Ensitreffit alttarilla OFFICIAL

Tässä on kommenteissa mietitty osallistujien koulutusta, mutta itse näen, että jo ennen valintoja tehdyt älykkyystestit kertovat enemmän yhteensopivuuksista kuin koulutukset. Opiskeluala määräytyy niin kovin monen muun tekijän perusteella kuin älykkyyden.

Missä toi Sarin ja Antin tuleva kämppä oikein sijaitsi? Näytti kivalta!

Vierailija kirjoitti:

Missä toi Sarin ja Antin tuleva kämppä oikein sijaitsi? Näytti kivalta!

Oisko toikin Larussa, siellä on paljon uusia taloja. Mun mielestä oli vähän liikaa naapureita ikkunoiden takana... Verhot on oltava.

Sanoiko Antti tosiaan mainoksessa Sarille "rakastan sinua"? Aika nopeasti mielestäni, jos oli tosissaan...

Olen tällä kaudella kyllästynyt Maaritiin ympäripyöreään selostukseen. Sosionomin koulutuksen (?) päälle omaksuttu sisätautilääkärin puhetyyli jaksoi aluksi viehättää, mutta nyt alkaa vaan naurattaa, kun tunnelämästä puhutaan kuin suolistovaivoista. Parisuhdepuhe tässä ohjelmassa muistuttaa uskonlahkon hoitokokouksia, joissa pareja istutetaan prosessin eri vaiheisiin vaikka väkisin.

Kari Kanalaa ei onneksi enää juuri näytetä, kovin paljon muuta annettavaa hänellä ei olekaan kuin se "arki on tahdon asia.." Uusi valmentaja on ainut, jolla on jotain konkreettista annettavaa.

Älkää tehkö enempää kausia! 

Joko ne huomenna päättävät, jatkavatko vai ei? Kausi on mennyt tosi nopeasti. Seurantajakso olis kiva.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä kaudella kyllästynyt Maaritiin ympäripyöreään selostukseen. Sosionomin koulutuksen (?) päälle omaksuttu sisätautilääkärin puhetyyli jaksoi aluksi viehättää, mutta nyt alkaa vaan naurattaa, kun tunnelämästä puhutaan kuin suolistovaivoista. Parisuhdepuhe tässä ohjelmassa muistuttaa uskonlahkon hoitokokouksia, joissa pareja istutetaan prosessin eri vaiheisiin vaikka väkisin.

Kari Kanalaa ei onneksi enää juuri näytetä, kovin paljon muuta annettavaa hänellä ei olekaan kuin se "arki on tahdon asia.." Uusi valmentaja on ainut, jolla on jotain konkreettista annettavaa.

Älkää tehkö enempää kausia! 

Tehkää vaan lisää kausia, mutta laittakaa välillä asiantuntijoita taas kiertoon. Psykologi Mikael Saarinen on ollut tällä kaudella onneksi tosi asiantunteva ja omakin suhde on saanut ajateltavaa esim. siitä sen parisuhdetalo-jutusta.

Niin ja vähentäkää valmiiksi käsikirjoitettuja kohtauksia! Tai vaihtakaa kirjoittajaa, tällä kaudella on ollut vähän liikaa noita tekaistun oloisia kohtauksia. Aidompaankin pystyisi!

Sarihan asuukin vuokralla, uusimman klipin mukaan. Luulin, että oli omistusasunto.

Voi ei, tänään toiseksi viippa jakso. Toivottavasti Mari ja Jouni ovat taas kohti yhteistä tulevaisuutta! Mari on ainakin suora ja kertoo tunteistaan! Sitä toivoisi myös Jounilta...

Onneksi pian loppuu, niin ei tarvitse katsoa tuota enää... 

Tämä ohjelma on vain lisännyt epätoivoani. Mikä yhdistää pareja, jotka näyttävät onnistuvan:Se, että mies ensi tapaamisella ihastuu naisen ulkonäköön!

Ensikohtaamisen ilme kertoo kaiken. Esa ja Antti olivat molemmat onnessaan, koska heidän puolisonsa olivat heille "too good to be true, can´t take my eyes out of you".  Olli pettyi silmin nähden ensitapaamisella Miiaan, Roni pettyi ainakin Tanjan muotoihin. Todennäköisesti myös Jussi pettyi viime kaudella Piian ulkonäköön. Ainoa mies, joka tässä suhteessa vaikuttaa inhimilliseltä on Jouni, joka on paljon puolisoaan kauniimpi. Nainen vaatii kuitenkin ulkonäön lisäksi jotakin muutakin (ja nyt ei ole kyse rahasta). Nainen vaatii valitettavasti myös usein liikaa.

Miten minusta tuntuu, että tätä valtaosa miehistä etsii puolisokseen: maksimaalisen hyvännäköistä naista omaan ulkonäköönsä nähden. Tietysti sen ohella naisella pitää olla  kohtuullisesti älyä (käsitykseni mukaan miehet arvottavat naisen älyn automaattisesti omaansa alemmaksi, minkä takia suhde toimii parhaiten, jos naisella leikkaa hieman miestä paremmin, tällöin ollaan "tasaveroisia"). Lisäksi naisella tietysti pitää olla ok luonne, eli pitäisi olla iloinen ja hymyillä (ja usein myös se edesauttaa asiaa, että nauraa miehen jutuille). Tällainen riittää kokemuksieni mukaan valtaosalle. Varmasti on miehiä, jotka etsivät naisesta myös ystävää ja sielunkumppania, mutta todennäköisesti nämä ovat vähemmistössä.

Kieltämättä alan olla hieman epätoivoinen koko parisuhteen kanssa. Tämä Ensitreffit alttarilla on vain vahvistanut epätoivoa. Miehen ja naisen välistä tasaveroista suhdetta ei ole helppoa luoda näillä vaatimuksilla. Kaikki tuntuu olevan kauppatavaraa. Osin syy on luonnon meihin istuttamissa vaatimuksissa, osin syy on asenteissa. Enkä halua haukkua miehiä, vaikka tämä nyt keskittyikin miesten asenteisiin. Naisten asenteista saisi oman puheenvuoronsa. Masentavaa...

No ei kai tuo pariutuminen noin ulkonäkökeskeistä kuitenkaan ole, ainakaan kaikilla. Ohjelmaan valikoituu (ja valitaan) ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, ihan syystäkin (kun katsoo kuinka ihan perus OKn näköisiä ihmisiä täälläkin mollataan haluaako joku perinteisestä ulkonäkönormista poikkeava edes hakea ohjelmaan).

Yksi juttu mikä särähtää ihmisissä on erityisesti naisten tiukkuus omissa normeissaan. Huusholli pitää olla just yhtä siisti vaikka siinä yrittää asua toinenkin ihminen, sisustus kuin muuotilehden sivulta, miehen prinssi joka huomioi alati minun tarpeitani, minun ei hänen tarpeitaan tarvitse ajatella. Jos katseli viime kauden Violaa - tai alkujaksojen Saria niin heissä löytyi myös pehmeyttä ja kompromissikykyä. Näin viisikymppisen silmin nuo ominaisuudet tuntuvat sitä ulkonäköä paljon tärkeämmiltä parisuhteessa. Pitääkö minun saada aina oma tahtoni läpi vai onko suhteessa tilaa molemmille? Onko minun elämässä oikeasti tilaa toiselle ihmiselle vai rasitunko kun rutiinejani sotketaan? Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että tiskikoneen voi täyttää monella lailla ja kengät epäjärjestyksessä eteisessä ei kaada maailmaa. Jos siltä tuntuu voi olla ihan hyväkin elää onnellinen elämä sinkkuna eikä edes haaveilla puolison ja lasten tuomasta lisästressistä elämässä...

Vierailija kirjoitti:

Tämä ohjelma on vain lisännyt epätoivoani. Mikä yhdistää pareja, jotka näyttävät onnistuvan:Se, että mies ensi tapaamisella ihastuu naisen ulkonäköön!

Ensikohtaamisen ilme kertoo kaiken. Esa ja Antti olivat molemmat onnessaan, koska heidän puolisonsa olivat heille "too good to be true, can´t take my eyes out of you".  Olli pettyi silmin nähden ensitapaamisella Miiaan, Roni pettyi ainakin Tanjan muotoihin. Todennäköisesti myös Jussi pettyi viime kaudella Piian ulkonäköön. Ainoa mies, joka tässä suhteessa vaikuttaa inhimilliseltä on Jouni, joka on paljon puolisoaan kauniimpi. Nainen vaatii kuitenkin ulkonäön lisäksi jotakin muutakin (ja nyt ei ole kyse rahasta). Nainen vaatii valitettavasti myös usein liikaa.

Miten minusta tuntuu, että tätä valtaosa miehistä etsii puolisokseen: maksimaalisen hyvännäköistä naista omaan ulkonäköönsä nähden. Tietysti sen ohella naisella pitää olla  kohtuullisesti älyä (käsitykseni mukaan miehet arvottavat naisen älyn automaattisesti omaansa alemmaksi, minkä takia suhde toimii parhaiten, jos naisella leikkaa hieman miestä paremmin, tällöin ollaan "tasaveroisia"). Lisäksi naisella tietysti pitää olla ok luonne, eli pitäisi olla iloinen ja hymyillä (ja usein myös se edesauttaa asiaa, että nauraa miehen jutuille). Tällainen riittää kokemuksieni mukaan valtaosalle. Varmasti on miehiä, jotka etsivät naisesta myös ystävää ja sielunkumppania, mutta todennäköisesti nämä ovat vähemmistössä.

Kieltämättä alan olla hieman epätoivoinen koko parisuhteen kanssa. Tämä Ensitreffit alttarilla on vain vahvistanut epätoivoa. Miehen ja naisen välistä tasaveroista suhdetta ei ole helppoa luoda näillä vaatimuksilla. Kaikki tuntuu olevan kauppatavaraa. Osin syy on luonnon meihin istuttamissa vaatimuksissa, osin syy on asenteissa. Enkä halua haukkua miehiä, vaikka tämä nyt keskittyikin miesten asenteisiin. Naisten asenteista saisi oman puheenvuoronsa. Masentavaa...

Taisi se välillä olla toisinkin päin. Esim. Miia pettyi ensin Olliin, minkä takia Olli ei omanarvontuntoisena kyennyt heittäytymään ja nauttimaan tilanteesta. Jos vaimo on aina tykännyt tummista komeista urhoista, on aika vaikeaa pysyä neutraalein tuntein matkassa ja välttää esim. mustasukkaisuus ja loukkaantuneisuus. Jokainen haluaa olla toki toisen makujen mukainen, se mitä toinen on aina toivonut. Myös ulkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, tänään toiseksi viippa jakso. Toivottavasti Mari ja Jouni ovat taas kohti yhteistä tulevaisuutta! Mari on ainakin suora ja kertoo tunteistaan! Sitä toivoisi myös Jounilta...

Kyllähän nuo uudet klipit antaa taas vähän uskoa tulevaisuuteen, että toivoa ei ainakaan oo vielä menetetty :) 

Luulen, että jos Jouni vaan hiukan avais sanaista arkkuaan enemmän ja Mari pitäis joka toiset mölyt mahassaan, niin potentiaalia on onnistua!

Vierailija kirjoitti:

Taisi se välillä olla toisinkin päin. Esim. Miia pettyi ensin Olliin, minkä takia Olli ei omanarvontuntoisena kyennyt heittäytymään ja nauttimaan tilanteesta. Jos vaimo on aina tykännyt tummista komeista urhoista, on aika vaikeaa pysyä neutraalein tuntein matkassa 

Minä kun muistan, että Miia heti ensinäkemältä hihkui Ollista "komea!" Oli kyllä tummiin tottunut joo, mutta vaalea Olli tuntui silti kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ohjelma on vain lisännyt epätoivoani. Mikä yhdistää pareja, jotka näyttävät onnistuvan:Se, että mies ensi tapaamisella ihastuu naisen ulkonäköön!

Ensikohtaamisen ilme kertoo kaiken. Esa ja Antti olivat molemmat onnessaan, koska heidän puolisonsa olivat heille "too good to be true, can´t take my eyes out of you".  Olli pettyi silmin nähden ensitapaamisella Miiaan, Roni pettyi ainakin Tanjan muotoihin. Todennäköisesti myös Jussi pettyi viime kaudella Piian ulkonäköön. Ainoa mies, joka tässä suhteessa vaikuttaa inhimilliseltä on Jouni, joka on paljon puolisoaan kauniimpi. Nainen vaatii kuitenkin ulkonäön lisäksi jotakin muutakin (ja nyt ei ole kyse rahasta). Nainen vaatii valitettavasti myös usein liikaa.

Miten minusta tuntuu, että tätä valtaosa miehistä etsii puolisokseen: maksimaalisen hyvännäköistä naista omaan ulkonäköönsä nähden. Tietysti sen ohella naisella pitää olla  kohtuullisesti älyä (käsitykseni mukaan miehet arvottavat naisen älyn automaattisesti omaansa alemmaksi, minkä takia suhde toimii parhaiten, jos naisella leikkaa hieman miestä paremmin, tällöin ollaan "tasaveroisia"). Lisäksi naisella tietysti pitää olla ok luonne, eli pitäisi olla iloinen ja hymyillä (ja usein myös se edesauttaa asiaa, että nauraa miehen jutuille). Tällainen riittää kokemuksieni mukaan valtaosalle. Varmasti on miehiä, jotka etsivät naisesta myös ystävää ja sielunkumppania, mutta todennäköisesti nämä ovat vähemmistössä.

Kieltämättä alan olla hieman epätoivoinen koko parisuhteen kanssa. Tämä Ensitreffit alttarilla on vain vahvistanut epätoivoa. Miehen ja naisen välistä tasaveroista suhdetta ei ole helppoa luoda näillä vaatimuksilla. Kaikki tuntuu olevan kauppatavaraa. Osin syy on luonnon meihin istuttamissa vaatimuksissa, osin syy on asenteissa. Enkä halua haukkua miehiä, vaikka tämä nyt keskittyikin miesten asenteisiin. Naisten asenteista saisi oman puheenvuoronsa. Masentavaa...

Kyllä minä koen, että yhteisen harrastuksen kautta voi löytää hyvän kumppanin, vaikka ei niin kaunis olisikaan. Harrastukset tukevat paljon myös parisuhdetta ja luovat yhteenkuuluvuutta. Meillä on taide ja henkiset asiat. Tätä kautta voi päästä syvästikin sitoutumaan. Ei kannata heittää toivoa.

Tanja ja Roni reenaamassa. Ronin manboobsit vaan hyllyy. Tanja näytti aika halveksuvalta klipin lopussa. Hahah!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ohjelma on vain lisännyt epätoivoani. Mikä yhdistää pareja, jotka näyttävät onnistuvan:Se, että mies ensi tapaamisella ihastuu naisen ulkonäköön!

Ensikohtaamisen ilme kertoo kaiken. Esa ja Antti olivat molemmat onnessaan, koska heidän puolisonsa olivat heille "too good to be true, can´t take my eyes out of you".  Olli pettyi silmin nähden ensitapaamisella Miiaan, Roni pettyi ainakin Tanjan muotoihin. Todennäköisesti myös Jussi pettyi viime kaudella Piian ulkonäköön. Ainoa mies, joka tässä suhteessa vaikuttaa inhimilliseltä on Jouni, joka on paljon puolisoaan kauniimpi. Nainen vaatii kuitenkin ulkonäön lisäksi jotakin muutakin (ja nyt ei ole kyse rahasta). Nainen vaatii valitettavasti myös usein liikaa.

Miten minusta tuntuu, että tätä valtaosa miehistä etsii puolisokseen: maksimaalisen hyvännäköistä naista omaan ulkonäköönsä nähden. Tietysti sen ohella naisella pitää olla  kohtuullisesti älyä (käsitykseni mukaan miehet arvottavat naisen älyn automaattisesti omaansa alemmaksi, minkä takia suhde toimii parhaiten, jos naisella leikkaa hieman miestä paremmin, tällöin ollaan "tasaveroisia"). Lisäksi naisella tietysti pitää olla ok luonne, eli pitäisi olla iloinen ja hymyillä (ja usein myös se edesauttaa asiaa, että nauraa miehen jutuille). Tällainen riittää kokemuksieni mukaan valtaosalle. Varmasti on miehiä, jotka etsivät naisesta myös ystävää ja sielunkumppania, mutta todennäköisesti nämä ovat vähemmistössä.

Kieltämättä alan olla hieman epätoivoinen koko parisuhteen kanssa. Tämä Ensitreffit alttarilla on vain vahvistanut epätoivoa. Miehen ja naisen välistä tasaveroista suhdetta ei ole helppoa luoda näillä vaatimuksilla. Kaikki tuntuu olevan kauppatavaraa. Osin syy on luonnon meihin istuttamissa vaatimuksissa, osin syy on asenteissa. Enkä halua haukkua miehiä, vaikka tämä nyt keskittyikin miesten asenteisiin. Naisten asenteista saisi oman puheenvuoronsa. Masentavaa...

Kummastutti, miten paljon yläpeukkuja tämä kommentti oli saanut. Olen aivan eri mieltä siitä, miten Olli koki Miian ulkonäön ensitapaamisella. Kyllä hän oli selvästi ihan VAU! Varmasti muut kuin ulkonäköön liittyvät syyt kaatoivat pidemmän suhteen toteutumisen.

Olen myös eri mieltä siitä, että naisen pitäisi olla miestään älykkäämpi. Eiköhän se ole juuri toisin päin. Nainen tarvitsee sitä, että voi katsoa miestään ylöspäin.

Sen sijaan yleinen iloisuus ja hymyily, mutta ei liian pitkälle menevä miellyttäminen, voivat kantaa suhdetta. Tämä tosin ei pitänyt paikkaansa Pian kohdalla, johon nämä käyttäytymispiirteet hyvin sopivat.

Jää selittämätön tekijä X, kutsutaan sitä vaikka kemiaksi, joka liittyy pitkän parisuhteen muodostumiseen.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai tuo pariutuminen noin ulkonäkökeskeistä kuitenkaan ole, ainakaan kaikilla. Ohjelmaan valikoituu (ja valitaan) ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, ihan syystäkin (kun katsoo kuinka ihan perus OKn näköisiä ihmisiä täälläkin mollataan haluaako joku perinteisestä ulkonäkönormista poikkeava edes hakea ohjelmaan).

Yksi juttu mikä särähtää ihmisissä on erityisesti naisten tiukkuus omissa normeissaan. Huusholli pitää olla just yhtä siisti vaikka siinä yrittää asua toinenkin ihminen, sisustus kuin muuotilehden sivulta, miehen prinssi joka huomioi alati minun tarpeitani, minun ei hänen tarpeitaan tarvitse ajatella. Jos katseli viime kauden Violaa - tai alkujaksojen Saria niin heissä löytyi myös pehmeyttä ja kompromissikykyä. Näin viisikymppisen silmin nuo ominaisuudet tuntuvat sitä ulkonäköä paljon tärkeämmiltä parisuhteessa. Pitääkö minun saada aina oma tahtoni läpi vai onko suhteessa tilaa molemmille? Onko minun elämässä oikeasti tilaa toiselle ihmiselle vai rasitunko kun rutiinejani sotketaan? Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että tiskikoneen voi täyttää monella lailla ja kengät epäjärjestyksessä eteisessä ei kaada maailmaa. Jos siltä tuntuu voi olla ihan hyväkin elää onnellinen elämä sinkkuna eikä edes haaveilla puolison ja lasten tuomasta lisästressistä elämässä...

hienosti osasit kääntää naisen viaksi taas. kai sitä miehiltäkin, jotain mukautuvaisuutta voisi odottaa? vai koskeeko tämäkin  taas vain naisia? ei luulisi olevan paha laittaa kenkiä järjestykseen. ja toisaalta ymmärrän tanjan neuvomisen (huom neuvomisen ei nalkuttamisen) miten se astianpesukone kannattaa täyttää, koska sillä taisi olla joku miniversio, niin ihan fiksua täyttää niin että mahtuu ja säästää vettä ja asiat tulee puhtaaksi. mutta aina jos nainen huomauttaa, niin se o nalkuttamista, mutta kuinka monta kertaa minulla on ollut mies kyydissä autossa ja he ovat suorastaan tiukalla huutavalla äänensävyllä kommentoineet ajoa (vaikka siihen ei välttämättä olisi syytä..

kyllä suhteeseen kaksi tarvitaan. ihmekö tuo, että naiset valitsevat asua yksin kun ei enää välttämättä tarvitse miestä, jos naisen vaan pitää mukautua...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

No ei kai tuo pariutuminen noin ulkonäkökeskeistä kuitenkaan ole, ainakaan kaikilla. Ohjelmaan valikoituu (ja valitaan) ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, ihan syystäkin (kun katsoo kuinka ihan perus OKn näköisiä ihmisiä täälläkin mollataan haluaako joku perinteisestä ulkonäkönormista poikkeava edes hakea ohjelmaan).

Yksi juttu mikä särähtää ihmisissä on erityisesti naisten tiukkuus omissa normeissaan. Huusholli pitää olla just yhtä siisti vaikka siinä yrittää asua toinenkin ihminen, sisustus kuin muuotilehden sivulta, miehen prinssi joka huomioi alati minun tarpeitani, minun ei hänen tarpeitaan tarvitse ajatella. Jos katseli viime kauden Violaa - tai alkujaksojen Saria niin heissä löytyi myös pehmeyttä ja kompromissikykyä. Näin viisikymppisen silmin nuo ominaisuudet tuntuvat sitä ulkonäköä paljon tärkeämmiltä parisuhteessa. Pitääkö minun saada aina oma tahtoni läpi vai onko suhteessa tilaa molemmille? Onko minun elämässä oikeasti tilaa toiselle ihmiselle vai rasitunko kun rutiinejani sotketaan? Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että tiskikoneen voi täyttää monella lailla ja kengät epäjärjestyksessä eteisessä ei kaada maailmaa. Jos siltä tuntuu voi olla ihan hyväkin elää onnellinen elämä sinkkuna eikä edes haaveilla puolison ja lasten tuomasta lisästressistä elämässä...

 

 

hienosti osasit kääntää naisen viaksi taas. kai sitä miehiltäkin, jotain mukautuvaisuutta voisi odottaa? vai koskeeko tämäkin  taas vain naisia? ei luulisi olevan paha laittaa kenkiä järjestykseen. ja toisaalta ymmärrän tanjan neuvomisen (huom neuvomisen ei nalkuttamisen) miten se astianpesukone kannattaa täyttää, koska sillä taisi olla joku miniversio, niin ihan fiksua täyttää niin että mahtuu ja säästää vettä ja asiat tulee puhtaaksi. mutta aina jos nainen huomauttaa, niin se o nalkuttamista, mutta kuinka monta kertaa minulla on ollut mies kyydissä autossa ja he ovat suorastaan tiukalla huutavalla äänensävyllä kommentoineet ajoa (vaikka siihen ei välttämättä olisi syytä..

kyllä suhteeseen kaksi tarvitaan. ihmekö tuo, että naiset valitsevat asua yksin kun ei enää välttämättä tarvitse miestä, jos naisen vaan pitää mukautua...

Kyllä tuo mukautuvaisuus pitäisi olla molemminpuolista. Kun näitä nykyisiä pareja vaan katsoo niin ne tiukat normit vaan on tulleet näissä tapauksissa naisilta - paitsi tietenkin Ronin epäkypsät kommentit toivenaisen ulkonäöstä... Ja kun noita huomautuksia ja kommentteja kuuntelee ainakin minä kuuntelin niitä äänensävyjä. Tässä sarjassa monet kommentit ovat tulleet tiukkaan sävyyn ja osa jopa syyttävään (sinä et koskaan, mikset sinä, tuollaista ei minun kotonani...).  Säästää vettä ja astiat tulevat puhtaaksi, kyllä joo. Mutta ajattelepa, tässä on toisilleen oudot ihmiset tutustumassa toisiinsa. Pitäisi tulla kotoinen olo yhdessä, pitäisi tulla turvallinen olo tutustua toiseen ja opetella rauhassa toisen tapoja ja löytää niitä yhteisiä tapoja. Kummankin pitäisi kyetä olemaan parisuhteessa omanlaisensa mutta jos missään arkeenkaan liittyvässä asiassa ei kyetä joustamaan tulee parisuhteesta todella haasteellista - tai sitten se voimakkaampi jyrää toisen eikä sellaisetkaan parisuhteet kovin onnellisia ole.