Läheisriippuvuudesta
Onko kukaan saanut läheisriippuvaista omaista tolkkuihinsa? Niin että yhteydenpito olisi pysynyt jatkossa normaalin rajoissa? Vai onko ainoa keino katkaista välit?
Jos joku on sen tilanteen saanut oikaistua, niin kertokaa ihmeessä miten. Olen aivan lopussa läheisriippuvaisen sukulaisen kanssa, eikä miehenikään enää siedä häntä silmissään. Hoivaaminen menee maaniseksi ja järjettömäksi ja tukahduttavaksi, eikä meidän perhe voi kuin haaveilla normaalielämästä!
Tuntuu että olen kaikkeni yrittänyt, mutta sukulainen on kuin riivattu ja takertuu kuin kelmu kasvoihin, kun yritän pyristellä kauemmas siitä "avusta".
Kommentit (3)
Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus
Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä
Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista
Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,
miellyttämisenhalu
Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan
Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista
Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa
Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii
Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin
Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen
Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä
yksinjäämistä
Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen
Nämä ovat Tukiasema.netin määritelmiä läheisriippuvaiselle.
Harmi että tuo läheisriippuvuus-sana aiheuttaa aina näitä väärinkäsityksiä.