Oletko joskus ollut kolarissa?
Minkälainen tilanne se oli? Olitko yksin? Sattuiko sinua/ teitä pahasti?
Kommentit (11)
mutta kahesti ulosajossa.
eka kerta tädin kyydissä liukkassa mutkassa kaiteeseen, ei käyny mitään kellekkään.
toinen kerta baari-illan jälkeen auto täyteen ja porukkaa viemään ja hakemaan jatkoille. katon kautta kyljelleen. eikä taaskaan mitään sattunu kellekkään. onnea matkassa.
Kaksin oltiin kaverin kanssa ja minulta meni luitapoikki (kädestä ja kyljestä ja lonkkaan tuli hiusmurtuma). Kaverille ei mitään, koska törmäsi oikeean kylkeen ja minä istuin sillä puolella.
Täytyy vaan ajatella positiivisesti, että olisi voinut käydä pahemminkin.
Äiti joutui teholle ja olisi halvaantunut/kuollut, jos auto olisi ollut huonompi. Mummo sai rytmihäiriöitä ja hirmuisat mustelmat turvavyöstä. Minulle lasinsiruista haavoja päähän, kaulaan ja jalkoihin. Onneksi kukaan ei kuollut!
Älkää ihmiset ajako kännissä!
Huumehörhö ajoi taajama- alueella tahallaan suoraan päin, vauhtia sillä oli arviolta 60km/ h. Ei onneksi osunut ihan nikakkain, mutta meidän autosta meni koko toinen kylki rusinaksi. vauvan kaukaulo hyppäsi vöissäkin puolimetriä sivuun. Henkilövahinkoja ei tullut.
kaksikymmentä vuotias nuori, enkelikasvoinen poika kuoli syliini.
se kolari oli aivan poikkeuksellinen, mielelläni kertoisin, mutta uhrin omaisten vuoksi ei ole oikein kertoa siitä palstalla. Joka tapauksessa nuoren ihmisen kuoleman todistaminen sellaisissa olosuhteissa muutti minun, suht. kevythenkisen blondin, suhtautumisen tähän oravanpyörään, mikä täällä pyörii. Jatkoin välittömästi opiskeluja tiiviisti ja ihan se normaali, pelkkä rahan perässä työn tekeminen loppui. Toisaalta myös moraalilleni kävi erikoisella tavalla, ymmärsin, että koska olen täällä vain kerran, eli voin nopealla silmänräpäyksellä kuolla, minun täytyy vastata nyt ja tässä esim. työpaikallani elämääni tunkevan ihanan miehen viestiin.
Ihme että selvisin hengissä, mustelmalla lähinnä....
Kerran Saksassa autobaanalla lähdimme ohittamaan eikä mieheni tajunnut taustapeilistä kaukana näkyvän auton tulevan niin kovaa vauhtia. Siinä vaiheessa, kun hän oli vaihtamassa kaistaa, olikin tuo auto jo niin lähellä, ettei kaistan vaihtaminen ollutkaan enää mahdollista. Hän teki tuossa vaiheessa äkillisen korjausliikkeen ja auto lähti heittelehtimään. Onneksi oli niin vähän liikennettä, että muut autot pystyivät väistämään emmekä törmänneet toisiin autoihin. Lopulta rysäytimme aitaan. Vauhti oli siinä vaiheessa onneksi hiljentynyt jo niin paljon, että meille ei käynyt kuinkaan ja autokin oli vielä ajokunnossa (vaikkakin nokka oli mennyt aika säädyttömän näköiseksi).
Tuolloin olin aivan varma, että nyt menee henki, mutta kuin ihmeen kaupalla ei tullut edes mustelmaa turvavyön alle.
Toisella kertaa olin isäni kyydissä Savonlinnassa. Kyrönsalmen sillan jälkeen ajoimme mäkeä alas Punkaharjun suuntaan kun valo vaihtui keltaiseksi. Typerästi isäni painoi kaasua ehtiäkseen valoista, kun edellä ajava pistikin jarrut pohjaan. Tuolloinkaan ei onneksi mitään vakavampaa sattunut. Takapenkellä istunut mieheni ainoastaan venäytti peukalonsa, kun hän vaistomaisesti otti käsillä vastaan törmäystä etupenkin selkänojasta. Isäni sai kyllä kuulla kunniansa muutamaan kertaan loppureissun aikana... Olimme sukulointireissulla, ja äitini kielsi joka kyläilypaikassa isääni ajamasta autoa sukulaisten pihaan (à la Hyacinth Bucket)
Taju meni hetkeksi. Auton konepelliltä lensin maahan. Vähän mustelmia. Ei kummenpaa.
Rattijuoppo joutui vesiliirtoon ja ajoi päällemmem oottoritiellä. Rattijuoppo kuoli, samoin autossamme olleet kolme nuorta tyttöä. Itse olin hengityskoneessa pari viikkoa, viidennelle autossa olleelle ei käynyt kuinkaan.
mutta töräytin kolmisen vuotta sitten liukkaalla mettään. Ajoin tosi hiljaa, mutta auto vaan lähti käsistä. Kyydissä oli silloin 4v., 2v., ja 2kk ikäiset lapset. Kellekään ei sattunut mitään, mutta kyllä säikähdettiin. Kyllä taas sai laittaa kädet ristiin ja kiittää, että suojelusenkelit oli paikalla.
Siinä sitten hangen keskellä imettelin vauvaa odotellessa hinausta.