Te, joiden lapsille luetaan paljon

Eilen luettiin Richard Scarryn Iloinen autokirja, sanasta sanaan, kannesta kanteen. Ja tätä kirjaa on luettu jo kymmeniä ellei satoja kertoja(ainakin äidistä tuntuu siltä). Välillä saatetaan katsella vaan kuvia. Poika on kova kyselemään ja joka sivulle jäädään juttelemaan.

Eilen aku ankka -sarjakuvia, usein myös lasten tietokirjoja. Eilen poika sanoi: äiti sä et taida tykätä lukemisesta? Sanoin etten kauheesti, mutta luen koska sä haluat kuunnella. Poika sanoi että toivottavasti luet aina. Lupasin lukea... :)

kirja. Lisäksi pienin kuunteli Puuha-Pete satukasettia.



Eilen luettiin oikeastaan ihan tavallisesti, joskus luetaan paljon enemmänkin.

mutta meillä luetaan yleensä pari kolme kirjaa päivässä. Eilen 2,5 ja 4-vuotiaille luin muutaman sadun Hanhiemon satuaarteesta, jotka siis ovat ns. perinteisiä satuja. Sitten luettiin Myyrä-kirja ja iltasaduksi vielä Pekka Töpöhäntä-kirja. Tämä on aika tyypillinen päivä meille. On kyllä tosin välillä sellaisiakin päiviä, ettei ehdi lukea kuin iltasadun. Yleensä luetaan aamulla joku kirja, sitten iltapäivällä rauhoitutaan kirjan kanssa kun päiväunet on jääneet pois ja sitten on tuo iltasatu.

Molemmat tykkäävät Mauri Kunnaksen koiramäestä. Pienempi tykkää Pupu Tupunoista. Pienemmän kannalta kirjassa olisi oltava vielä joka sivulla kuva, mutta isompi ei enää tarvitse, ja tämä kuuntelee jo pitkiäkin satuja.



Noita kirjoja riitää.... kyllä heille kelpaa oikeastaan ihan mikä tahansa. Perinteiset sadut eivät tosin kolahda (Lumikit summuut).

Myös Piitu Pingviiniä luettu paljon, 12 lahjaa joulupukille (Mauri Kunnas, tässä ihanat kuvat!).

Luetaan tunnin verran joka päivä.

Yllättävää minusta on, että ns. kansansadut, Grimmit ja muut eivät oikein iske. Paitsi, että pienempi jostain syystä rakastaa piparkakkupoika- satua.



Isompi jaksaa pidempiäkin kirjoja. On luettu Eemelit, Ronjat, Miot (jälkimmäinen tosin sentimentaalisuudessaan aikuislukijalle raastava kokemus). Tykkää kovasti Ozin velhosta ja Seitsemästä koiraveljeksestä.



Ja Aleksis Kiven kieli tarttuu! Saa huomiota kaupassa osakseen kun lapsi kailottaa:" Tuosta ostakaamme multaa parvekelaatikkoon ja siihen laittakaamme kukkia kasvamaan, vai mitä sanot sinä äiti?"

Ja pienempi hihkuu kärryssä:" Ai älämölöö, kaljui Kyösti"

Joulupukki (pitkä juonellinen kuvakirja, sanasta sanaan), lisäksi Pupen syntymäpäivät, Puppe osaa laskea ja Antin eläinkirja.

Myös 6v poika kuuntelee niitä innolla. Fedja-setä, kissa ja koira saatettiin eilen loppuun tämä oli molempien mieleen (myös äidin). Nämä siis iltasatuja-kirjoja. Päivisin luetaan kuvakirjoja joista tuli monta suosikkia jo edellä mainittu. Tatu ja Patu kirjat, Mauri Kunnas, Miina ja manu ym. ovat moneen kertaan luettuja.



Minusta on oikein mukava kun iltalukemisena on niin hyvä kirja, että lapset innolla menevät nukkumaan kun taas saavat kuulla jatkoa tarinaan.

Ainakin lapset istuvat kirjojen ääressä silloinkin, kun minä en ehdi niitä lukea.

Eilen tutkimme Pienten liikennekirjaa kaksi- ja kolmevuotiaan kanssa, siitä katsoimme kuvia, juttelimme missä paikoissa kuvissa olevia autoja tai muita liikennevälineitä näkee, erittelimme auton eri osia, värejä ja mietimme millä välineillä voi esimerkiksi harrastaa taliviliikuntalajeja.

Tarkemmin luimme Koda-karhusta kertovaa kirjaa. Luin pari lukua ja sen jälkeen juttelimme kirjan tarinasta, se nimittäin on aika pelottava. En ehkä olisi lukenut sitä, jos olisin huomannut etukäteen tutustua itse tarinaan. Kirja on lojunut hyllyssä pari vuotta ilman, että siihen on koskaan koskettu.

Lisäksi luimme loruja jostain lorukirjasta, kirjan nimeä en nyt äkkiseltään muista.

Luin myös jotain kirjakerhon Disney-kirjaa (taivas, että inhoan niitä kirjoja... lapseni taas pitävät niistä, joten ei auta kuin kärsiä) ja Mauri Kunnaksen Koiramäen tarinoita.