Miehelläni on lupa mennä vieraisiin.

Miksi leikkiä tällaisilla asioilla. Miksei voi lähteä siitä, että seksi on RAKASTELUA. Ja siitä avoimesti puhumalla se ei koskaan laimene. Näin ei tule koskaan tarvetta naiskennella ventovieraita.

Ja mistä te tiedätte loppujen lopuksi... syrjähyppyjen viehätys perustuu juuri jännitykseen. Ei tuollainen sopimus estä sääntöjen rikkomista.

Vierailija:

Epätodennäköisyys minulla olisi toki ollut pienempi; pillerit + kondomi aika luotettava yhdistelmä, mutta kaikkihan on mahdollista.

Puhuttiin silloin miehen kanssa jo etukäteen, ja vannotin että jos joku vieras nainen tulee raskaaksi mies EI SAA painostaa aborttiin. Toki mies olisi saanut ilmaista mielipiteensä, mutta abortti on viime kädessä AINA naisen päätös.

t. 11, joka ei siis enää ole ns. avoimessa suhteessa

Niin, eikös tuo ole aika itsestään selvä asia? Seksi voi johtaa lapsiin. Keinoja ehkäistä on. Pillerit, kondomi, kierukka jne. Jos ehkäisy pettää, on katumuspillerit. Meillä saattaa muutaman vuoden kuluttua olla ajankohtaista hommata sterilisaatio molemmille.



Minusta kuulostaa erikoiselta, että nro 27 epäili minunlaisteni seksuaalikasvatustaitoja. Luuletko, että teini-ikäiselle kertoisin, että voi hyppiä sängyssä kenen kanssa vaan?



Ja muistakaa nyt höyrytessänne, että meillä ei (vielä ainakaan) ole avointa suhdetta, ehkä ei koskaan!! Se tosiaan on vasta viimeinen keino, ei yksi tapa keksiä sutinaa tylsään elämään. Elämä on tylsää tosiinaan, ja niin sen kuuluu ollakin. Olemme aikalailla jalat maassa-tyyppejä.



ap

Jos seksi muuttuu tylsäksi, siitä voidaan keskustella ja hakea uutta kipinää omassa " aviovuoteessa" . Ei yksiavioisuus tarkoita tylsää elämää, kyllä meillä sen verran itseluottamusta on itseemme ja toisiimme, ettemme kuvittele enää tässä iässä ja tällä kokemuksella ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.

Jokainen järkevä aikuinen kantaa vastuunsa, se on ilman muuta selvää. Kyllä me järkeviksi itsemme luokittelemmme, vaikka aika moni tuntuukin olevan eri mieltä :)



ap

Olen kanssasi aivan samaa mieltä!! Totta kai asia on juuri noin. Kyllä meillä on tähtäimessä kahdenkeskeinen avioliitto, tylsyyksineen ja rikkauksineen.



Kuten jo aiemmin mainitsin, tuo vieraissakäyntisopimus on vain mahdollisuus, ei todennäköisyys. Meillä kummallakin on halua tehdä työtä liittomme eteen, olemme luvanneet toisillemme tehdä kaikkemme vakeidenkin asioiden koittaessa, että emme etääntyisi ja eroaisi. Yhdessäoloa ja raakaa työtähän se hyvä parisuhde vaatii.



Minä ajattelen sen niin, että tämä meidän sopimus on ihan samanlainen varotoimenpide, kuin esim. kun lasten kanssa keskustellaan, miten toimitaan, jos tulipalo yllättää. Useimmissa perheissä tulipaloa ei koskaan tule, mutta on hyvä keskustella siitäkin mahdollisuudesta, jotta tietää kuinka toimia sen kohdatessa.



ap

34 kirjoitti noin. Hmmm...voi olla noinkin. Mutta eikö toisen " vapaaksi päästäminenkin" vaadi itseluottamusta? Emme mekään edes tässä iässä kuvittele ruohon olevan vihreämpää tuolla maailmalla. Erilaista ruohoa se kuitenkin on kuin kotona :)



ap

jos vieraan kanssa sänkyyn menosta pitää kertoa etukäteen ja siitä sopia puolison kanssa, vaatii se sen että puoliso on jo löytänyt toisen osapuolen johon tuntee vetoa ja jota kohtaan hänellä on tunteita, eli teko on täysin harkittu. miten mahtaa onnistua että teko jää yhteen kertaan. voisin ymmärtää yhden kerran säännön siinä tapauksessa että ohimennen tapaa kiinnostavan seksikumppanin jota ei enää tule tapaamaan toistamiseen missään elämänsä riennoissa. kun kyse on ohimenevästä tapaamisesta ei varmaan ehdi keskustelemaan puolisonsa kanssa " pettämisen pelisäännöistä" . vai pitäisiko soittaa kotiin ja sanoa että" olen nyt tällä messuilla ja viereisellä tiskillä on kiinnostava näköinen tapaus jonka kanssa olemme pitäneet koko päivän silmäpeliä ja aika varmasti saisin hänet hotellihuoneeseeni. onko sinulla jotain neuvoja tilanteeseen?"

Minä en voisi myöskään elää suhteessa jossa oma minuus katoaa ja olisimme samaa ihmistä. sen takia varmaan olen yksin kun ei halua meneettää itsenäisyyttäni ja minuuttani..

Vierailija:

En tietenkään voi tietää, miltä se tuntuisi, kun en ole vielä kokenut tuota tilannetta. Unohdatteko, että sama lupa on myös minulla? Puhutte vain mieheni vieraissa käymisestä.

Uskon, että en tuntisi alemmuutta tai mustasukkaisuutta. Miksi tuntisin? Hän on valinnut minut elämänkumppanikseen, lastensa äidiksi. Hän on pysynyt rinnallani ja rakastanut minua todella kummallisina ja raskaina aikoina.

Ajattelen, että seksualisuuskin on elämänkokemus siinä kuin matkusteleminen ja muut harrastukset. Kunnioitan ja rakastan miestäni niin paljon, että en halua kahlita häntä rajoittamaan elämäänsä vain sen vuoksi, että on minut valinnut kumppanikseen. En sano, mitä vaatteita päällensä laittaa, mitä harrastaa, mitä sanoo, mitä ajattelee, mitä haluaa kokea maailmassa. Olemme kaksi ihmistä, jotka jaamme elämämme yhdessä eläen, mutta elämämme eivät ole sulautuneet yhdeksi yhteiseksi elämäksi. Ymmärrätkö?

ap

Asuimme aina viikot yhdessä, mutta kuukaudesta 2viikonloppua vietimme molemmat omissa kotikaupungeissamme erillään, ja silloin harrastelimme mitä halusimme, taas sitten arkeen palattua, lähinnä minä tiedustelin, mitä mies oli tehnyt ja kenen kanssa, halusin kuulla kaikki yksityiskohdat! Tulin hiukan mustasukkaiseksi (vaikka itsekin harrastelin silloin yhden illan juttuja muiden kanssa), ja jotenkin se vaan kiihotti!



Muiden kanssa tämä ei olisi onnistunut (siis myöhempien seurustelukumppanien), suhde päätyi eroon, mutta erisyistä.

Vierailija:

Epätodennäköisyys minulla olisi toki ollut pienempi; pillerit + kondomi aika luotettava yhdistelmä, mutta kaikkihan on mahdollista.

Puhuttiin silloin miehen kanssa jo etukäteen, ja vannotin että jos joku vieras nainen tulee raskaaksi mies EI SAA painostaa aborttiin. Toki mies olisi saanut ilmaista mielipiteensä, mutta abortti on viime kädessä AINA naisen päätös.

t. 11, joka ei siis enää ole ns. avoimessa suhteessa

Ja ajattelette ihan OIKEASTI noin asioista?! Meitä on moneen junaan. Itse en voi tuollaista edes ajatella eikä miehenikään. Olemme olleet tosi rakastuneita toisiimme viimeiset 14 vuotta. Parisuhde toimii hyvin, mitään suuria kriisejä ei ole ollut vielä koskaan vaikka elämä on ollutkin välillä aika vaikeaa muista asioista johtuen. Kaikesta on selvitty vain ja ainostaan siksi että rakastamme ja välitämme toisistamme niin paljon. Minä en ymmärrä että mihin jotain toista miestä tarvitsisin, mihin mieheni tarvitsisi toista naista kun näinkin menee niin hyvin? En edes käsitä että miksi jotkut onnellisesti liitossa olevat pettävät toisiaan tai sitten luvalla tekevät sitä?. Jos täysin vieraan kanssa harrastaa seksiä niin mitä ihmeen tyydytystä siitä muka voi saada, eihän se toinen tiedä edes sinun tarpeitasi, ethän sinä tunne sen toisen tarpeita? Itse olen sitä mieltä että jos parisuhde on kunnossa ja toista rakastaa niin ei siinä mitään panoja toisten kanssa tarvita?! Siinä vaiheessa kun toinen ei enää kiinnosta ja haluaa muutosta niin asialle pitää tehdä jotain! Vaikka sitten erota jos muu ei auta...

tä suhdetta kohtaan on valtava. Se on myös se voima, jonka varaan yhteisen elämämme rakennamme. Suhdehan on aina kompromissi itsenäisyyden ja riippuvuuden välillä. Jokainen asettaa itse paikkansa sillä jatkumolla. Uskon, että ilman tietynlaista tervehenkistä riippuvuutta ei ole aitoa sitoutumistakaan. Tätä on hankala pistää sanoiksi, koska taustalla on niin paljon tunteita ja kokemuksia. Ja huomaat, että kyse on nimenomaan uskosta.

Pääasia kai on, että suhteen molemmat puolet ovat yksimielisiä näistä asioista. Se, mitä toiset ajattelevat, ei pitäisi olla kovin häiritsevää, jos asiat on puolison kanssa puhuttu läpi.

Vierailija:

34 kirjoitti noin. Hmmm...voi olla noinkin. Mutta eikö toisen " vapaaksi päästäminenkin" vaadi itseluottamusta? Emme mekään edes tässä iässä kuvittele ruohon olevan vihreämpää tuolla maailmalla. Erilaista ruohoa se kuitenkin on kuin kotona :)

ap

Käsitit väärin.



Kun meillä nyt ei ainakaan v i e l ä ole minkäänlaisia haluja etsiä muita kumppaneita (ei vaikka tyrkylle tulisi minkälainen tahansa), emme ole siis " aktivoineet lupaa" ..heh. Jos/kun elämässä tulee sellainen aika, että on todella pahasti sellainen tunne, että seksi avioliitossa ei riitä, ja haluaisi vierasta, SILLOIN sovitaan ne pelisäännöt ja lupa aktivoituu. Sen jälkeen sitten voi mennä ja kiksauttaa ihan ilman vaimolle/miehelle tekstiviestittelyitä tai puhelinkyselyitä ;D



Ennen tuota luvan aktivoitamista vieraissa käyminen olisi meilläkin tavallaan pettämistä, no, valehtelua kuitenkin. Jos mies nyt kuitenkin löytäisi jonkin kimulin, eikä voisi vastustaa kiusausta, ja lupaa ei olisi aktivoitu, en nyt tiedä suuttuisinko siitä kuitenkaan. Luultavasti en. Mutta jos omalla kohdallani ajattelen, en lähtisi toisen kanssa sänkyyn, jos en ole mieheltäni sitä " hyppely-lupaa" vielä saanut, vaikka tilaisuus olisi miten hyvä tahansa.



Ja nyt tuo vielä tuntuu kovin kaukaiseltakin.



ap

MEillä on myös vähän ap:n kaltainen sopimus miehen kanssa, tai ainakin asiasta on puhuttu. Meillä ei myöskään ole mitään kahleita toisiimme, minä olen sanonut miehelle, että jos paremman löytää, niin saa lähteä. Samoin kuin jos minä löytäisin, niin menoksi vaan. Mutta lähtökohtaisesti tietysti niin, että jos on vaikeita aikoja jne. niin yritämme kaikkemme ja teemme töitä tämän meidän liiton eteen. Ymmärrättekö, siis kaikki meidän suhteessa lähtee siitä ,että me todella HALUAMME olla yhdessä, ei siitä, että kun on kerran yhteen menty, niin sittenhän ollaan, vaikka toinen toistamme vihattaisin, tai toisella olisi kuinka paha olla.



Toi vieraissakäymisasia on kanssa sellanen että ihan turha sitä on pitää suhteessa jonain tabuna. Sellainenhan siihen just tuo sitä vaaran viehätystä sun muuta. JA se musta vasta epäluottamusta suhteeseen onkin, että pitää aikuiselle ihmiselle hirveitä sääntöjä laittaa. Toista pitää kunnioittaa ja kohdella kunnioittavasti, mutta samalla muistaa että tässä ollaan ihmisiä, ja välillä ihmisillä on haluja suuntaan jos toiseen. Sen takia on parempi, että kaikesta mahdollisesta on puhuttu, että niissä tilanteissa on joku toimintamalli.



PS: Meilläkään ei kumpikaan ole lupaansa käyttänyt, enkä usko, että ihan äkkiä käyttääkään. Mutta jos käyttää, niin katsotaan sitten siitä eteenpäin.

eipä siihen lupaa tartte.jokainen sormuksen omistava kyllä osaa ilmottaa jos ei halua mitään..sen verran on huomannu noita ukko miehiä joille vieras kelpaa..tai ainaskin yrotys on kova,tiedä sitten onko lupaa vai ei..

Kyllä, me molemmat ihan OIKEASTI ajattelemme näin. Ja muuten, se olin minä, joka tätä järjestelyä ehdotin, mies ei aluksi tuntunut kovin innostuneelta, jopa hieman järkyttynytkin oli. Mutta keskusteltusmme laajemmin, hänkin ymmärsi, mitä ajan takaa. Eli tämä ei ole mikään selvä asia suhteessamme, voi olla, että emme ikinä käy vieraissa. Ja kuten sinäkin, tällä hetkellä en todellakaan voisi kuvitella itseäni kenenkään toisen kainaloon (ja samaa sanoo miehenikin)! Meillä on suhde kunnossa, emme tarvitse muita panoja...mutta tämä järjestely on tulevaisuuden mahdollisuus, jos tarvetta ilmenee :)



" Siinä vaiheessa kun toinen ei enää kiinnosta ja haluaa muutosta niin asialle pitää tehdä jotain! Vaikka sitten erota jos muu ei auta... " Tässä kohtaa tulee meidän radikaali eromme näkyviin. Tuossa vaiheessa, jos suhde on noin tukossa, ja mahdollisesti sen tukkeutumisen syyt ovat esim. toisen halu vieraisiin, mieluummin pysyisimme yhdessä, mutta kävisimme molemmat vieraissa. Jos se suhteen palstaa, miksi ei toimia niin? Ilman muuta liitossa TÄYTYY olla rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Ei pelkkä kämppiksinä asuminen lasten vuoksi riitä.





ap

ei tarvitse mennä suutuspäissää pettämään ku ei puoliso suutu kun siihen on ollut lupa..

Minä en, eikä miehenikään. Arvomme ehkä ovat erilaiset. Vaikutat fiksulta ihmiseltä, jolla on elämän palaset kunnossa. Parisuhteen analyysisi oli hyvin järkeenkäypää, monesta asiasta olen samaa mieltä. Suhde tosiaan on tasapainottelua riippuvuuden ja itsenäisyyden välillä, jokainen suhde on kai tässä asiassa hyvin erilainen. Toinen pari on hyvinkin riippuvaisia toisistaan, toinen pari on hyvin itsenäisiä, mutta rakkauden ja kunnioituksen määrä voi silti olla kummankin tyypin parisuhteissa aivan yhtä suuri.



Uskon, että tärkeimpiä avaimia onnelliseen parisuhteeseen on puhuminen, avoimuus, tasa-arvoisuus, luottamus ja toisen tukeminen ja kunnioitus. Liian helpolla ei saa luovuttaa, tai heti ensimmäisen ongelman tullen keksiä ratkaisuksi esim. syrjähyppyä. Vaikeudet vahvistavat ja suhde kasvaa ja lujittuu vuosien edetessä.



Puhut totta, näitä asioita on vaikea pistää sanoiksi, varsinkin näin kirjoittamalla kun elekieli jää keskustelusta pois kokonaan. Aihe on niin monivivahteinen,että siitä olisi mielenkiintoisempaa keskustella nenätysten kuin koneella.



ap

Höpsö. Ei tietenkään MISTÄÄN voi olla varma! Kyllä kai sen jokainen tavallisella aivokapasiteetilla varustettu yksilö ymmärtää?



ap

Mieheni ei usko Jumalaan, minä en tiedä sillä saralla mihin uskon. Lapsena minulla oli lapsenusko Jumalaan, sittemmin tein selvän rationaalisen pesäeron uskontoon, kun lueskelin eräiden filosofien ajatuksia. Nykyisin olen hieman taipuvaisempi ajattelemaan, että jokin korkeampi voima saattaisi olla olemassa.



34