Minkä ikäisenä kuopuksenne on ollut yksin yökylässä?
Meidän kuopus on 2 v 4 kk, eikä ole ollut koskaan vielä "yksin" yökylässä. Ei ole kyllä ollut veljensäkään (5 v) kanssa kuin muutaman kerran isovanhemmilla yhden yön kerrallaan. Oma äitini ottaisi sekä molemmat lapset yhtä aikaa tai jomman kumman mielellään useamminkin, mutta 50 min ajomatka yhteensuuntaan tuntuu jotenkin turhalta sen takia. Varsinkin kuopuksen kohdalla, joka ilmeisesti voi pahoin autossa (ainakin viime kesänä) ja huutaa suurimman osan automatkoista. Miehen vanhemmat asuvat alle puolen tunnin ajomatkan päässä ja ovat suurimman osan viikonlopuista ns. vapaalla (oma äitini on joka toisen lauantain töissä), mutta he eivät ole kiinnostuneita ottamaan lapsiamme yökylään (tai edes päivällä hoitoon). Esikoisemme on ollut kaksi kertaa yökylässä siskollani, mutta muiden luona he eivät ole koskaan yökyläilleet.
Olen alkanut haaveilla siitä, että kuopus menisi joskus yksin yökylään ja me saatais viettää esikoisen kanssa "laatuaikaa". Tiedän, että poika nauttisi todella paljon siitä, että saisi joskus olla kotona "ainoana lapsena". Kuitenkaan en vielä raaski antaa tyttöä yksin yökylään, koska pelkään, että olisi siellä vähän orpona ilman veljeään. Tai ehkä mun äidin luona homma onnistuisi, mutta ton matkan takia se ei ollenkaan houkuta. Voisin yrittää tuputtaa tyttöä siskoni luokse, mutta tiedän, että hän ajattelee, ettei 2-vuotiaan kanssa voi tehdä mitään, joten tytön seura illalla, yöllä ja aamulla ei varmaan kamalasti kiinnosta. Miehen siskolla on koira, jota tyttömme vähän pelkää, joten sinnekään hän ei voi mennä yöksi. Enkä tiedä, nauttisiko meidän tyttömme edes yökyläilystä yksin. Poika tykkää hirveästi käydä sen pari kertaa vuodessa mummilla yökylässä, varsinkin jos saa olla siellä yksin.
Siksipä kiinnostaisi tietää, minkä ikäisenä muiden kuopukset ovat alkaneet yökyläillä yksin! Kuinka usein? Missä? Miten on mennyt?
Kommentit (5)
Tämä pisti miettimään meidänkin lasten yökyläilytapoja. Nimittäin vaikka meillä kuopus on yökyläillyt veljensa kanssa jo ihan muutaman kuukauden ikäisestä ja yökyläilee säännöllisesti, ei ole ollut koskaan vielä yksin (ikää kuukautta vaille 2). Ei vaan ole ollut koskaan tarvetta laittaa kuopusta yksin, vaan aina ovat yökyläilleet yhdessä, vaikka varmasti esikoinen nauttisi siitä, että saisi päivän tai vaikka parikin ihan jakamatonta huomiota meiltä vanhemmilta. Täytyykin joskus kokeilla. Luulen nimittäin, että vaikka kuopus saakin yökyläillessään turvaa isommalta, nauttisi hänkin, kun saisi olla ukin ja mummin "lellittävänä" ihan yksin :).
Rohkaisisin vain erottamaan sisaruksia silloin tällöin. Minusta on hassua ajatus, että sisaruksien pitäisi olla koko ajan yhdessä "toistensa turvana". Me olemme heti alusta alkaen, kun kuopus syntyi, eli kohta 2 vuotta sitten, tietoisesti tehneet asioita molempien kanssa erikseen. Esikoiselle tämä oli aina erityisen tärkeää ja ehkä siksi hän ei koskaan kokenut kuopusta uhkana ja välit ovat erityisen lämpimät. Kuopus on ollut esim. yksin yökylässä noin vuoden iässä, kun tehtiin esikoisen kanssa päivän lomareissu muumimaailmaan. Esikko oli aivan onnessaan ja kuopus viihtyi hyvin yhden yön mummolassa. Mummolta sai spesiaalihuomiota ja lellittelyä eikä edes ikävöinyt. Välillä taas esikko on ollut yökylässä, tosin ei olla kuopuksen kanssa ihmeempiä vielä tehty :), mutta idena on siis ollut se, että esikko saa mummon huomiota ja lellittelyä ilman kuopusta. Minusta on ihan tervettä, että lapset oppivat olemaan erikseenkin eikä kulje "koko ajan pakettina". Varsinkin isomman osa usein on olla se turva ja tuki ja se voi joskus käydä raskaaksikin. Meidän esikko ainakin on tosi huolehtiva ja paapova mitä tulee kuopukseen. Onhan se hellyyttävää, mutta saa joskus olla ihan "vain se porukan vauva ilman pienempiä".
Jos esim. äitini asuisi lähempänä, eikä olisi joka toinen viikonloppu töissä, veisin pojan sinne ilomielin yökylään vaikka joka viikko (paitsi äitini ei ehkä ihan niin usein sitä haluaisi kuitenkaan...) ja poika olisi ihan onnessaan. Mutta olosuhteista johtuen yökyläilyä on tosi harvoin ja oikeastaan vain silloin, kun meillä on miehen kanssa joku yöhön asti kestävä meno (silloinkin yleensä joku on hoitamassa lapsia meillä kotona ja lähtee yöllä kotiin, kun me tullaan...). Ja koska esikoiselle on todella tärkeää päästä edes pari kertaa vuodessa yksin mummolaan yöksi, tuntuisi jotenkin turhalta käyttää joku näistä harvoista yökyläilykerroista kuopukselle, kun hän ei niitä sillä tavalla tarvitse ja kaipaa niin kuin esikoinen ja me vanhemmat silloin, kun on jotain tärkeää menoa.
Mutta täytyypä nyt alkaa kyselemään omalta siskoltani, haluaisiko hän ottaa vaikka kesälomallaan tyttömme joku kerta yöksi, niin sekä poika että tyttö saisi vähän "laatuaikaa" ainoana lapsena. Tyttö onneksi nukkuu suurimman osan öistä heräämättä. Ehkä kerran viikossa herää pari kertaa karjumaan (lähinnä raivoaa silloin), enkä kyllä haluaisi, että sattuisi sellainen yö silloin, kun olisi muualla yksin yötä.
ollut vasta kerran yökylässä. Meillä tilanne se, että sukulaisa ja kavereita asuu samassa kaupungissa, mut silti kukaan ei koskaan ota lapsia hoitoon jos olis tarvis. Tää harmittaa ihan kauheesti lapsienkin puolesta, kun eivät isovanhemmatkaan hoida ollenkaan. Kuopus, eli meidän 1.1v neitokainen on kerran ollut veljensä kanssa vaarilla yökylässä ja silloin yö meni kuulemma huonosti, tyttö oli itkenyt illalla ja yöllö paljon, ja sen takia mun isälle ja äitipuolelle jäi huono fiilis varmaan, ettei oo ottanu nyt hoitoon kun ollaan pyydetty.
Miehen vanhemmat taas mökkeilee joka viikonloppu, eikä halua pienempää ottaa sinne yöksi. Ois kyllä hyvä kun mahdollisimman pienestä oppis olemaan yötä jossain ilman iskää ja äitiä. Miehen kanssa ei ole ollut pitkään aikaan kahden keskistä aikaa. Sit nää kaverit ym. ovat sen verran arkoja lasten kanssa ettei uskalla tulla hoitamaan pitkäksi aikaa, saatika sit ottaa yöksi hoitoon. Suututtaa kyllä tää tilanne joskus niin paljon, varsinkin kun isovanhemmat aina kieltäytyy ottamasta hoitoon..
äite ja tyttö 1-v, poika 4-v
Yökylään meno tai vieminen taitaa ottaa lujempaan äidillä kuin lapsella =)
Meidän tyttö oli ekaa kertaa mummulla yökylässä 1v5kk. Mummu asuu samalla paikkakunnalla. Oli mennyt tosi hyvin ja heidän välinsä ovat lähentyneet todella paljon tuon ansiosta!! Tyttö puhuu mummusta usein ja tirauttaa kyyneleitä, kun mummu lähtee kylästä. Mummu on siis anoppini tässä kohtaa. Sitä on aivan ihana katsoa!!! Olen todella kiitollinen, että tytölle tulee useita tärkeitä aikuisia ja se tekee vain hyvää.
Meillä tehtiin sillä tavalla, että ekan kerran "yökyläily" toteutettiin niin, että mummu tuli meille ja me lähdettin miehen kanssa iltaa viettämään ulos. Tulimme yöllä kotiin ja kuulimme, että hyvin oli mennyt!
Meillä käy yökylässä pikkusukulaisia ja aina erikseen. Siihen mielestäni perustuukin yökyläilyn hohto: saa olla ainoana lapsena ja vähän hellittävänä =) (varsinkin kun mummuista on kyse). Näiden isompien kanssa on tosin käynyt niinkin, että ikävä on yllättänyt kesken kaiken ja joskus on puoliltaöinkin viety kotiin ;-)