Lue keskustelun säännöt.
Äänestys;soitanko miehen heti kotiin vai otanko marttyyrin loistavan kruunun ja tylytän välinpitämättömyydellä?
04.02.2006 |
Eli mies jatkoi duunipaikkansa pippaloihim suoraan työpäivänsä jälkeen,asiasta aiemmin kertoessaan sanoi että tulee varmasti yhdeksän kieppeillä kotiin.
Soitin hälle kun pääsi töistä ja sanoi soittavansa myöhemmin uudelleen kun ei siinä kerinnyt juttelemaan.Kuittasin puhelun päätteeksi vielä että eipä susta viimeksikään vastaavassa tilanteessa enää mitään kuulunut mutta sanoi että soitan kyllä....
Sen lisäksi olisi kiva että tulisi kun olen ollut kahden sairaan pikkulapsen kanssa koko päivän,kaikki kaverit ja vanhemmat on ollut menoissaan eikä tuonne pakkaseen ole voinut lähteä.Eli pää hajoo(ihka oikeestiki kipee)!!!!
+että äijä ei kankkusesssa jaksa tehdä mitään,eli huominen olis sit samaa hilpeilyä...
Kommentit (24)
No huh huh, aika vähästä hermostut.
Mitenköhän ihmeessä pärjäävät ison lapsikatraan äidit vaikka viikon paukkupakkasten aikaan jos mies on reissuduunissa päivä/viikkotolkulla ja tutut ja ystävätkin toisaalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsää lähteä yhdeksältä bileistä..
Kuule! Eiks yh:lla ole joka toinen VIIKONLÒPPU vapaa???? Kun lapset on isällään? SIlloin kerkee latailee akkujaan vallan mainiosti! Minä ainakin kerkeäisin.. jos sellaiset vapaat olisi...
niin KÄRSI! ja älä soita kotiin.
Jos itse et ole tehnyt samalla lailla niin soita miehesi HETI kotiin.
tuosta, vaikkei olisi lastakaan. En silti tiedä, mitä parasta tehdä.Ehkä soittaisin. Voisin tietysti joutua naurunalaiseksi, jos toinen humalassa. Ei ehkä kuulekaan kännykän sointia. Todella kypsää. Mun mies on joskus ollut tollanen. Onneksi ei ole tällä hetkellä, vaan on ollut muutaman vuoden vaan kotona. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kuule! Eiks yh:lla ole joka toinen VIIKONLÒPPU vapaa???? Kun lapset on isällään? SIlloin kerkee latailee akkujaan vallan mainiosti! Minä ainakin kerkeäisin.. jos sellaiset vapaat olisi...
että tässä onkin kyse kahden kaupasta,meillä on molemmilla huoltajuus eli tarkoittaa sitä että miehelläkin on velvollisuutensa lastenhoidossa ja parisuhteessa yleisestikin tapana huomioda toista ja hänen tarpeitaan.
Sitäpaitsi en väittänyt etten pärjäisi,totesin vain että tänään paska päivä ja sitä ei paranna että äijä hihhuloi yöhön ilmoittamatta itsestään vastoin mitä lupasi!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyse ole siitä, ettei ap jaksaisi, vaan siitä, että tuollainen käytös muuten harmittaa ja on törkeää. Siis älkää verratko yksinhuoltajien jaksamiseen. Ap:ta muuten kai harmittaa moinen.
kaikki lakanat, tyynyt ja peitot ,veisin ulos pakkaseen tuulettumaan " kun kerrankin on hyvä pakkanen sitä varten" , sitten alkaisin tiskaamaan kovaäänisesti, imuroisin ja kolistelisin... Sitten siivoamisen jälkeen sanoisin että lähden nyt viettämään omaa aikaa ja sanoisin että isi hoitaa nyt sairaan lapsen koska äiti tarvii omaa aikaa, jä pokkana lähtisin jonnekkin kylään tms.
Ei siinä ukko voi muuta ku alkaa hoitaa lasta ja kestää!
Jos alkais valittaa sanoisin että voi, voi kuka käski bilettää niin myöhään tms...
Tiedän, olen ilkeä ja V****mainen akka! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkasen katkeria YKSINHUOLTAJIA täällä liikenteessä...
tai ystävän luokse kahville IHAN YKSIN muutamaksi tunniksi, saisi mies hoitaa lapsia olkoonkin itse kuinka kipeä tahansa. Ymmärrän oikein hyvin ap:tä, minua ottaisi hermoon myös tuommoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidan kallistua tuohon.
ps.en ole muuten miehen illanviettoja estänyt,kaikki ok niin kauan kun jutuista sovitaan ja sopimuksista pidetään kiinni...
ja itse olen päässyt viimeksi radalle n.vuosi sitten....
En siis koskaan halua vastata pahaan pahalla vaan ennemmin yritän kääntää ikävät asiat käänteistaktiikalla hyviksi =) Eli en soittaisi, vaan yrittäisin suggeroida itselleni väkisin paremman mielen ja ajatella, että joskus on omakin vuoroni mennä viipottaa. Kiukuttelu ei auttaisi kuitenkaan mitään, se vain siirtäisi pahan mielen miehellesikin. Parisuhteessa mielestäni toisen ilo ei ole toiselta pois, päinvastoin. Vastaavasti pahaa mieltä ei pitäisi tuplata, se tuntuu vain tuplasti pahemmalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittamaton sääntö on, että kotiin tullaan viimeistään silloin kun baarit heittää pihalle. Ap, sä olet N-I-U-H-O! En voi muuta sanoa...
Vierailija:
kaikki lakanat, tyynyt ja peitot ,veisin ulos pakkaseen tuulettumaan " kun kerrankin on hyvä pakkanen sitä varten" , sitten alkaisin tiskaamaan kovaäänisesti, imuroisin ja kolistelisin... Sitten siivoamisen jälkeen sanoisin että lähden nyt viettämään omaa aikaa ja sanoisin että isi hoitaa nyt sairaan lapsen koska äiti tarvii omaa aikaa, jä pokkana lähtisin jonnekkin kylään tms.
Ei siinä ukko voi muuta ku alkaa hoitaa lasta ja kestää!
Jos alkais valittaa sanoisin että voi, voi kuka käski bilettää niin myöhään tms...Tiedän, olen ilkeä ja V****mainen akka! =)
Mies tekee pitkiä päiviä töissä, parin kuukauden välein on työkeikkoja ulkomaille jotka nyt onneksi suuntautuvat Eurooppaan joten kestävät vain pari päivää. Jenkkeihin oli aikaisemmat matkat jotka kesti viikon. Minä siis hoidan kodin ja lapset, tuli mitä tuli. Miehellä on toki vielä töidenkin lisäksi saunailtoja ym. rientoja joissa toki käy. Lapsia " hoitaa" iltaisin muutaman tunnin, itse olen aina silloin kotona myös. Asumme kaukana kaikista sukulaisista, saattaa mennä monta viikkoa niin että ainoa sosiaalinen kontakti on oma mies kun vihdoin tulee töistä kotiin. Nyt joku varmaan ihmettelee miksi en sitten minä koskaan lähde minnekään....siinäpä se ongelma onkin! Kun synnytin esikoiseni, repesin erittäin pahasti ja minulle jäi siitä elinikäinen ulosteinkontinenssi. Näin ollen en hirveästi kehtaa kodin ulkopuolella liikuskella ja ainoa mahdollisuus saada vapaata lapsista on se että mies lähtee lasten kanssa jonnekin. Omien töidensä keskellä ei vaan jaksa enää panostaa siihen että lähtisi johonkin joten minä olen aina kotona lasten kanssa. Ehkä kerran-kaksi vuodessa jossakin käy joten se siitä sitten. Olen ehdottanut myös muuttoa lähemmäs sukulaisia jolloin saisin lapsenhoitoon apuakin joskus ja ehkäpä saataisiin ihan sitä kahdenkeskistäkin aikaa jota viimeksi on ollut esikoisen ollessa vajaan vuoden. ( Esikoinen nyt 5 vuotias.) Mutta mies ei halua ajaa tunnin työmatkaa pitkin moottoritietä aamuin illoin. Minä tunnustan niuhottavani pitkistä työpäivistä ja muista illanistujaisista. Olenko siis täysi nipottava ääliö-ämmä???? Sympatiat ap:lle!
Tsemppiä myös 24:lle. Voi harmi, tuo on kauheaa. Yllättävää, että tuohon ei ole ratkaisuna avanne, sillä luulin niin aina tehtävän tuollaisissa tapauksissa. Olen näköjään täysin väärässä. Kurjaa sulla, että olet tuollaisen asian vanki. (Muuten kannattaisi laittaa kappalejako noin pitkään tekstiin.) En keksi mitään lohdutukseksi. Toivottavasti joku muu keksii. Hyvä puoli tuossa on KAI se, ettei se ole kivulias.
ja eikose ole myös kahden kauppa et ku toinen on nyyt ni toinen sit toinsena päivänä? eikö voi antaa toisen mennä ku haluu ja sit toisena kertana menee sit ite.?mikä siin on niin vitun vaikeeta?
Sulla on kohtuuttoman vaikeaa. Kyllä olisi hyvä, jos mieskin suostuisi joustamaan, että pääsisitte lähemmäs sukua. Sinähän sekoot vielä. Epäinhimillistä.
ajatelkaa ku naiset joilla miehet ni haukkuu yksinhuoltajia,joitten on jaksettava aina, mut ite ei pärjää edes päivää lasten kanssa.