Musiikkiopiston eka tutkinto, minkä ikäisenä lapsenne tehneet?
ja montako vuotta soittamista silloin takana
mikä soitin?
Kommentit (63)
lapsi 7v. teki 1.5v. jälkeen pianon "soitto-osuuden" mutta vasta sen jälkeen alettu opettelemaan nuotteja, asteikkoja ja teorian opettelusta ei ole vielä ollut edes suunnitelmaa.
ja lapsi on erittäin hyvin ja nopeasti edennyt.tosin aloitti "myöhään" eli vasta 6v.
ja opintoja takana neljä vuotta. Ei olisi onnistunut ollenkaan aikaisemmin, sillä tutkintoon kuului kolme ulkoa soitettavaa, melkoisen vaikeaa pitkää kappaletta.
Varmaan riippuu vähän instrumentistakin noin tutkinnon suorittamiset. Esimerkiksi kornetistit (käyrätorvensoittajat) soittavat 1/3 -tutkinnon herkästi vasta noin 11-vuotiaana, kun musiikkiopiontoja on takana jo monia vuosia.
2/3-tutkinnon 9-vuotiaana, mutta sitten en enää jaksanut soittaa niin kauaa, että olisin 3/3 saanut tehtyä. Teoriasta tein kyllä kaikki.
eri opettajat lähettävät tutkintoon hyvin eritasoisia lapsia. Joidenkin mieelstä esim. viuluun 1/#:n riittä helpohkot lastenlaulut. Toisne mukaan pitää osata vibrato ja kappaleiden oltava jo ihan klassisen musiikin teoksia.
Meillä pianisti teki 1/# 7-vuotiaana soitettuaan reilu 2 vuotta. Nyt 13 v ja sai perusasteen päättötodistuksen erinomaisin arvosanoin.
Viulisti teki 1/3 9-vuotiaana soitettuaan reilu 3 vuotta, alttoviulisti 10-vuotiaana soitettuaan 3 vuotta.
Ja taitaa olla muitakin IHMu:sta?
Mitenköhän muuten on sivuaineiden kans? Osaako kukaan sanoa pitääkö taas erikseen pyrkiä musiikkiopistoon sisälle, jos haluaa oman soittimen lisäksi jotain muutakin soitinta alkaa soittamaan? Sori, poikkeaa aiheesta :)
Sehän on jo aiemmin todettu, että on riittävän musikaalinen musiikkiopistoon :) Lisäaine maksaa toki lisää myös.
Oma lapseni aloitti harmonikan 4lk ja teki samana vuonna 1/3 ja sitten 5lk suoritti 2/3. Teoriassa vetää jo 3/3.
Mä en koskaan tajunnu misk soitossakin ois pitäny suorittaa jotain tutkintoja, mun mielestä riitti kun koulussa joutui suorittamaan. Mun mielestä harrastuksen pitäisi olla rentouttavaa vastapainoa koulunkäynnille. En mennyt soittotunneille saadakseni sieltä jonkun diplomin vaan oppiakseni soittamaan ihan omaan tahtiini. Enkä sitten suostunut suorittamaan ainuttakaan juttua ikinä vaikka soitin pariakin soitinta monta vuotta. Opet ja vanhemmat eivät ihan tajunneet mua.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 08:08"]
Mä en koskaan tajunnu misk soitossakin ois pitäny suorittaa jotain tutkintoja, mun mielestä riitti kun koulussa joutui suorittamaan. Mun mielestä harrastuksen pitäisi olla rentouttavaa vastapainoa koulunkäynnille. En mennyt soittotunneille saadakseni sieltä jonkun diplomin vaan oppiakseni soittamaan ihan omaan tahtiini. Enkä sitten suostunut suorittamaan ainuttakaan juttua ikinä vaikka soitin pariakin soitinta monta vuotta. Opet ja vanhemmat eivät ihan tajunneet mua.
[/quote]Minusta tuossa on hankalaa tajuta vain se että miksi et tajua että joku muu haluaa suorittaa tutkintoja, vaikka sinä et haluakaan.
Samoin joku tykkää potkia palloa pihalla kavereiden kanssa ja joku haluaa menestyä kisoissa.
Meidän lapset tykkäävät kun edistymistä seurataan tutkintojen avulla. Ovat niistä ihan tohkeissaan.
Minä taisin suorittaa 1/3 ollessani 10 tai 11. Minulla ei ollut mitään intressejä sen suorittamiseen tai teoriatunneilla käymiseen. Soitonopettajani kuitenkin painosti menemään sinne.
Oli siitä sen verran hyötyä, ettei sitten yläasteella ollessani tarvinnut suorittaa sitä. Olin siis musiikkiluokalla ja siellä piti suorittaa ainakin 1/3. 2/3 suoritin sitten koulussa erinomaisin pistein.
Soittimena oli kitara ja 1/3 aikaan olin soittanut muistaakseni noin 2 vuotta. Nykyään nuotit ovat minulle hepreaa.
Kitaransoittaja.
1/3 kolmosluokalla
2/3 nelosluokalla
3/3 kutosluokalla, arvosana erinomainen
On lahjakas tyyppi ja treenaa päivittäin.
Ja lapset tuskin edes haluaisivat soittaa itse ko. soitinta, mutta kun vanhemmat pakottaa. Ja usein ne just on ne epämusikaaliset vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 09:03"]
Ja lapset tuskin edes haluaisivat soittaa itse ko. soitinta, mutta kun vanhemmat pakottaa. Ja usein ne just on ne epämusikaaliset vanhemmat.
[/quote]Miten ihmeessä ihmiset eivät tajua että monet lapset pitävät, tai suorastaan rakastavat soittamista? Meidän poika haluaa ammattimuusikoksi, se on hänen suuri unelmansa. Soittaa suuren osan vapaa-ajastaan, eli niin paljon että muulla perheellä meinaa mennä hermot sen jatkuvan soittamisen kanssa. Aina kun on mahdollista, haluaa esiintyä ja haastaa itseään. Musiikkiopistossa selvitti itse, miten sivusoittimen saa. Osallistuu 2 soittimen lisäksi tietenkin teoriaan ja jopa pitää siitä (tuo mupe-innostus on minunkin mielestäni vähän kummaa, mutta nähtävästi nauttii siitä, koska on niin hyvä siinä ja saa paljon pos. palautetta opelta). Ryhmämusisoinneissa ei mene siitä mistä on aita on matalin, vaan niissäkin käy nyt kahdessa porukassa + menee leireille 2 kertaa vuodessa. Näiden lisäksi soittaa omassa bändissään, säveltää kappaleita ja tekee musavideoita bändinsä kanssa.
Silti saan kuulla kuinka muka lasta pakotetaan soittamaan. Miksi ihmeessä pakottaisin? Onko muusikon ammatti niin toivottava lapselle (minusta ei)?
Kysykäkääpä lapseltanne haluaisiko hän oikeasti soittaa, jos saisi valita itse. Ei haluaisi. Vanhemmathan sen soittimenkin on lapselle alunperin valinneet. Pieni lapsi ei osaa sitä päättää. T Kokemusta on
no me sisaruksenii kanssa todellakin HALUTTIIN pimputtaa sitä pianoa, ja oltiin todella innoissamme omasta pianosta! Sitten saime yksityistunteja siitä, ja pyrittiin musiikkiopistoon. Pääsin sisään niillä taidoilla, mutta jotenkin soitin vaihtui (en edes muista miten) mutta se musiikkikoulun koulumaisuus olii jotenkin aika rasittavaa ja pakkopullaa.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 09:47"]
Kysykäkääpä lapseltanne haluaisiko hän oikeasti soittaa, jos saisi valita itse. Ei haluaisi. Vanhemmathan sen soittimenkin on lapselle alunperin valinneet. Pieni lapsi ei osaa sitä päättää. T Kokemusta on
[/quote]
Mullakin kokemusta. Mä taistelin itselleni soittimen itkemällä ja ruinaamalla. Työläsperhettä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ikävä kyllä en ollut suuri lahjakkuus, mutta soitan vielä aikuisenakin.
Lapseni saavat harrastaa mitä tahtovat. Mutta mä en käytä iltojani semmoisiin kuskaamisiin, mihin lapsella ei ole omaa intoa.
Meidän tyttö teki jo ekan musiikkivuoden jälkeen tutkinnon, ja olisi ollut valmis heti toiseenkin, edistynyt ja lahjakas kun on. Toinen tehtiin sitten siitä kahden vuoden päästä ja kolmas tehtiin nyt keväällä! Ai että olen ylpeä! ♡♡♡
Minut pakotettiin ei kysytty. Mielummin olisin ollut pihalla leikkimässä.
nyt on 12v lapsi aloittanut sellonsoiton musiikkiopistossa. liekö liian vanha oppimaan sellonsoiton perusteet? aiempaa musikaalista kokemusta on pianonsoitosta, jonka lopetti muutama kuukausi sitten syystä "piano on tylsä soitin". itse olen melkein 10 vuotta soittanut pianoa, eikä ole mielestäni tylsää ;) mutta, se oli tyttären oma päätös aloittaa sellonsoitto, katsotaan miten selvitään :)