Surettaa lopettaa imetys
Onko ketään muuta kuin minä joka nauttii imetyksestä ja imetyksen lopettaminen tuntuu äidistä jopa vaikeammalta kuin lapsesta. Lapseni täyttää pian 1 v ja olen jo pitkään ajatellut lopettaa imetyksen silloin. Pelkään etten saa pitää lastani enää ikinä niin lähellä kuin imettäessä. Myös tietynlainen vauvanmenettäminen pelottaa. Olen aina halunnut että lapseni pysyisi pienenä, mikä tuntuu minusta oudolta enkä ole vastaavaa ikinä kuullut. Lapsi on meille ensimmäinen eikä toivottavasti viimeinen.
Myös tietynlainen helppous arvelluttaa. Miten lohdutan itkevää, väsynyttä tms.. lasta ilman rintaa. Olenko enää mitenkään erityinen kun kaikki menee niin hyvin ilman minua. Olenkohan liian itsekäs? Olen ollut niin imarreltu kun olen jollekin niin tärkeä kun minulla on rinnat joita muilla ei ole oman lapseni imettämistä varten.
Onko kenelläkään mielessä tällaisia tuntemuksia? Tuntuu, että kaikki vain nauttivat kun pääsevät eroon imettämisestä.
Kommentit (6)
Kommentoin tuota ajatusta, että toivot vauvasi pysyvän aina pienenä etkä ole kuullut vastaavasta... No täällä on ollut samoja ajatuksia! =D Varsinkin aivan alussa puhuimme miehen kanssa usein, kuinka harmi on kun vauva kasvaa niin vauhdilla ja miksei voisi olla " kestovauva" ... =DD Sittemmin olen alkanut iloita valtavasti pojan kehittymisestä ja uusien asioiden oppimisesta, mutta silti vielä yllätän joskus itseni ajattelemasta miten sääli on " menettää" vauva. Ei sitä oikein voi sanoiksi pukea.
Voinet varmaan lohduttautua ajattelemalla, että vaikka vauvasi kasvaa kohinalla ulos vauvamitoistaan, ei rakkautesi määrä kuitenkaan vähene. Vaikka lapsesi on kuinka vanha, aikanaan jo aikuinen, rakastat häntä ihan yhtä paljon kuin nytkin. Rakkaus vain muuttuu erilaiseksi tilanteen mukaan. Imetyksen lopettaminen/loppuminen voi olla tiukka paikka itsellesi, mutta voit olla varma ettet menetä tunnesidettäsi lapseen etkä ainutlaatuisuuttasi hänen hoitajanaan. Jatkossakin lapsi hakee luotasi turvaa kuten ennenkin, olethan häntä lohduttanut lukemattomat kerrat ja hän luottaa sinuun kuten ennenkin. Voit myös ajatella niin, että jostakin vanhasta täytyy luopua saadakseen uutta tilalle. Kun luovut vauvasta, saat tilalle taaperon. Meidän äitien " vika" kun tahtoo olla aina ja ikuisesti luopumisen vaikeus - kuinka oppia suhtautumaan lapseensa iän vaatimalla tavalla, eikä pitää tätä liian pienenä ja " ikuisena vauvana" .
jokin uusi vaihe alkaa.Vaunuista rattaisin siirto tuntui jo jäähyväiseltä pikkuvauvan elämään. Myöhemmin huomaa että jokainen vaihe sisältää arvokkaita ja ihania elämyksiä. Vauvasi ja lapsesi tulee aina erityisesti tarvitsemaan juuri sinua äitinä. Imetyksen lopetaminen tulee jossain vastaan, mutta jos se teistä molemmista tuntuu tällä hetkellä vielä tosi tärkeältä, niin mikä ja kuka estää teitä sitä vielä jatkamasta. Tämä on yksinomaan teidän oma ratkaisu ja päätös.
Tämä tuntuu niin hullulta. Aina ajattelin että sitten kun lapsi on vuoden olen jo varmasti ihan kypsä imettämiseen eikä imetyksen lopettaminen tunnu enää niin vaikealta. Mutta vaikeaa se on ei voi mitään. Voi kun joku sanois päin naamaa, että on parempi ettet enää imetä, että se on lapsesi parhaaksi kun lopetat. Tiedän kyllä että se rei' ittää hampaita kun imettää makeaa maitoa eikä lapsi enää tarvitse rintaa. Siksi olen vakaasti päättäny t lopetta imetyksen.
kittykatti79: Voi kuinka kauniisti kirjoitit. Sait kyyneleet valumaan.(ehkä huonosti nukutulla yölläkin on vaikutusta). Onhan se totta että lasta rakastaa aina, aivan aina. Olen vain niin kummallinen. Lapsen siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan, makuukopan poisottaminen kärryistä, vaatteiden pieneksi jääminen kaikki saa nieleskelemään kyyneleitä. Olen aina ajatellut, että olenkohan hullu kun tällaista suren. Yhtään ei ole helpottanut kuulla, että kavereilla joilla on lapsia kaikki nuo mainitsemani asiat menee ihan hyvin ja ongelmitta. Lähinnä naureskellaan kun lapsi kasvaa.
Olen vain niin onnellinen terveestä lapsestani.
välillä itkettää jo etukäteen kun ajattelee imetyksen päättymistä.
Hammaslääkäri sanoi meille, että 5 ateriaa päivässä ja kannattaa jättää yösyötöt viimeistään kun vuoden vanha niin hampaat tykkää hyvää. Olikos se who:n suositus kun oli että osaimetystä voisi hyvin jatkaa 2vuotiaaksi.Niin ja kuulemma laktoosi ei ole niin paha kuin muut sokerit vauvan hampaille.
Vauva tosin on vasta 16-viikkoinen, mutta nyt jo tuntuu syöminen sen verran takkuavan, että täytyy alkaa henkisesti valmistautua siihen ajatukseen, että kenties pari kuukautta enää onnistuu imetys. Olen myös kokenut sen paitsi helpoksi keinoksi nukuttaa ja lohduttaa, niin myös äärimmäisen lähentävänä kokemuksena, joka tuottaa mielihyvää molemmille. Täytyy kuitenkin olla kiitollinen tästäkin ajasta, kun tietää, että on myös äitejä, jotka haluaisivat imettää, mutta eivät sitä syystä tai toisesta pysty tekemään. Haikeaahan se silti on...
Itsetutkiskelusi kuulostaa terveeltä. Itse imetän yhä (poika vasta 4 kk), mutta taidan kuulua siihen ryhmään, joka lopettelee imetyksen ennen sitä toivottua vuoden ikää. Toisaalta jaan kyllä kanssasi tuntee läheisyyden tunteen saamisesta sekä siitä ilosta, että voi ruokkia oman lapsensa ym.
Toisaalta ajatus imetyksen lopettamisesta tai ainakin vähentämisestä vapauttaa sekä antaa lisää tilaa isälle olla tasapuolisesti vanhempi.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä taaperoimetystä. Mielestäni tyydyttää lähinnä äidin tarpeita ja taannuttaa lasta. Olen vierestä seurannut kuinka reilusti yli vuoden ikäinen saa yhä lohtutissiä esim. säikähtäessään ja alkaessaan itkemään. Isä parka on melko " turha" lapselle, kun ei ole tissiä millä lohduttaa. Lapsi myös nukkuu yöt läpeensä tissi suussa.
Olen onnellinen, että lapseni pitää tissiä ruokailuvälineenä ja lohduttamaan ja nukuttamaan kelpaa myös isä. Helpottaa minun taakkaa ja on ihana katsoa kuinka isällä ja pojalla on alusta asti tiivis suhde.