Voiko olla tosiaan niin, että synnyttäjä ei saa kivunlievitystä jos synnytysvastaanotolla on ruuhkaa??

mikään ihmisoikeusloukkaus ole.

Sinähän sentään sait sen eli et voi tietää oisitko kestänyt kipua ilman - ja toivottavasti et koskaan joudukaan tietämään.

Esikoista synnyttäessä lääkärillä oli kiire (myöhemmin sain tietää, että 6 lasta oli syntynyt puolentunnin sisällä). Jäin siis ilman epiduraalia, siinä vaiheessa kun lääkäri tuli synnytyssaliin, niin mä jo ponnistin vauvaa ulos.

Tapahtui kättärillä vuonna -93

Esikoisen syntyessä oksitosiinitipalla autettuihin supistuksiin anelin epiduraalia. Synnytystä oli yritetty käynnistää jo pari päivää. Paikat olivat täysin kiinni, kun lapsivedet menivät. Minut siirrettiin saliin ja lyötiin tippa käteen. Epiduraali luvattiin, kunhan olisin auennut riittävästi ja jätettiin yksin huoneeseen. Kolme tuntia huusin tuskasta, kun supistuksilla ei ollut edes välejä. Onneksi aina välillä meni taju. Vihdoin kätilö suostui " tarkistamaan tilanteen, jos sen epiduraalin voisi antaa" , kun valitin ponnistustarvetta. Lapsi syntyi, ennen kuin " tilannetta" oli tarkistettu.

Jouduin " pakolliseen" tunnin käyrien tarkkailuun jonka aikana aukesin niihin mittoihin ettei ollut enää mitään muuta tehtävissä kuin ottaa ilokaasua tai olla ottamatta mitään.

totuus on, että epiduraalin voi laittaa vain lääkäri (yleensä anestesiasellainen). Heitä ei (sairaalankoosta riippuen) ole kovinkaan montaa kerrallaan päivystysvuorossa, joten jos ovat kiinni leikkauksissa tai osastolla on paha ruuhka, niin näin voi päästä käymään.



Yksilön kannalta todella ikävää, mutta tilanteet eivät aina etene toivotusti.

Toki toivoisi, että sairaalat ottaisivat huomioon nämä synnytyshuiput (esim. maaliskuun loppu), mutta aina se ei ole mahdollista.



" Ylimääräisen" hoitohenkilökunnan pitäminen varauksessa on älyttömän kallista ja harvalla kunnalla on tähän varaa.

Lisää saleja ei oikein ole mahdollista järjestää huippujen ajaksi.



Ja josäidille on tullut pöhnänen olo ilokaasusta se on silloin auttanut ainakin jonkin verran

4.Ilokaasu ei todellakaan aiheuta krapulaa.

Synnyttäjät on usein ihan oman onnensa nojassa. Kiva siellä istuskella käytävällä kovalla tuolilla supistuksissa, ja seurakunta ympärillä katselee telkkaria. Ei yksityisyyttä saati mitään mukavuuksia.



Kun minä synnytin, ei vo:n kätilö suostunut päästämään minua saliin, vaikka tilaakin oli ja synnytyshuone odotteli minua valmiina. Synnytys oli käynnissä ja kestänyt jos kahdeksisen tuntia. Kaipa toivoi, että lähtisin vielä kotiin. Olisin todellakin halunnut omaa rauhaa ja sängyn alleni.



Mutta tosiaan, nopeammalta synnyttäjältä voi jäädä epparit saamati.

kuvitellaan vaika näin:



Itse olen synnyttämässä, lapsele tuleekin hätä ja joudun " pitämään" sen lääkärin luonani ja joku jää vaille sitä epiduraalia.

Mutta se voi pelastaa äärimmäisessä tapauksessa lapsen hengen.



Että ei ne varmaan kiusallaan jätä niitä epiduraaleja antamatta.



Mutta huomataan taas, että pienet on ongelmat täällä meillä;)

Onneksi ei sentään synnytetä Siperiassa..

..enkä jälkeenpäin ole asiaa harmitellut.



Kalvojen puhkasusta ponnistusvaiheeseen tais mennä joku 2,5 tuntia, jolloin aukesin 7 cm ja kivut oli sitten sen mukaiset. Tuo aika oli käytännössä yhtenäistä supistusta, enkä mä voinut kuin kouristella sängyllä. Epiduraalia pyysin heti kalvojen puhkasun jälkeen, mutta koska oli sunnuntai yö, ei anestesialääkäreitä ollut sairaalassa kuin yksi ja hän ei koskaan ehtinyt paikalle.



Kipu oli aivan järjetön ja ilokaasun tehosta ei ole pahemmin tietoa, en vain siinä kohtaa uskaltanut kokeilla, miltä kipu tuntuisi ilman. Ponnistusvaiheen alussa annoin ilokaasumaskin pois ja niin ne maailmaan tulivat (ilman puudutteita) poika ja tyttö. Ponnistukset 35min + 7min.



Ja uskokaa tai älkää, mulle ei jäänyt mitään traumoja. Mä ymmärrän ihan hyvin, ettei lääkäreitä voi kaikkina vuorokauden aikoina ola rajattomasti. Kipu olisi tuntunut hurjalle, jos en olisi pyytänyt puudutteita, mutta koska olin esittänyt toiveen, ei sen jälkeen oikein voinut tehdä muuta kuin keskittyä sen kestämiseen. Olosuhteiden pakossa sain kokea luonnonmukaisen synnytyksen ja olin siihen ihan tyytyväinen. En mä pitänyt tuota minään loukkauksena mua kohtaan, sillä ei mua tarkotuksellaan ilman puudutteita jätetty.



Jos joskus tulen raskaaksi, niin toivon saavani synnyttää alakautta ja jos epiduraali ei nyt vain jostain syystä ole mahdollista, niin sitten se ei sitä ole. Kyllä siitä selviää ilmankin.



*Dummy + termiittikaksikko (9kk)

Joku haluaa kivunlievitystä, joku ei, so what? Kyllähän jokaisen sairaalan tulisi kyetä lievittämään kipuja. Herrajesta, ollaan sentään länsimaassa ja maksetaan korkeita veroja.



Jos miehet synnyttäisivät, niin tämmöisestä ei edes keskusteltaisi, vaan kivunlievitysmahdollisuus olisi itsestäänselvyys - niin, ja ihmisoikeus.

miksiköhän kukaan ei paheksu esim. sitä, jos joku haluaa puudutuksen hampaan juurihoitoon? selviäähän siitäkin hengissä ilmankin. sama juttu oikeastaan myös leikkauksissa, kyllähän useimmista niistäkin selviää hengissä ilman nukutusta tai puudutusta. miksi ainoastaan synnytys on kipua aiheuttava tilanne, johon suhtaudutaan niin kuin jotkut täällä? jos jollekkin pitäisi tehdä sairaalassa hätäinenkin leikkaus, niin varmaan siitä tulisi syyte jos sen aikana ei käytettäisi puudutusta tai nukutusta. tai jos joku on kuolemassa syöpään, mikä on loppuvaiheessa usein hyvin kivuliasta, niin kaikki varmaan paheksuisivat, jos ei hänelle ai annettaisi pyynnöistä huolimatta kipulääkettä. vaikka onhan sekin ihan luonnollista, että syöpä voi aiheuttaa erilaisia kipuja. tietenkin voi olla haluamatta puudutusta synnytyksen ajaksi, mutta on tosiaan hyvin epäsolidaarista muita naisia kohtaan paheksua niitä jotka sellaisen haluavat. miksi pitäisi tietää juuri, miltä synnytys tuntuu ilman puudutusta? eihän kukaan ihmettele, jos joku ei halua kokea esim. jotain edellämainitsemaani kivuliasta tilannetta ilman sitä. mistä sen tietää, miten avartavia kokemuksia nekin voisivat olla ilman puudutusta?

Mutta pitäisi sitä nyt tyhmemmänkin ymmärtää esim. että kummassako anestesialääkärin paikka on kiireessä, avosydänleikkauksesssa tai sektiossa vai av:n mammojen epiduraalia laittamassa. Haloo?? Jos on kiire on kiire.



T.Tyttö tuli epiduraalilla



Ps.Pakkoko sinne Tayssiin on tukkia? Maksusitoomuksia saa kyllä muuallekkin kun Vammalaan. Synnytysvastaanotot kun on ympäristökunnista lopetettu ja Tayssin tiloja ei ole alunperin tehty näin isoa asiakaspohjaa hoitamaan.

että jollain on otsaa heittäytyä marttyyriksi ja pitää sitä epäinhimmillisenä vääryytenä jos anestesialääkärillä olikin joku kiireellisempi tapaus. Ettei voi käsittää ettei se maailma kierräkkään vai omaa napaa ja omaa synnytystä. huoh.

Jos oman esikoisen kohdalla olisin joutunut käytävillä kärvistelemään, enkä päässyt ajoissa synnytyssaliin tarkkailtavaksi, niin esikoinen olisi todennäköisesti kuollut hapenpuutteeseen! Kivut olivat kovat, ja epiduraalikin laitettiin melkein heti kun pyydettiin, mutta kun olin " vasta" 8 cm auki, niin vauvan sydänäänet katosivat lähes kokonaan. Ja eikun hätäsektioon... Kauhistuttaa ajatellakaan, mitä olisi tapahtunut jos vasta vähän ennen ponnistusvaihetta olisin päässyt saliin. Vaatikaa nyt hyvät naiset oikeuksianne ja ennen kaikkea TURVALLISTA synnytystä lapsellenne!

Paikka Tays. (liekö merkitystä silti..)

Synnytykseni kesti 20 tuntia. Käytävällä odottelua 17 tuntia. Suurissa tuskissa synnytyshuoneeseen ja kun anelin epiduraalia, tuli lääkäri poikkeamaan huoneessa ja sanoi että " kyllähän sä kestät" . Makasin laverilla silmät pyöreinä ja ajattelin että onko mulla muuta vaihtoehtoa kuin sitten kestää.



Selvisin hengissä, mutta esikoisemme saa sisarusta odottaa vielä monen monta vuotta. Tuntui että halkean ja repeän kappaleiksi ja kuolen ja tulen takaisin tajuihini ja kuolen uudestaan... Synnytyskokemus oli hirveä. Toivon että unohtaisin sen, että voisimme yrittää vielä joskus toista lasta.



Missään vaiheessa ei tarjottu epiduraalia. Kun pyysin, en saanut. Minuun se jätti aikamoisen henkisen arven.

synnytys ei edistynyt ja synnytyssaliin ei mua vielä päästetty. Sain tramalia yhden pistoksen ja sain nukutuksi 2 tuntia. Osastoajan olin yksikseni, enkä siihen kipuun kuollut. Ollessani 5cm auki mut siirrettiin synnytyssaliin ts. kävelin sinne. Lapsi syntyi 2,5 tunnin päästä ja ehdin saada " pikaepiduraalin" . Ei kyllä vienyt läheskään kaikkea kipua pois.



Kuopus syntyi reilussa tunnissa luomusti. Ei tuntunut juur missään. Ei sitä aina ehdi saamaan, syystä tai toisesta. Pyytäkää aqua-rakkuloita tai muita kipumenetelmiä.

Vierailija - 03.02. 18:17 vastaa tähän viestiin (18/44)

16

Jos huoneita löytyykin, mistä niihin henkilökuntaa Kysyn vaan.





Tämä ei pidä paikkaansa. Juuri olin Kättärillä keskustelemassa sairaalaan lähdöstä. Mulle korostettiin, että pitää soittaa, niin osaavat kertoa, onko ruuhkaa. Kätilö sanoi, että kyllä täältä petipaikkoja löytyy, mutta henkilökuntaa ei ole ruuhka-aikoina sen enempää kuin muutenkaan. Että turha tulla liian aikaisin, jos kukaan ei ehdi hoitamaan, toisaalta voi tulla, jos kokee paremmaksi olla jo sairaalassa.

Jos ei pääse vastaanotosta synnytyssaliin niin ei todellakaan ole vielä siinä vaiheessa että sinne tarttee päästä -eli ei oo auki sitä 4.ää senttiä!



Kyllä se huone odottaa ja jokanen synnyttäjä pääsee käytävästä pois! Yksikään ei ole käytävällä synnyttäny!!!



Jotain suhteellisuudentajua naiset. Millä te luulette pärjäävänne jos ennen synnytyssaliin menoa teihin tuupataan puolet puudutteista? Mulla esikoisen synnytys vei 23 h joista salissa olin 16. Onnesta mulle ei annettu puudutteita ennen saliin menemistä!

Olen aina pelännyt synnytystä ja esikoista odottaessani kauhuna oli ettetn saisi (tarvitsemaani) kivunlievitystä. Onneksi(?!) päädyttiin kuitenkin sektioon joten sain kokea ihanan, kivuttoman synnytyksen. Nyt on sama kauhukuva noussut taas mieleen :( Neuvolassa olen sanonut että voisin suostua alatiesynnytykseen, jos minulle luvattaisiin asianmukainen kipulääkitys.



Silti huomaan salaa toivovani että tälläkin kertaa päädyttäisiin sektioon...