Miten olette jaksaneet käydä töissä raskaana?

oli terveyskeskuksen vuodeosasto, toista lasta odottaessani jäin sairikselle kuukausi ennen äitiysloman alkua verenpaineen nousun takia ja töpaikka sama.

koulutuksessa, joka muuten olisi jäänyt kesken. Työ oli asiakastyötä toimistossa.

esikoista odottaessani olin töissä äitiysloman alkuun asti.

Työskentelin tuolloin päiväkodissa (päiväkotiapulaisena).

Hyvin jaksoin, olinhan nuorikin tuolloin ;)



Keskimmäistä odottaessani olin töissä äitiysloman alkuun asti, myös.

Tosin pidin kesäloman sitä ennen (4 vkoa), ja sairaslomalla olin pari viikkoa korkean verenpaineen vuoksi.

Toimistotyötä tein.

Muutoin jaksoin hyvin, mutta tuo verenpaine nousi aika tappiin, ja istuminen alkoi tehdä vähän tiukkaa, kun nivusia särki yms.



Kuopusta odottaessani olin kotona koko raskausajan, sillä nämä kaksi viimeisintä syntyivät pienellä ikäerolla. Olin siis hoitovapaalla.

Hyvin jaksoin, kun otin päiväunia taaperon kanssa, ja pystyin ulkoilemaan paljon, ja syömään aina kun nälkä iski ;)



Sitten jäin työttömäksi, ja aloin odottamaan vauvaa.

Eli nyt olen ollut koko raskauden kotona, ja voinut ihan hyvin ;)

La parin kuukauden päästä.

töissä ekassa raskaudessa rv36 asti, tokassa rv28 asti. olisin jsksanut pidempäänkin ja kotona ehdottomasti rankempaa kuin töissä kun on muita lapsia. toimistotöissä/asiakaspalvelussa

Mutta se johtuu ihan siitä äärimmäisen ankarasta pahoinvoinnista, joka minua piinasi. Pari viikkoa sinnittelin töissä mutta eihän siitä mitään tullut kun palavereissa ei voinut istua ramppaamatta oksulla. olin enemmän häiriöksi kuin hyödyksi ja pomokin otti sitten mieluummin sijaisen hommia hoitamaan ja päästi minut sairaslomalle. Tämä tapahtui siis kuopusta odottaessa.



Esikoisen kanssa oli sama juttu, mutta silloin vielä opiskelin, joten se laattaaminen ei niin hirveästi häirinnyt opintoja. Salista pääsi aina tarpeen mukaan vessaan vatsaa kääntämään.

Pahimman pahoinvoinnin kärsin kesälomalla. Tokassa raskausdessa aloitin sikaisuuden rv 14, jolloin pahoinvointi oli jo helpottanut, ja olin töissä äitiysloman alkuun saakka.

Ekasta jouduin jäämään tosi aikaisin (rv 18) pois töistä kivuliaiden supistusten takia. Toisessa ja kolmannessa raskaudessa alkoi selkäsäryt ja liitoskivut vaivata loppuvaiheessa, olen jäännyt 3-4vkoa ennen äitiysloman alkua sairaslomalle. Hoitotyössä olen eli nostamista yms aika paljon.

olin töissä äippälomaan asti, ei muita ongelmia kuin armoton kypsymys ja evvk. Kyllä sen nyt kuitenkin kestää... Tätä toista odottelen hoitovapaalla ollen, ja onhan se ihanaa kun saa laittaa vaikka päiväunille esikoisen kanssa, jos siltä tuntuu... ;)

Työni fyysisesti kevyttä toimistotyötä.

En voinut olla töissä raskausaikanani pahoinvoinnin takia. Olo oli niin hirveä, ettei työssäkäymisestä vaan tullut mitään, vaikka useaan otteeseen yritinkin. Olin sitten kolme kuukautta sairaslomalla ja sen jälkeen työsoppari loppui ja sain olla rauhassa kuudennesta kuukaudesta eteenpäin.

painoin tukka putkella vielä kun virallinen äitiysloma oli alkanut. Oli kiire saada kaikki valmiiksi ennen vauvan syntymää. Ja onnistuinkin! Onneksi voin niin hyvin.



Tokan kanssa oli töissä ja jäin sairaslomalle vkolla 28, supistelujen vuoksi. Olisin varmaan voinut olla, näin jälkikäteen ajateltuna, pitempäänkin ihan hyvin töissä. Suoraan sanottuna oli paha motivaatiopula, kun raskauden takia en päässyt enää mihinkään kivoihin projekteihin vaan sain kaikki inhat hommat. Sijainen oli jo perehtymässä, joten eivät sen puoleen pulaan jääneet.



Sanoin sittemmin itseni irti sieltä, nyt olen oman onneni seppä ja raskaudesta taas haaveilen. Nyt kyllä olisi pakko yrittää tehdä työtä ihan viimeisille, jos tärppäisikin.

olin töissä äitiysloman alkuun asti enkä päivääkään raskauden takia pois (taisi pari saikkupäivää tulla flunssan takia). Loppuajasta piti kyllä vähän väliä nousta kävelemään ettei jalat puudu mutta muuten ihan ok. Laadultaan työ on istumatyötä ja tietokoneen tuijotusta, "näyttöpäätetyötä" siis.

Eli palaverista lahdin sairaalaan. Toisen kohdalla satuin olemaan silloin juuri lomalla. Mutta en ole koskaan ollut raskauksien takia pois toista.

Kavin alussa oksentamassa ja sitten taas jatkettiin.

Helpot odotukset ilmeisesti ja molemmat kolme viikkoa etuajassa.

Ravasin kilometritolkulla päivittäin, pesin mummoja ja oli taloja ilman hissejä ja mummot asui viidennessä.... Olin 32v. ja tottunut tekemään töitä enkä suostunut pitämään raskautta työntekoa hidastavana tekijänä, vaikka vapaa-ajat menikin nukkumiseen...

Toista odottaessa olin kotiäitinä.

Tästä kolmannesta aion jopa käydä työmatkoilla vielä äitiysloman alettua (saan matkakorvaukset). Ei mitään ongelmaa.

Kun kotiuduin synnytyssairaalasta, lähetin samana päivänä erään lupaamani tekstin työnantajalle. Toimistotyö kyseessä.

Tosin olin alusta melkein 3 kk pois kun oksensin niin rajusti, mutta loppuraskaus meni ihan hyvin, suurtalouskeittiössä olen ja tein sitä mitä jaksoin.

Kolmas meinas syntyä jo vk 23 joten olin jo siitä asti sairaslomalla.

Mä jäin kai viikolla 30 sairaslomalle. Mulla oli paljon työmatkoja ja hemoglobiini oli reilut 80, joten kotikomennus tuli. Ihan hyvä, aika väsynyt olin ja turhaan olin sisulla yrittänyt sinnitellä.

Ei se musta mitään ihan helppoa ole, mutta minkäs teet. Ei sisu antaisi periksi hakea sairaslomaakaan, kun mitään "varsinaista" syytä ei ole, raskaus on edennyt ilman komplikaatioita jne.



Etenkin ensimmäinen ja viimeinen kolmannes ovat olleet molemmilla kerroilla aika rankkoja, keskellä oli helpompaa.