Mies on muuttunut väkivaltaiseksi

Vierailija

Mies on parin kuukauden sisällä muuttunut väkivaltaiseksi ja hän itse perustelee sitä sillä, että ansaitsen sen kaiken ilkeyden ja väkivallan, sillä olen niin ärsyttävä, huono, vastenmielinen ja tyhmä. Esim. jos vitkastelen aamutoimissa, niin miehen mielestä hänellä on oikeus lyödä minua. Pari päivää sitten hän lupasi viedä mut töihin ja joutui odottelemaan pari minuuttia liikaa, niin sain nyrkistä sitten autossa. Taannoin yöllä sanoin jotain häntä ärsyttävää, niin hän potkaisi mua pakaraan siten, että sain pari mustelmaa. Jos sanon jotain ärsyttävää tai kyselen liikaa tai muistutan jostain, niin silloinkin ansaitsen jonkun tönäisyn tai nyrkistä olkavarteen. Aamulla tuli taas pientä sanaharkkaa, niin mies löi mua taas. Kun tulin töistä kotiin, niin hän taas löi käsivarteen ja osui hieman käteeni siten, että sormeen sattui, mutta se ei sentään mennyt poikki. Hän lisäksi haukkuu mua alatyylisillä ilmaisuilla. Mies ei sinänsä ole koskaan pahoinpidellyt mua vakavasti tai ns. sairaalakuntoon, mutta "näpäyttää" kipeästi nyrkillä, jos kuulemma ansaitsen sen.

Haluaisin toki erota, mutta itsetuntoni on miehen kommenttien ja asenteen jäljiltä sen verran heikko, että tuntuu todella raskaalta riuhtaista itseään tästä suhteesta irti. Miehen mielestä olen myös niin epäviehättävä, että kukaan mies ei voisi olla minusta kiinnostunut sekä olen hänen mielestään myös umpihullu, vaikka siis mitään diagnoosia ei ole ja pystyn muuten elämään ihan normaalia, sosiaalista ja tuottoisaa elämää. Lisäksi jollain oudolla tavalla nykyään melkein säälin miestä, kun hän "joutuu" lyömään minua ja yritän myönnellä hänelle, että olen tosi huono ja surkea & vajavainen sekä pyydän anteeksi niitä nalkutuksiani (muistutan, ettei heitä esim. tavaroitani roskikseen tai laita limupulloja roskikseen vaan vie palautukseen) tai parin minuutin myöhästymistä. Tosin sekään ei auta, vaan mies muuttuu tuolloin yleensä vieläkin aggressiivisemmaksi.

Meillä ei ole ollut seksiä tai mitään läheisyyttä noin pariin vuoteen, vaikka olemme tunteneet "vasta" vähän päälle viisi vuotta ja olemme hieman päälle kolmenkymmenen. Kuulostaa hullulta, mutta tuntuu joskus melkein siltä, että se lyöminen antaa minulle sentään kosketusta. Mies ei halaa tai silitä, mutta hän sentään lyö eli edes jotenkin välittää musta. Miltä tämä kuulostaa? T. Nimimerkki Epätoivoinen(ko?)

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

No kuulostaa siltä, että huomenna alat järjestellä eroa. Tuskin olet epäviehättävä ja vaikka olisit, pärjäät paremmin yksin. Tsemppiä! Ja hoida ero niin, ettet tule hakatuksi eli kunnon suunnitelma tai turvaverkko ympärillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kun luet tuon kirjoittamasi tekstin, niin miltä se sinusta kuulostaa?

Se kuulostaa siltä, että ihminen on tavallaan luovuttanut. Tosin en oikein edes osaa olla mieheni toiveiden mukainen. Vaikka tekisin kaikki kotityöt priimahyvin ja tekisin erinomaiset ruoat, niin mies ei niitä välttämättä syö, jos on konsolipeli kesken ja hän ei välttämättä huomaa mitään, vaikka olisin imuroinut ja pessyt lattiat hänen ollessaan poissa. Silti pienikin epäkohta antaa oikeutuksen solvata mua ja mahdollisesti lyödäkin. Mä en jotenkin tajua, miksi mies käyttäytyy niin. Tarjouduin jopa maksamaan hänelle vihanhallintakurssin, mutta mies ei suostu menemään sellaiselle, sillä hän ei kuulemma sellaisia tarvitse, vaan minä olen se kaiken pahan alku sekä  niin outo ja hullu, että mua on vaan "pakko" lyödä välillä. Alan välillä uskoa miestä itsekin ja siis annan hänen lyödä, jotta hänelle tulisi parempi mieli sekä pyydän itse anteeksi sitä, kun pahoitin hänen mielensä niin. En mä tiedä, kuka on oikeassa.

Vierailija

Ja siis ne mun kommentit ovat ihan rauhallisia ja muiden ihmisten mielestä ne ois ihan ystävällisesti sanottu. Mutta mies on jotenkin niin herkkä joissain asioissa ja toisissa asioissa todella kylmä ja kova. Hän kokee henkilökohtaisiksi loukkauksiksi todella monet asiat. Muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen ja mua pidetään melkeinpä ylikilttinä. Mutta mun miestä vissiin ärsyttää se, että edes sanon jotain. Nykyään hän usein sanookin, että mun vain pitäisi olla hiljaa, kun olen hänen kodissaan tai muuten hän heittää mut "pää edellä rappukäytävään", mitä hän tosin ei ole vielä ainakaan toteuttanut. On tässä ero suunnitteilla, mutta toivoisin, että mies itse ottaisi sen osalta aloitteen.

Vierailija

Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä toista, ei mistään syystä. Vaikka se toinen olisi huono  ja ärsyttävä ja ilkeä ja rasittava ja vaikka mitä, siltikään ei saa lyödä. Siksi on ihan turha miettiä oletko sellainen kuin miehesi sanoo vaiko etkö. Koska sua ei saa lyödä.

Lähde pois sieltä. Kaikki menee vaan koko ajan huonommaksi. Annat miehen tuhota itsesi. Mitä kauemmin siinä olet, sitä pahempaa jälkeä hän saa aikaan. Pelasta itsesi kun vielä voit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ja siis ne mun kommentit ovat ihan rauhallisia ja muiden ihmisten mielestä ne ois ihan ystävällisesti sanottu. Mutta mies on jotenkin niin herkkä joissain asioissa ja toisissa asioissa todella kylmä ja kova. Hän kokee henkilökohtaisiksi loukkauksiksi todella monet asiat. Muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen ja mua pidetään melkeinpä ylikilttinä. Mutta mun miestä vissiin ärsyttää se, että edes sanon jotain. Nykyään hän usein sanookin, että mun vain pitäisi olla hiljaa, kun olen hänen kodissaan tai muuten hän heittää mut "pää edellä rappukäytävään", mitä hän tosin ei ole vielä ainakaan toteuttanut. On tässä ero suunnitteilla, mutta toivoisin, että mies itse ottaisi sen osalta aloitteen.

Miehesi saa jo kaiken, miksi hän haluaisi erota?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ihanko itse keksit tarinan? Huoh. 

Ok, kertomukseni on tylsä ja huono. Mutta kuvailin vain tilannetta ja mieheni ajattelua. Mies on varmaan oikeassa. Siis olen niin tyhmä ja huono muutenkin.

Vierailija

Voi hyvänen aika. Ansaitset parempaa. Miehesi on sairas, häiriintynyt. Älä pilaa elämääsi olemalla tuollaisen kanssa. Hanki apua ja eroa miehestä niin pian kuin mahdollista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä toista, ei mistään syystä. Vaikka se toinen olisi huono  ja ärsyttävä ja ilkeä ja rasittava ja vaikka mitä, siltikään ei saa lyödä. Siksi on ihan turha miettiä oletko sellainen kuin miehesi sanoo vaiko etkö. Koska sua ei saa lyödä.

Lähde pois sieltä. Kaikki menee vaan koko ajan huonommaksi. Annat miehen tuhota itsesi. Mitä kauemmin siinä olet, sitä pahempaa jälkeä hän saa aikaan. Pelasta itsesi kun vielä voit.

Yritän selittää tätä miehelleni ja yksi syy lyömiseen on ironista kyllä se, että mua ärsyttää se väkivaltaisuus. Sitten pohdiskelen, voisiko hänen väkivaltainen lapsuudenperheensä olla vaikuttanut asiaan. Jolloin mies raivostuu uudelleen ja alkaa uhitella. En mä vaan tule mieheni kanssa toimeen. Mä jotenkin ajattelen niin eri tavalla ja olen tottunut keskustelemaan avoimesti asioista. Mutta miehelläni on runsaasti ns. kiellettyjä aiheita, joista ei ilman väkivaltaa saisi keskustella. Haluan kyllä pois ja oon kertonut parille läheiselle. Mutta tässä alkaa tulla jo ihan sekava olo, kun alan miettiä sitä, jos mieheni sittenkin on oikeassa ja että ansaitsen ne lyönnit tavallaan. Miehen mielestä kommenttini ovat "henkistä väkivaltaa". Joskus jopa se, jos kyselen, miten työpäivä meni, saa hänet raivokohtauksen partaalle. En vain tajua ja oon tosi väsynyt tähän kaikkeen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis ne mun kommentit ovat ihan rauhallisia ja muiden ihmisten mielestä ne ois ihan ystävällisesti sanottu. Mutta mies on jotenkin niin herkkä joissain asioissa ja toisissa asioissa todella kylmä ja kova. Hän kokee henkilökohtaisiksi loukkauksiksi todella monet asiat. Muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen ja mua pidetään melkeinpä ylikilttinä. Mutta mun miestä vissiin ärsyttää se, että edes sanon jotain. Nykyään hän usein sanookin, että mun vain pitäisi olla hiljaa, kun olen hänen kodissaan tai muuten hän heittää mut "pää edellä rappukäytävään", mitä hän tosin ei ole vielä ainakaan toteuttanut. On tässä ero suunnitteilla, mutta toivoisin, että mies itse ottaisi sen osalta aloitteen.

Miehesi saa jo kaiken, miksi hän haluaisi erota?

Mitä hän siis saa? Kun siis mieheni mielestä olen liian vanha ja ruma "ämmä" (vähän päälle kolmekymppinen, keskiverron näköinen, hoikka), joka ei voisi häntä vähempää kiinnostaa. Mitään seksiäkään meillä ei ole ollut pariin vuoteen. Mies myös löytää musta moitittavaa ja olen hänelle roskasanko. Työkavereilleen hän on mukava, sosiaalinen vitsiniekka ja seuramies, mutta mua suorastaan kiusaa välillä.

Vierailija

Oletko miettinyt myös miten vietät loppuelämäsi, kun neliraajahalvaudut  sen vihoviimeisen  niskaperseotteen jälkeen lennellessäsi rappukäytävässä?

Vierailija

Kuulostaa kyllä melko paljon entiseltä elämältäni. Oma itsekunnioitus lähtee kävelemään, kun mies on narsisti. Eikä tarvitse kenenkään tulla huutelemaan miten muotisana se nykyään on. Tiedän eläneeni narsistin kanssa ja niin todennäköisesti elää ap:kin.

Narsisti saa sinut uskomaan, että kaikki vika on sinussa. Hän on taitava puhumaan ja osaa kääntää kaiken sinun syyksesi. Jos et miellytä häntä tarpeeksi hän solvaa sinua tai käyttää nyrkkiä, kun sanat eivät riitä. Mikäli et lähde, joudut samaan tilanteeseen kuin minä. Yrittämään kaksi kertaa itsemurhaa, koska "et sä hullu huora kenellekään muulle kelpaa. Tapa ittes". Pahinta on se, että hän saa sinut uskomaan ne kaikki sanat. Kohta sinua ei enää ole olemassa. Vaikket päätyisikään itsemurhaan, on tämä mies vienyt sinulta jokaisen murusen SINUSTA. Siitä, minkä koet olevan sinä. Sen jälkeen sinua ei enää ole vaan pelkkä tyhjyys, jonka ainut täyttäjä on tämä mies ja sen takia jäät roikkumaan häneen. Ja mitään muuta ei ole jäljellä, koska hän on onnistunut vieroittamaan sinut myös ystävistäsi ja perheestäsi.

LÄHDE ja pelasta itsesi, niin pahalta kuin se tuntuukin. Olet sen arvoinen. Tsemppiä suurella sydämellä!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat