Miesystäväni ja poikani 6v!
Olen seurustellut kaverin kanssa noin vuoden ja nyt mua häritsee ihan hirveesti miehen käyttäytyminen lastani kohtaan.
Hän ei koskaan puhu pojalle ystävällisesti tai jos puhuu niin juksaa sitä.
Olen kokoajan varuillani ettei poika vaan olisi hänen tiellä tai melua liikaa.
Nyt parina iltana ollaan kolmisin katsottu telkkua levitetyssä sohvassa ja aina mies on lähtenyt siitä pois kun poika kuulemma tönii liikaa.. Huomaan ja tunnen miten he vihaavat toisiaan. Poikakin sanoo vähän välillä et se haluaa et kaveri muuttaisi pois, et hän ei halua et se asuu meillä. Jotenkin tuntuu kuin kaveri olisi jotenkin mustis pojalle, totta kai annan pojalle enemmän huomiotani..
En oikein tiedä mitä tekisin tai miten alottaisin keskustelun miehen kanssa?
Ajattelin jopa jättää miehen sen takia jos käytös ei muutu poikaa kohtaan..
Kommentit (4)
Vaikka en tykkää äärimmäisistä ratkaisuista, niin kunnon keskustelu on nyt paikallaan - ja jos se ei auta, niin jopa ero lapsellasi on oikeus olla oma itsensä omassa kodissaan, eikä kenenkään pidä joutua olemaan varpaillaan omassa kodissaan!
Itselleni lapset on tärkeämpiä kuin yksikään mies, edes jopa niiden lasten isä, jos ongelmia tulee. Eli mun mielestä sulla on ensisijainen velvollisuus huolehtia lapsesi hyvinvoinnista ja sitten vasta miesystäväsi...
Mutta asetu miettimään tilannetta poikasi asemaan: äitinä sinä olet poikasi tärkein ihminen ja suojelija. Mitä poika ajattelee sinusta, kun sallit moisen kohtelun? Tiedän parikin tapausta, joissa se, ettei vanhempi ole asettunut puolustamaan lastaan, on jättänyt lapseen todella katkerat jäljet. Lapsen kannalta se on käsittämätöntä - hän on täysin puolustuskyvytön aikuista kohtaan. Mieti voiko kumppanisi muuttua! Lapsi aistii kumppanisi vihan/rakkaudettomuuden, vaikka se ei olisi edes näkyvää. Miten käy sitten, kun teillä mahdollisesti on yhteisiä lapsia? Rakkauden kieltäminen on yhtä julmaa pahoinpitelyä kuin lyöminenkin. Kirjoitukseni sävy on synkeä ja voit kokea sen syyttävänä - tosin uskon, että näitä latuja olet jo miettinyt itsekin. Voimia koetokseen!
Viestisi laittoi todella miettimään!
En tiedä miksi olen nyt lukossa tämän asian kanssa, huomaan kuitenkin miten poikani kärsii..
Hän on jotenkin levoton ja haluaa olla paljon mun sylissä, halauksia ja pusuja.
Päätin et puhun asiat selväksi nyt viikonloppuna.
Hyvä mies hän muuten on minulle, mutta lapseni laitan edelle..
Siks toiseksi minua vaivaa myös et mitä kun joskus joutuisin jättämään heidät kahden, voinko luottaa ettei mitään tapahdu.. Kyllä varmaan joudun jättämään kaverin, yritän nyt kuitenkin puhua ensin asiasta ja katson miten hän reakoi.
Kannattaa vakavasti harkita miehen dumppaamista.