Kaveri pyysi mua kanssaan kaupoille, nyt pyytää bensarahaa?

Kaverisi kutsui sinut, joten hän tietenkin maksaa bensansa itse. Voisithan sinäkin laskuttaa seurastasi.

Samoilla linjoilla kanssasi. Ehkä yrittäisin ystävällisesti sanoa, että lähdin mukaan vain seuran vuoksi, ja nyt tällä kertaa jää bensaraha antamatta. Luultavasti kaverisi kyllä loukkaantuu, koska hänellä taitaa piheys mennä hyvien tapojen edelle.

Voihan siihen pahoitella että sinun olisi etukäteen pitänyt kertoa kaupan ehdot, nyt jälkikäteen et valitettavasti voi antaa bensarahaa mutta toki jos joskus tarvitset kyytiä niin sovitaan sitten erikseen.

Mun kaverit on kyllä useimmiten vetäneet herneet nenäänsä kun olen oikaissut heidän oletuksiaan.

No on kyllä kummallinen pyyntö. Voisiko olla että kaverillasi on morkkis shoppailuista ja yrittää saada vähän takaisin.

Pitäisihän tuollainen etukäteen sopia, vaikka ei me kyllä kavereiden kesken mitään vitosia maksella..

Sanoin :ai, lahdin ihan seuraksi mukaan. kun pyysit. Voin kyllä  maksaa sen 5 euroa

Mulla kävi joskus ihan samalla tavalla. Oltiin kaverin kanssa viettämässä aikaa, hän ehdotti että lähdetäänkö ajelulle ja vaikkei itseäni nyt niin kauheasti huvittanut niin ajattelin että samapa tuo. Kaveri halusi ajaa viereiseen kaupunkiin (n. 15km), mentiin sielä hänen haluamiin kauppoihin ja yhdessä kaupassa hänellä jäi rahalompakko autoon joten pyysi minua lainaamaan n. 12e. Autossa sitten tokaisi että oikeastaanhan se hänen lainaama raha menee sujuiksi sen kanssa kuinka paljon bensaan on nyt mennyt rahaa. En siinä tilanteessa kyllä osannut sanoa juuta taikka jaata vaan olin vain tyrmistyneenä hiljaa kun itsehän en edes minnekkään ajelulle halunnut lähteä. 

Mun mielestä ihan ihmeellistä toimintaa.

No mä kyllä tokaisisin, että mitä ihmettä, pitääkö mun vielä maksaa siitä, että tulin sun pyynnöstä seuraksi. Ja jättäisin maksamatta.

Hienoja ovat ystäväsi

Maksaisin mutten toiste lähtisi.

Onkohan meillä sama kaveeri? Pyysi rapujuhliin ja samalla, että tuotaisiin rapuveitsiä tuliasiksi, ei kiinalaisia halpiksia, vaan hyviä.

Ostin veitset, mutta juhlat peruuntuivat, joten nyt minulla köyhällä on hienot rapuveitset.

Ehdotti, että mennään konserttin yhdessä ja minä tietysti tilaan liput netin kautta. Hän maksaa kyllä omsansa, mutta toimitusmaksut jäävät minulle.

Olen hänen kyydissään ollut joskus ja suorin vartaloin maksanut bensarahaa ja koko ajan hän muistelee muita kavereita, jotka eivät hänelle maksa.

Lisäksi ainoat puheenaiheet ona HÄNEN sairautensa ja kaltoinkohtelunsa. Korvat soi sitä kuunnellessa.

Jotenkin häntä säälin, niin en ihan kehtaa sanoutua irti.

Mä maksaisin mutta sanoisin, että jatkossa hinta etukäteen, niin tiedän olla lähtemättä jos on muutakin tekemistä.

Sitten multa toisen ääripään kokemus: Olin lähdössä sukulaisten luokse 400 km päähän. Puolitutun kanssa näimme ohimennen ja hän sanoi, että hekin ovat menossa sinne samaan aikaan, tule kyytiin. No ilman muuta otin tarjouksen vastaan, kunhan hän mieheltään vielä varmistaa, että ei ole mitään sitä vastaan. Hakivat kotoa, veivät sitten vielä määränpäässä ovelle asti, siitä tuli kaikkiaan 15 km yhdessä suunnassa lisää heille. Eivät millään meinanneet ottaa mitään, koska itse pyysivät ja olivat sinne muutenkin menossa. No sanoin, että kyllä nyt jotain pitää ottaa, kun mulla tämä olisi maksanut 70 euroa. Lupasivat sitten paluumatkalla sanoa jonkun hinnan. Ottivat edestakaisesta matkasta 20 euroa ja enempää eivät suostuneet ottamaan, kotiovelle toivat takaisinkin tullessa, eli 30 kilsaa ylimääräistä vielä. Junalta olisin joutunut 3 km kävelemään tai menenmään taksilla (busseja ei tässä kaupungissa sunnuntai-iltaisin kulje). Ovat pyytäneet toistekin, sama hinta ja sama homma toistunut, jopa varta vasten kysyneet, onko menoa sinne päin kun ovat olleet menossa. 

Minä menin sukulaisen kyydissä häihin, kun hän pyysi (Hgistä Tampereelle). Muu suku tuli pohjoisesta päin, me oltiin ainoat tuolta suunnalta. Itse olin vasta muuttanut opiskelemaan Hkiin ja häistä lähtiessä äiti antoi 200mk (tästä on siis aikaa) ja kysyin sitten autossa, että paljonko olen kyydistä velkaa. No, tyyppi (töissä käyvä, työautolla liikenteessä ja myyntimiehenä muutenkin laittoi tod.näk. koko matkan työnantajan piikkiin tai ainakin niin oli aiemmin kertonut), otti multa puolet noista rahoista! Ei kai siinä - totesin vain, että olisi mulle tullut halvemmaksi käydä junalla opiskelijahintaan tuo matka :(.

Minä lainasin kerran kaverilta 20 senttiä ja sain myöhemmin tekstarilla tilinumeron mihin se pitää maksaa :D

Nää pihiystarinat on kauheita, mutta myös hyvää viihdettä (tai sitten mussa on joku vika). :D

Sekä mieheni että minä ollaan freelancereita ja tulot ovat epätasaiset ja epäsäännölliset. Kolmen lapsen perheessä joudutaan suunnittelemaan ja laskemaan. Mä tunnen köyhiä ihmisiä, jotka joutuu eri syistä laskemaan kaiken, mutta en yhtään pihiä. Kaveripiirissä tiedetään aika hyvin toistemme rahatilanteet, ja kun järjestetään nyyttäreitä tai muita illanistujaisia, se otetaan huomioon ilman sen suurempaa numeroa. Ajan kuluessa kulut joka tapauksessa tasaantuu. ystävyyssuhteethan kestää vuosia. 

Jos joku on auttanut autotonta esim kyyti- ja roudausavulla, häntä voi kiittää vaikka lahjalla tai hyvällä aterialla. Paljon mukavampaa kuin raha. 

Että tyttöystävältä laskutetaan sähkö ja vesi tai pullista pyydetään mökkikylässä maksu ... Millainen sielunelämä on ihmisellä, joka käyttää aivokapasiteettinsa jatkuvaan laskemiseen, oman tappion mittaamiseen, velkomiseen? 

Pitää kiittää onneaan, että ei joudu tekemisiin tuollaisten ihmisten kanssa kuin ohimennen ja satunnaisesti. 

21

Maksaisin mutta sanoisin myös asiasta, muuten ei opi. Itse en lähde kenenkään kuskattavaksi. Okeastaan on aika rasittavaa olla mukana toisen ostosreissulla ja vielä maksaa siitä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 10:30"]

Sekä mieheni että minä ollaan freelancereita ja tulot ovat epätasaiset ja epäsäännölliset. Kolmen lapsen perheessä joudutaan suunnittelemaan ja laskemaan. Mä tunnen köyhiä ihmisiä, jotka joutuu eri syistä laskemaan kaiken, mutta en yhtään pihiä. Kaveripiirissä tiedetään aika hyvin toistemme rahatilanteet, ja kun järjestetään nyyttäreitä tai muita illanistujaisia, se otetaan huomioon ilman sen suurempaa numeroa. Ajan kuluessa kulut joka tapauksessa tasaantuu. ystävyyssuhteethan kestää vuosia. 

Jos joku on auttanut autotonta esim kyyti- ja roudausavulla, häntä voi kiittää vaikka lahjalla tai hyvällä aterialla. Paljon mukavampaa kuin raha. 

[/quote]

Tällaiseen minäkin olen tottunut, ja niin sen mielestäni kuuluisi ystävyyssuhteissa olla. En usko, että pystyisin olemaan kovinkaan läheinen ystävä tässä ketjussa kuvattujen pihistelijöiden kanssa, ajatus- ja arvomaailmassamme olisi aivan liian suuri ero.

Eräs sukulaismies kerran seurusteli naisen kanssa, joka ehdotti, että lähteävät käymään erässä paikassa x, koska hänellä on sinne eräs juttu. Matkaa tuli noin 100km/suunta. No, lähtivät sitten. Myöhemmin nainen vaati puolet bensasta ja kun mies oli ihmetellyt, että miksi hänen pitää osallistua naisen huviajeluiden kuluihin, niin vastaus hämmensi vielä enemmän: "Saithan sä istua autossa". :)

Tää vastaus olisi voinut toimia joskus 20-luvulla, kun suurin osa ihmisistä ei päässyt koskaan henkilöautoon, mutta heitti kommentin ihmiselle, joka oli ammatiltaan taksikuski.

Voisit mennä viemään sen viisi euroa kaverille. VIe samalla ruokakassi mukana ja kysy murheellisella äänellä, että onko heillä kovinkin tiukkaa tällä hetkellä, kun joutuu bensarahoja pyytämään omasta ostosretkestään. 

Ehkä ap:n ystävä oletti että ap reissun jälkeen itse tarjoaa maksua, eikä siksi etukäteen maininnut bensarahoista. Minä maksaisin tämän kerran, ja toteaisin että "ai anteeksi, en tajunnut tarjota maksua koska mulla ei ollut mitään asiaa kauppaan, lähdin vain seuraksi kun pyysit." Jotta asia niinkun valkenisi pihtarillekin. 

Olenko ainoa joka olisi tarjonnut automaattisesti bensarahaa tai kahvit? Onkohan tää ikäkysymys tai eri paikkakuntien ero käytöskulttuurissa. Meillä on läpi kaveripiirin tapana tarjota kahvit sille jonka autolla ollaan liikkeelle, vaikka olisikin kuskin ideoima shoppailureissu.