule välittämäänkään, kun oon niin ruma, tyhmä, iljettävä ja vastenmielinen ällötys. Mies on myös vieroittanut mut sukulaisistani sekä ystävistä. En saisi mennä tapaamaan heitä, enkä kutsua kotiin kylään. Mies haukkuu tosiaan myös läheisiänikin -- hekin ovat miehelleni liian surkeita ja noloja muka. Jos soitan puhelun, mies tulee mölisemään jotain noloa taustalle tai sitten hän vain mitätöi ja kieltää soittamisenkin. Minusta tuntuu juuri siltä, että mieheni on hukkuvalle se viimeinen oljenkorsi, johon yritän tarttua ja joka mut pelastaisi, vaikka hän on juuri se, joka on nöyryyttänyt ja kiusannut minut tähän pisteeseen. Yritän pinnistellä ylös tästä pinteestä. Laitan sen asunnon viimein hakuun, vaikka en millään jaksaisi ja uskaltaisi. Suuri kiitos vielä viestistäsi!