Apua! Mies pakottaa minut ajamaan huomenna isolla valtatiellä 60 km. En ole tottunut kuski. Pelottaa.
En edes tiedä saanko ensi yönä nukuttua. Taapero usein valvottaa minua. Huonosti nukkuneen en juurikaan uskalla ajaa autolla. Tänään oli täällä tosi liukas keli ja niin on varmaan huomennakin.
Kyseessä on miehen isän viimeinen matka. Mies itse menee äitinsä kanssa ruumisautoon ja minun pitäisi ajaa lasten kanssa perässä meidän autolla. Tämä on siis ihan ylimääräinen matka miehen isän kotikonnuille. Matka sairaalasta kappeliin olisi vain viisi km.
Siis mää en ymmärrä miksei ne voi kahdestaan tehdä sitä lenkkiä. Miksi pitää riskeerata lastenkin henki yhden jo kuolleen takia. Matkaan pitäisi lähteä jo heti kahdeksalta ja hirveellä kiireellä pitäsi tulla kirkolle kymmeneksi takaisin kuulemaan sielun kelloja. Karmee stressi.
Mitä minä teen? Mies ei tosiaankaan ole nyt ihan järjissään.
Kommentit (54)
Vierailija:
mä oon ajanu 50 kilometriä pimeellä ILMAN VALOJA moottoritiellä,kun ei autossa valot toiminut ja liikennettä oli aika paljon,eikä kolaria silti sattunut.
Vierailija:
mä oon ajanu 50 kilometriä pimeellä ILMAN VALOJA moottoritiellä
Vierailija:
no ei ollut moottoritiellä valoja!
siinä mitä joutuu ajamaan ole mitään pelättävää.
nyt on.ja se oli eka ja vika kerta kun sillä tavalla ajelen.
korjaamattomasta vilkkaasti liikennöidystä valtatiestä.
ja olen todellakin ajanut ties millaisilla teillä. t:31
Siis uskallatteko te muut ajaa missä vain millä kelillä vain HUONOSTI NUKUTUN YÖN JÄLKEEN? Eikö se ole vähän sama kuin ajaisi kännissä? Eikö sekin ole liikennerikkomus, että ajaa vajaakuntoisena?
olin itse samanlainen. Tosin valtateillä oli pakko tottua ajamaan, työhöni kun sattuu kuulumaan ympäri pitäjää ajelemista. Onneksi asun suht pienellä paikkakunnalla, tosin pinta-alaltaan erittäin laajalla.
Mutta mielelläni en ajanut. Etenkään talvella ja pimeällä. Ja etenkään lapset kyydissä.
Isompaan lähikaupunkiin mua ei saanut ajamaan millään moneen vuoteen. Mutta lopulta oli pakko. Tuli ero ja oli pärjättävä yksin. Ja kas kummaa, keskustassa ajo olikin tosi helppoa ja sen ekan kerran jälkeen ei enää pelottanut. Ja nyt tulee ajettua pitkiäkin matkoja lasten kanssa.
Mulla oli muuten jostain syystä aivan järjetön pelko moottoriteiden ja muiden isojen teiden liittymiä kohtaan. Pelkäsin etten vauhdissa pääse tielle. Vaikka lähikaupunkikaan ei ole niitä Suomen suurimpia eikä liittymät kamalan vilkkaita etenkään ruuhka-aikojen ulkopuolella.
Tuosta ruumissaatosta: onko sinun todellakin pakko lähteä reissulle?
Ja ruumisauto muuten kulkee ihan normaalivauhtia isoilla teillä ja pitkillä matkoilla. Olen ollut tosi pitkässä ruumissaatossa, jossa oli matkaa n. 30 km. Siunaus pienessä kyläkirkossa ja hautausmaa keskustassa. Ei siinä olisi voinut olla tientukkona muulle liikenteelle. Samoin silloin kun ruumista siirretään pitkiä matkoja paikasta toiseen.
Ajotaito voi monista eri syistä ruostua eikä siinä ole mitään hävettävää. Ajotaitoa voi halutessa pikkuhiljaa vahvistaa, ajaa ensin yhdessä jonkun kokeneemman kanssa, sitten yksin ja rauhallisilla teillä hyvällä säällä. Ei huonolla kelillä lapset kyydissä, jestas sentään, sehän on kun heittäis uimataidoiltaan heikon syvään veteen! Ap osoittaa vastuuntuntoa kun ei halua turhaan riskeerata lastensa ja MUIDEN TIENKÄYTTÄJIEN ( myös teidänkin superkuskien) turvallisuutta.
Vähän outoa tuo ruumisauton " saattaminen" , mutta jos se on todella tärkeää, niin lohdutukseksi ap:lle todettakoon, että valtateillä on helppo ajaa kun vaan pysyy omalla kaistalla ja ajaa hissukseen (toista se on Helsingin keskustassa, missä pitää vaihdella kaistaa ja ryhmittyä koko ajan).
Olettekos te sitten myös niitä jotka täällä paasaa ja haukkuu äitejä joilla on sattunut lasten kanssa läheltä piti-tilanteita??
Ap jos sua arveluttaa se autolla ajo niin älä lähde ajamaan, jos tuntuu että riskeeraat siinä itsesi ja lapsesi.
Parasta on jutella miehen kanssa jos vaikka hän voisi tulla ajamaan teidän autoa. Ruumisautohan kulkee valtatiellä 80 km/h. Tänään on ollut monilla pääteillä todella pahat kelit, kokeeneemmatkin kuljettajat ovat joutuneet jopa valtateillä vaikeuksiin tai jättäneet lähtemättä. Teen työtä päivittäin ammattiautoilijoiden kanssa ja tänään sai jo harkita tarkkaan ketä minnekkin päin lähettää.(Esim. tie nro 15 vain erityisen kokeneille kuljettajille, tienpintä -10 astetta+lumisadetta eli erityisen liukas) Taidanpa seuraavaksi palkata läjän av mammoja, ajavat kelillä kuin kelillä sata lasissa, olettaen ettei se lumi/jää valtateille tule. Ihanaa porukkaa!
hullun rohkeita kuskeja, jotka painaa kaasua kelillä kuin kelillä.
Itse ymmärrän ap:tä ihan täysin. Pakkoko sitä ajamista on lähteä " harjoittelemaan" kaikista pahimmilla ilmoilla? Ja lapsi kyydissä? Joo, ei todellakaan.
MUTTA. Koska itse olen aristelija kanssa, niin toteanpa, että rupeakin sitten ajamaan, kunhan kelit paranevat, eikö niin? :) Olen muuten itsekin menestyksekkäästi käyttänyt tuota " huonosti nukuttua yötä" konstina välttää ajaminen. Olen oikea mestari keksimään tekosyitä, kun niin aristan ajamista ;D Mutta sovitaanko, ap, että kunhan säät sallii, otamme itseämme niskasta kiinni ja ajamme, ajamme ja ajamme! Kyllä mekin osataan -mietipä vain kaikkia niitä bimboja, jotka köröttelevät kylillä! Tottahan me, fiksut äiti-ihmisetkin sitten pärjätään, ja paremmin! ;DDD
Ei mitään kunnioitusta vainajaa kohtaan!! Lässytetään vain paskaa jostain lapsista.
Kuinkas kävi, ajoitko? Jos et, niin joko olet muuten harjoitellut ajoa?
T. 47, joka suoritti eilen 2-vaiheen ja on nyt ajanut, kun niin " sovittiin" ja mammat täällä patisti -kiitos potkusta persauksiin ;)
Oletko ruvennut autoilemaan, kuten sovittiin? ;)
T. 47 joka nykyään himoitsee ajamaan päivittäin
Mies lähti äitinsä kanssa sinne " retkelle" . Menimme lasten kanssa odottamaan anopin ja apen kotiin sillä aikaa. Kerkesinkin siinä odotellessa tehdä lumityöt. Oli sitten mukavampi tulla sillä ruumisautolla kotipihassakin käymään. Siitä sitten yhdessä lähdettiin kirkon pihalle sielun kelloja kuulemaan ja sen jälkeen kappeliin. Juuri ja juuri " retkeläiset" kerkesivät tehdä sen reissun kun siinä oli se aikarajakin. Lasten kanssa olisi mennyt pitempään. Nytkin tuolla kirkon pihalla seistessä yhtä alkoi pissittämään ja heti kappelissa piti mennä etsimään vessaa.
Kyllä minä lähes päivittäin ajan autolla, mutta näillä tutuilla teillä. Tuonne valtatielle ei ole yhtään mitään asiaa. Se on tuo meidän lähitienoon valtatien pätkä sellainen tosi huono, joka odottaa korjausta. Se korjataan heti seuraavaksi kun vaan rahaa siihen saadaan. Eli se on tämän meidän läänin teistä heti ensimmäisenä korjauslistalla. Joskus ennen muinoin ennen lapsia tuli silläkin tiellä ajeltua aika paljonkin ja vaikka minkälaisella autolla.
Ei oikein taida olla aikaa sellaiseen ylimääräiseen turhaan harjoitusajeluun. Aika ei tahdo muutenkaan riittää tärkeämpiinkään asioihin. Nyt on mennyt aikaa hautajaisjärjestelyihin. Kaupoissa ollaan ravattu vaatteita etsimässä koko porukalle. Lapsille oli aika vaikeata läytää enää näin helmikuun puolella mitään tummansinistä juhlavaatetta. Jopa tummansiniset sukkahousut olivat ihan kiven alla. Mutta sitkeällä etsinnällä kaikille löytyi tarvittavat asut.
tiepalvelun numero, jotta edes jostain saisit apua nolossa tilanteessa. Olethan tarkistanut, että hätävilkut toimii ja autosta löytyy varoituskolmio? Niin ja lapsille lämmintä vaatetta mukaan, jos joudutte yöpymään siellä autossa.
Ja eiku baanalle.