Apua! Mies pakottaa minut ajamaan huomenna isolla valtatiellä 60 km. En ole tottunut kuski. Pelottaa.
En edes tiedä saanko ensi yönä nukuttua. Taapero usein valvottaa minua. Huonosti nukkuneen en juurikaan uskalla ajaa autolla. Tänään oli täällä tosi liukas keli ja niin on varmaan huomennakin.
Kyseessä on miehen isän viimeinen matka. Mies itse menee äitinsä kanssa ruumisautoon ja minun pitäisi ajaa lasten kanssa perässä meidän autolla. Tämä on siis ihan ylimääräinen matka miehen isän kotikonnuille. Matka sairaalasta kappeliin olisi vain viisi km.
Siis mää en ymmärrä miksei ne voi kahdestaan tehdä sitä lenkkiä. Miksi pitää riskeerata lastenkin henki yhden jo kuolleen takia. Matkaan pitäisi lähteä jo heti kahdeksalta ja hirveellä kiireellä pitäsi tulla kirkolle kymmeneksi takaisin kuulemaan sielun kelloja. Karmee stressi.
Mitä minä teen? Mies ei tosiaankaan ole nyt ihan järjissään.
Kommentit (54)
Eli aikoinaan kun sain ajokortin, tuli ajettua suunnilleen 500 km viikossa joka paikkaan. Sitten kun miehen kanssa mentiin yksiin, niin ajaminen jäi aina miehen harteille. Eikä ollut talossa kuin yksi auto noin 6 vuoden ajan ja minä saatoin ajaa autoa maksimissaan 5 kertaa vuodessa, silloin kun oli aivan pakko! Mies mm. ajoi minut töihin, koska oltiin samalla suunnalla töissä. Kamalaa...joo-o. Ajotaito on mennyt aika ruosteeseen ja nyt ostettiin pari viikkoa sitten meille toinen auto ja nyt mun on pakko ajella! Se oli ehto, että kun toinen auto ostettiin, että nyt minäkin ajan autoa, isoilla ja pienillä teillä. Nyt varsinkin on ensi viikko tulikoe kyseessä, kun mies on matkoilla koko viikon ja mun on pakko selvitä yksinään työpaikalle ja takaisin, matkaa sellaiset 20 km isolla tiellä. Varsinkin ne liittymät ahdistaa...kolaria kun pelkään koko ajan jotenkin alitajuisesti, kun en ole pitkään aikaan ajellut kunnolla. Pakko siis vain selvitä ja kauppaan tms. kans! Eli nyt sit vain ahkerasti harjoittelemaan, vaikka hieman pelottaakin, että kuinka käy!
Unohtui muuten kertoa, että siellä valtatiellä juuri muutama viikko sitten kuoli miehen serkun avovaimon sisko. 34 vuotias äiti-ihminen. Ohitti rekkaa, menetti auton hallinnan ja ajoi puuta päin. :(
Vierailija:
Unohtui muuten kertoa, että siellä valtatiellä juuri muutama viikko sitten kuoli miehen serkun avovaimon sisko. 34 vuotias äiti-ihminen. Ohitti rekkaa, menetti auton hallinnan ja ajoi puuta päin. :(
Ollaan varovaisia siellä liikenteessä, jooko? Turvallisia kilometrejä kaikille!
47
että olet harvinaisen fiksusti ajatteleva ihminen! Minusta on todellista viisautta myöntää omat rajansa ja toimia niiden mukaan. Huonolla ajotaidolla, unisena ja hermostuneena pienten lasten kansssa valtatiellä ei kuulosta hyvältä. Onneksi tilanne selivisi parhain päin. Jatkon kannalta kuitenkin yritä pikkuhiljaa hyvillä säillä harjoitella sitä valtatieajoa.
t. toinen isoja teitä pelkäävä äiti-ihminen
Eiköhän olisi parempi sinun sitä autolla ajokokemusta saada. Turhaa pelkäät.
ja univelassa on kuin kännissä.
Mutta: ensi tilassa alat sitten ajaa autoa. Ajokokemusta on saatava. Myös valtatiellä. Sovitte miehen kanssa että alatte harjoitella, hän istuu repsikan paikalla ja lapset jää kotiin ja ajatte jonnekin käymään ja takaisin. Helpottaa kun mietit reitin ennalta, ja kun tiedät että vieressä istuu toinen silmäpari.
Tuo reissu ei ole fiksu pakottaa sinua ajamaan kun et ole ajanut, mutta muuten olen sitä mieltä että alat ajaa autoa ensi tilassa.
Et suinkaan ole äiti? Toivottavasti et. Kuvitellaan, että sulla on muksu: päästäisitkö sen naapurin tädin kyytiin tilanteessa, jossa täti olisi epävarma kuski (ajanut tosi vähän), väsynyt ja keli olisi kamala: liukasta ja lumituiskua? Päästäisitkö?
Valtatie 8 väli Turku-Pori on ollut niitä harvoja pääteitä eilen ja tänään joissa normaali talviajokeli. Muut tiet erityisen lumisia ja liukkaita, koska suolausta ei ole voitu käyttää runsaan lumisateen ja pakkasen takia.
Näillä keleillä ei kannata lähteä hakemaan sitä ajokokemusta, liian riskipeliä.
Ajokeli on otettava aina lähtiessä huomioon ja pohdittava oma ajokokemus valitsevaan tieliikennesäähän, rittääkö vai onko parempi antaa varmemman kuljettajan ajella. Jännittäessä keskittymiskyky herpaantuu ja saattaa tulla typeriä ajovirheitä jotka voivat myös olla kohtalokkaita.
Ap on fiksu, järki mukana vaikka tällä hetkellä perheessä eletään voimakkaiden tunnetilojen siivittämänä.
että mikä ihme siinä on, että naiset ei autonrattiin uskalla vaikka ajokortti on olemassa...? Mies laitetaan aina rattiin kuin mahdollista ja kuljetaan vaan bussilla ettei vain missään nimessä tarvitse autonrattiin mennä. Mitä pitemmälle siirtää sitä autonrattiin astumista, sen suurempi kynnys on sitten tosipaikan tullen lähteä tienpäälle. Ja ne harvoin ajavat kuskit ovat liikenneriski jos ketkä!!!
Mä kyllä ymmärrän ap:tä siinä mielessä, et jos ei ole yhtään ajokokemusta ja turhia riskiä näin ollen haluaa välttää mutta joskus se on vain lähdettävä liikkeelle jos aikoo ylläpitää ajotaitoja.
Ei kukaan " pakota" ajamaan sata lasissa vaan ajat sillä nopeudella mikä itsellesi tuntuu sopivalle. Voit sanoa miehellesi, että pyytää ruumisautoa ajamaan sitten hiljempaa että pysyt perässä ees joten kuten.
Suosittelisin kaikille jotain liukkaankelin harjoitustunteja autokoulussa ja käydä vaikka kertaamassa liikennesääntöjä ja ajella autokoulunopen kanssa jonku harjoittelukerran.
Vierailija:
T: eräs, joka ajoi kesällä lähes 100km ruumisauton ja saattueen perässä 100 alueella 6-kymppiä.
Pitkä letka perässä hidastaa sitä vauhtia vissiinkin. Eikös ruuhkassa aina keskinopeus laske?
Ite oon ajanut tuollaisessa letkassa, ihan viimeisenä tosin. Talvikeli ja mentiin kyllä lujempaa kuin 60km/h. Joten oisko " ruumiskuskeissa" erojakin. Ja ainakin silloin kun on vainajan siirto paikkakunnalta toiselle kyseessä, niin luulisi ruumisauton ajavan ihan normaalia vauhtia. Matkaa kun saattaa olla useita satoja kilsoja.
HETI alat harjoitella, kun vain muuten pystyt. Kyllä se vaan on niin, että ajotaidon ruostuminen on häpeä, tai ehkei nyt ihan häpeä vaan silkkaa tyhmyyttä, lyhytnäköisyyttä ja menemistä siitä, mistä aita on matalin. Kun vähän pelottaa tai arvelluttaa, niin laitetaan mies rattiin tilanteessa kuin tilanteessa, ja ennenpitkää ollaan siinä jamassa kuin ap, ettei uskalla alkaa ajaa vaikka ilmiselvästi olisi tarve. AP:n miehellä olis nyt muutakin ajattelemista kuin vaimo, joka ei uskalla ajaa. Kuka tahansa haluaa tuossa tilanteessa ihmisen, joka on tukena ja turvana eikä ainakaan kitise, että en uskalla ajaa, mieti toinen suunnitelma.
Ymmärrän kyllä ap:n pelon ja tunteen, ettei uskaltaisi, mutta ap:n ja kaikkien muiden tuossa tilanteessa pitäisi tajuta, että ajotaitoa ei saa päästää ruostumaan noin! Mitä te ihan oikeasti tekisitte siinä tilanteessa, kun olette vaikka kesämökillä ja mies lyö kirveella sormensa poikki, lapsi saa pahan allergisen reaktion ja uhkaa tukehtua tai on joutunut veden alle 10 minuutiksi?
T: eräs, joka ajoi kesällä lähes 100km ruumisauton ja saattueen perässä 100 alueella 6-kymppiä.
Eihän siinä mitään, jos kerran ajat autoa päivittäin, minä ja varmaan muutama muukin käsitti, ettet juurikaan aja ;)
No, kiitos vain ap:lle, minulle tästä ketjusta oli hyötyä. Odotan jo innolla huomista kun pääsee taas rattiin! :)
Hyvää jatkoa ap:lle.
47