Kaikki läheisemme veikkaavat meille koko ajan tulevaksi poikavauvaa ja se on minusta jollain lailla loukkaavaa.

hän valloittaa varmasti kaikki siinä missä poikakin.

Itselläni molemmissa raskauksissa on tullut veikkailuja mahanmuodosta ja mistä kaikista, en edes muista. Sehän on vaan hupia, eikai kukaan niitä tosissaan ota?

Ennemmin loukkaantuisin just tosta että, on melkein pakko saada poika, kun tyttö jo on. Näin mulle sanottiin parilta taholta ihan suoraan, ja se ei ollut mukavaa, nostaa paineita. Poikaa kyllä toivoin minäkin toisella kertaa mielummin, mutta silti.

Minäkin odotan toista lastamme ja esikoinen on tyttö. Koko raskauden ajan olen saanut kuulla että " Olisipa se poika" , ja " Varmasti sen täytyy olla poika" jne. Ja mulla itselläni on ihan tyttöolo. Mutta eipä tuolle mitään voi vaikka välillä itselle paha mieli tuleekin, että onko se toinen tyttö muka sitten jotenkin huonompi.

Mutta ehkäpä jo ensi viikolla ultrassa saamme tietää varmuudella kumpi on tuloillaan =)

ja siitä että olette ylipäänsä odottamassa toista vauvaa.

En nyt sanoisi, kuten 2, että olisi " ihanne" , jos on molemmat sukupuolet. Sanoisin, että se on sellainen kuva ihmisten mielissä tietynlaisesta perusperheestä, jossa on äiti, isä ja kaksi lasta (tyttö ja poika). Ei se mikään ihanne ole.



Molemmissa sukupuolissa kun niin paljon positiivisia puolia, että tuli sieltä kumpi tahansa niin hyvin käy, kunhan lapsi on terve.



Nimim. toista odottava, eikä tiedä kumpaa edes toivoisi.

Ja toista odottaessani toivoin tyttöä, uskalsin jopa ääneen sitä toivoa. Sitten sain kuulla miten miten ihanaa on kun on kaksi saman sukupuolen lasta ja eikö ole tärkeintä että lapsi on terve? ja blaablaa. Yritä siinä nyt selittää itsestään selvyyksiä, että kyllähän sen toinen poikakin on ihan rakas ja tottakai lapsen terveys on tärkein asia maailmassa, mutta jos saisi valita sukupuolen niin tyttö nyt.

Tuntuu kyllä että mikään ei ole hyvä, näille " sijaisodottajille" .

Ei sillä, että itse olisin lähtökohtaisesti toivonut tiettyä sukupuolta, mutta kun isäni ja hänen puolisonsa koko ajan kouhkasivat, että sen pitää olla tyttö... Joo ja rakastavat tosi paljon meidän poikia,(toinenkin on jo tullut), mutta ei se silti kivalta tuntunut.

En ymmärrä, miten nykyajan Suomessa voi vielä olla tuollaisia asenteita?

Se nyt vaan kuuluu asiaan veikkailla sukupuolta ties mistä maailman merkeistä. Kyllä mäkin sanoin äidilleni toivovani veljeni perheeseen vaihteeksi tyttöä, kun kaikille tuntuu tulevan poikia. No, ihana pullero _poika_ sieltä tuli, ja todellakin toivottu kaikin puolin.



Itselleni äitini veikkasi kovasti tyttöä, oli kuulemma nähnyt untakin tyttövauvasta. Poikahan se kuitenkin oli, mutta ei ollut mummo pettynyt.



Ihan hullua ottaa tuollaisista itseensä.

Meilla on kaksi maailman suloista tyttoa ja jo ensimmaisesta yrittivat kaikki tehda poikaa. No, sitten toisen raskauden aikaan kaikki tiesivat etta poikahan sielta tulee, muttei tullutkaan vaan toinen tyttonen (me itse tiedettiin sukupuoli muttei kerrottu)! Nyt olen saanut kuulla kyselyja etta eikos teidan se poika viela pitaisi tehda??? Monelta taholta kyselevat... Huh huh! Kylla olisi varmaan suuri pettymys jos saisimme kolmannen tyton! Heh!

Ja mitä mieltä oot asiasta. Luulis loppuvan.

Niin mäkin tein. Tosin synnytin sitten sen sukulaisten toivoman pojankin, ja taas se ylistys alkoi. Muo itseäni enemmän ärsytti se kun, ihan viimeisillä viikoilla ruvettiin soittelemaan päivittäin, ja kyselemään että, etkö oo vieläkään laitoksella? Hirveetä hoputusta sukulaisten ja kavereiden taholta, ihan kun sitä ei ois itse jo ollu ihan kypsä siihen mahaan ja odotukseen ja halunnut vaan vauvan syliin.