Mistä saisi ostaa lepakkotuolin? Mistä tunnistaa aidon?
Eli haussa on lastenhuoneeseen pinkki lepakkotuoli. Marimekon kuosit ei sovi. Mistä lepakkotuoleja saa ostaa/tilata? Osaako joku neuvoa mistä tunnistaa aidon ja alk7uperäisen, ei siis mitään halpaa kopiota. Minulla on ollut lapsuudessa lepakkotuoli ja nyt haluan tyttärele samanlaisen. Äitini muisteli että olisi aikanaan Askosta tilattu. Nykyään niillä ei kyllä ollut. Jyskissä oli mutta se oli aika rimpula. Osaisiko joku auttaa? Niin, ja jos joku sattuisi tietämään mitä ne nykyään maksaa?
Kommentit (7)
Vielä kiinostaisi tietää kenen valmistama aito ja alkuperäinen runko on?
Lepakkotuoli Jorge Ferrari-Hardoy, Juan Kurchan, Antonio Bonet 1938
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tätä tuolia kutsutaan nimillä BFK, BKF, Hardoy, Butterfly ja lepakkotuoli!
Yhtä kaikki, kysymyksessä on klassikko vuodelta 1938. Nuo mainitut kolme kirjainta ovat tekijöiden nimikirjaimia eri järjestyksessä.
Kolme argentiinalaista arkkitehtia; Ferrari-Hardoy, Kurchan ja Bonet suunnittelivat tuolin alun perin omaan toimistoonsa. Sieltä se sitten kipusi maailmanmenestykseen, kun New Yorkin modernin taiteen museon johtaja kävi Buenos Airesissa näyttelyssä jossa tuoli oli nähtävillä, ja halusi museoon muutaman kappaleen.
Nerokas tuoli on koottu yksinkertaisista aineista, vain metalliputkea ja sen varassa roikkuva nahka. Tuoli täyttää loistavasti perimmäisen tarkoituksensa, se on äärettömän mukava ja sallii erilaisia istuma-asentoja. Nahkan lisäksi se voidaan varustaa kankaalla.
Tuoli on ollut teollisessa tuotannossa vuodesta 1947 lähtien ja sitä on tehty 50- luvulla vähintään viisimiljoonaa kappaletta, lisäksi on laskettava kaikki kopiot joita lienee vähintään sama määrä. Butterfly onkin eräs 1950 luvun symboleista ja siksikin juuri nyt niin muodikas.
Päällisiä valmistaa ainakin sellainen firma kuin Varax. Itse ostin uuden päällisen Vepsäläiseltä, maksoi n. 60 e. Värivalikoima liikkeessä oli melko neutraali. Oman tuolimme runko on miehen kotoa eli vanha, joten en osaa sanoa, mistä sellaista kannattaisi kysellä. No, ehkäpä Vepsäläiseltä, koska myyvät päällisiäkin :)
ledessä oli kaava uuden päällisen ompeluun. En nyt ehdi etsimään, mutta jos kiinostaa niin, voin myöhemmin etsiä sen lehden numeron tiedot.
70 luvulla leppakotuolin heitimme roskiin. Oli varmaan aito, ei silloin mitään feikkejä myyty. Siinä ei voinut suomalainen lyhytraajainen istua, montussa ja polvet suussa ja supussa. Jos sinne istui, sieltä ei pois päässyt ilman ponnisteluja, vaikka oli nuori ja notkea. Ihmettelen tätä buumia!
mutta erijuttu on se mistä löydät sellaisen kankaan. Pari vuotta sitten unikko kangas+runko maksoivat stockalla 150eur.