4 lasta - hyvästit uralle ?
Meillä ei vielä niitä neljää ole, mutta neljäs on harkinnassa. Päätös tuntuu todella vaikealta. Mietityttää sekin, jääkö koko ns. ura sitten tekemättä jos on neljän katras. Tarkoitan lähinnä sitä, että kunnianhimo työuran suhteen hiipuu kun kotona odottaa lapsikatras (toisaalta onko riippuvainen lukumäärästä ?) En ole mikään supernainen, joka repeää joka paikkaan ja on superorganisaattori enkä edes nauti sellaisesta. En ole tosin laiskakaan. Tuntuu, että kaikki tuntemani neljän lapsen äidit ovat melkoisia tehopakkauksia. Ehkä siinä sitten kouliintuu...
Ehkä pelkään, että joutuisin uhraamaan omasta elämästäni liikaa ja katkeroituisin myöhemmin. Nyt rohkaisua, tytöt ! Kyllähän nainen pystyy hoitamaan neljän pesueen ja kunniallisen työurankin, eikö ?
Kommentit (5)
Kirjoittelen ihan siltä pohjalta, että itselläni on kolme pikkusiskoa. Siis äidilläni neljä lasta :)
Itse olen todella ylpeä äidistäni, koska hän on lasten ohella myös opiskellut itselleen uuden ammatin. Hoiti siis kodin ja opiskeli ihan täysillä iltaisin. Asiaa monimutkaistaakseen hän opiskeli toisella paikkakunnalla, joten päivät saattoivat venyä aika pitkiksi. Isäni on yrittäjä, joten suurin osa kodinhoidosta ja meistä lapsista oli siis äitini harteilla.
Itse en tunne joutuneeni kärsimään tästä, että äiti suunnitteli itselleen parempaa uraa ja oli samalla neljän lapsen äiti. Ehkä olen saanut tästä enemmänkin positiivista kokemusta arjen töistä. Mainittakoon, että olen itse nyt opiskelija, jolla on jo yksi lapsi ja toinen tulossa. Äitini on ollut siis jonkinlainen esikuva ja malli omille valinnoilleni.
Anu
Olen palannut töihin jo heti äitiysloman jälkeen ja opiskeluja jatkoin koko äitiysloman. Tein mm. viime keväänä vauvan ollessa pari kuukautta kandin lopputyön ja nyt siis jatkan opintoja työn ohella. Tähtäimessa alan vaihto ja maisterin tutkinto. Jos pääsen opintoja nyt kesällä jatkamaan niin jätttäydyn syksyllä päätoimiseksi opiskelijaksi pariksi vuodeksi.
Itse jaksan hyvin. Opinnot ja työ ovat minun henkireikä ja sitä ns. omaa aikaa. Olen toki usein kiukkunen ja väsynyt , mutta elämä on ;)
Meillä on vain (!) kaksi lasta, mutta olen ollut koko ajan kotona eli nyt neljä vuotta. Ja juuri kun vihdoinkin aloin itse olla kypsä työelämään vuoden kuluessa, tulikin yllätysraskaus. Olen aivan hepakassa! Työkokemusta kun ei ole niin en usko työnsaannin välttämättä olevan helppoa. Minäkin opiskelen etänä koko ajan, mutta aivan toivottoman hitaasti. Se on enemmänkin harrastus, mutta tosi tärkeä sellainen.
Olen myös neljän lapsen perheestä, mutta oma äitini ei kyllä jaksanut tehdä työpäivän jälkeen enää mitään. Siksi mulla ei ole oikein positiivisia mielikuvia tulevaisuudesta. Olen itse sitä mieltä, että kaksi asiaa varmasti auttaa " suurperheen" äitiä: sosiaalinen turvaverkko ja positiivinen elämänasenne. Onnea yritykseen!
Tottakai lasten kasvettua palaan töihin. Tarkoitinkin lähinnä sitä, että pelkään jumahtavani työelämässä enkä jaksa enää olla kiinnostunut uran etenemisestä. Minulla on akateeminen loppututkinto ja ennen lapsia ammatillista kunnianhimoa oli paljonkin. Nyt taas tuntuu, että muut asiat ajavat edelle ja niin mielestäni pikkulapsivaiheessa kuuluukin. Toisaalta 20v kuluttua kun lapset ovat lentäneet pesästä, olisi ihan kiva jos työurallakin olisi hiukan edennyt.
Meillä tilanne kyllä sikäli lupaava, että mies on varsin osallistuva ja tukiverkot hyvät.
Patista lapsesi auttamaan koti tyossä. Tekee heille varmasti hyvää ja oppivat omatoimisiksikin.
Miten aiot lapsesi elättää ilman tyouraa?