Vauvan odottaminen on aivan hirveää..
Pakko hieman purkaa tuntemuksia jonnekkin. Toivottavasti joku muu olisi kokenut samaa niin olisi sitten kohtalotovereita. Oksentamista 13viikkoa takana, siis yötä päiväistä, tipassa olemista, huimausta, pyörtyilyä. Lapsia ennestään kaksi alle 3,5v joten niiden hoito on aivan tuskaa :( lääkäreiltä ja neuvolasta ei mitään apua. Migreenikohtauksia 2-5päiväisi myös jatkuvasti, niihin lääkitystä onneksi nyt.
4kaveriani odottaa myös ja kaikki heistä ovat kuin auringonpaisteita, käyvät töissä, harrastavat, ulkoilevat ja hehkuttavat hyvää oloaan. Ihmettelevät miten mulla voi olla tämmöistä. Tämä lapsi jää viimeiseksi, se on aivan sata varmaa. Ei tätä odotusta jaksa kun se vie melkein hengen! :(
Kommentit (14)
jos vaan palkintona tulis kerran edes elävä lapsi ;(
Mulla on siis kaksi tyttöä. Ensimmäisestä oksensin lähes koko raskausajan, mutta toisesta vain 2-3kk joten se "antoi uskoa" sitten yrittää kolmatta ja tärppäsikin nopeasti. Ja nyt sitten nopeasti menkkojen poisjäännin jälkeen alkoi tämä oksentelu. Herään yöllä 2-4krt oksentamaan myös. Ulos menin lasten kanssa ja oksentelen sielläkin sekä puistossa. Ja ihmiset katsoo pahalla. Tultiin jopa juopoksi haukkumaan :'(
suorat sanat. Kaikkia ääliöitä sitä liikkuukaan, olishan sulla voinut olla vaikka mahatauti.
jossa lukee "olen raskaana, kärsin pahoinvoinnista" =)
Monet ihmiset kuvittelee että aamupahoinvointi tarkoittaa sitä että vain aamulla oksettaa. Minullekin tuli yllätyksenä että se voi tarkoittaa jatkuvaa pahoinvointia joka ei lopu ollenkaan :p
Ainakin joillakin paikkakunnilla neuvola voi järkätä perhetyöntekijän auttamaan esim. 4 tuntia viikossa. On sekin tyhjää parempi.
kun noin paha olo on.
Ajattele kuitenkin siltä kannalta että mikäs se tutuilla on käydä töissä kun olo on hyvä, sinä joudut hoitamaan isommat lapset vaikka olo helvetin huono ja kodin paras paikka on vessa. Se jos mikä vaatii kanttia ja jaksamista.
Koko raskausajan vaivojen kirjo löytyi, olo oli ihan hirveä. Lääkäreiltä ja neuvolatädiltä ei saanut muuta apua kun kirjoittivat sairaslomaa. Ei kyllä sairasloma oloani helpottanut, mutta eipä tarvinnut enää käydä töissä, sen verran helpotti.
En kyllä jaksanut valittaakaan tätä oloa, lasta oli yritetty yli 10 vuotta ja jo tämä raskaus oli ihme ja että saatiin vielä elävä ja tervekin lapsi oli niin ihanaa, että mitä siitä nyt valittaa. Sitäpaitsi eihän nämä vaivat mitkään hengenvaarillset olleet, erittäin epämielyttäviä vaan.
Mullakin oli kamala pahoinvointi, joten tiedän miten hirveätä se on. Esim. oksensin päälleni autossa, ja yhdessä virastossa lenti yrjöt kokolattiamatolle, sänkyyn kun en kerennyt nousta ylös, kerran pesin hampaita ja se lensi peiliin ja päälleni taas kun en ehtinyt edes kyyristyä, se siis vain lentää mahasta kaarella...
En uskaltanut mennä minnekään, miehenkin piti käydä ruokakaupassa, koska kaikki ruoat (paitsi tölkissä) HAISI kammottavalle ja huimasi ja teki mieli oksentaa, hedelmät, leipä, liha.... Ja sitä siis kuukausia, sitä on vaikea kuvitella ellei ole sitä läpi käynyt. Me nyt juuri yritetään toista, ja voit kuvitella että pelottaa tuo pahoinvointi jo nyt. Piti mennä sairaslomalle tosi aikaisin, ja sitten sain kuulla siitäkin, kun eihän raskaus mikään sairaus ole.... :(
helpon raskauden ja kuolleen lapsen. Mutta ei se tarkoita, etteikö hänen odotuksensa ole raskasta!!!
toivottavasti sulla helpottaa kun viikkoja tulee lisää, vai milläs viikolla oot? jouduin kans tippaan. sinuna vaatisin tippaan menoa uudelleen, jos ei meinaa helpottaa!!
Mulla oli koko raskausajan kestänyt pahoinvointi ja sairaalan tippateline tuli tuttuakin tutummaksi. Olo oli suorastaan helvettiä ja menin vielä pitkälle yli lasketun ajan. Samaan aikaan raskaana olleet ystäväni kävivät mammajoogassa, uimassa, töissä jne. ja minä en voinut edes kirjaa lukea, kun siitäkin tuli oksennus. Pelottaa, että jos joskus vielä tulen raskaaksi, on se yhtä rankkaa, mutta en silti haluaisi luopua toisen lapsen haaveesta. Sen tiedän, että ei ihan pienellä ikäerolla aleta toista yrittää. Poika on nyt pian vuoden ja raskausaika vielä hyvin muistissa.
Tsemppiä sulle! Ehkä nää kohtalotoveriviestit helpottaa hiukan, kun tiedät, ettet oo ainoa, joka noista vaivoista kärsii!!
On todella lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa tämän asian kanssa, koska sitä olen alkanut jo hieman uskoa. Ihmiset päivittelevät ja ihmettelevät että eihän se odotus voi olla noin raskasta. Vaan kyllä on. Eikä ole helppoa saada muita ymmärtämään miksei voida tulla kylään, lähtevä ulos syömään tai viettämään iltaa. Koska ei mihinkään kehtaa mennä. Mulle kaupoissa käynti on myös tuskaa, joten mies varmaa joutuu ostamaan kaikki tavaratkin + vaatteet vauvalle, jos tämä jatkuu koko raskauden. Olisihan se noloa oksentaa vauvanvaatteetkin kaupassa :(
Huumoria ei tunnu ainakaan löytyvän tämän asian suhteen, aika arka aihekin. Ja eniten sattuvat ne vähättelyt. Mies kyllä onneksi ymmärtää ja hänen työnantajakin on antanut lähteä keskenpäivää, jos on ollut aivan mahdotonta olla kotona. Olen mm kontannut lattioita oksennuksienkin päältä ja yrittänyt laittaa pienimmälle vaippaa. Lapset ovat myös syöneet lautasien kanssa lattialta kylmää ruokaa jos en ole pystynyt nousemaan lämmittämään. Eivät ole valittaneet, se on ainakin suloista :) Viikkoja nyt reippa 15
Toivotaan, että jossain vaiheessa helpottaisi! Itse kuulun näihin auringonpaisteisiin ja voin mainiosti tässä keskiraskaus-vaiheessa (mullakin 15+), joten on tosiaan vaikea kuvitella omalle kohdalle tuollaista. Onneksi tästä on palkintona se oma lapsi syliin :)
Jaksamisia!
pahalta kuulostaa, mutta onneksi olo helpottuu viimeistään kun vauva syntyy, todennäköisesti jo paljon aikaisemmin. Yritä jaksaa.
Onko sinulla aikaisemmat raskaudet olleet yhtä vaikeita?