!!!! EX-HAAHUT - HELMIKUUSSA !!!!!
Vieläkös teitä ex-haahuja täällä palstoilla pyörii??? Pilkukkaan oon bongaillu tuolta joulukuisten pinosta ja molliakin silloin tällöin. Aika harvakseltaan tulee itse mitään enää kirjoiteltua, mutta olisi kiva aktivoitua aina silloin tällöin. Mitäs ootte muut mieltä (jos täällä siis joku muu vielä luuraa)? Pitäiskö aina kuukauden alussa pinoutua ja purkaa ne päälimmäiset fiilikset/uutiset?? Musta oli aina odotuspuolella tosi hauskaa lueskella eri vaiheessa menijöiden jutuista - vois olla kiva jatkaa samaa täällä mutta harvennettuna.
Meillä siis Juuso kohta 2kk. Syö hyvin, kasvaa ja kehittyy koko ajan. Vähän on vaan masussa kaikertanut. Tämä herra ei tule isoveljeensä siinä, että panttaa tätä kakkaa jopa viikonkin verran - taitaa imeyttää melkein kaiken kun on vaan äidinmaidolla (oon tässä jo pidempään odotellu sitä SUURTA sinappiräjäytystä, mutta eipä vaan tuu ; ) ). Ja sitten kun joku tulee mulle pätemään, että " kyllä se kaks menee siinä missä ykskin" niin mä täräytän sitä nekkuun. Ei nimittäin mee ainakaan mun kokemuksen perusteella: Kyllä tää on sellaista ympärivuorokautista talkoohommaa vauvan ja 3 vuotiaan kanssa, että jos toinen (meillä siis toistaiseksi ollu isi) on jossain iltariekussa niin kyllä tässä tuntee melkoisen työpäivän tehneensä kun joskus kymmenen jälkeen saa juniorin vihdoin yöunille. Esikoinen nyt nukahtaa jo kasin pintaan, mutta tämä pienempi nousee vasta silloin omiin iltatouhuihinsa.
Silti niin ihanaa!!! Välillä vähän harmittaa kun ton puolison kanssa ei ehdi/jaksa enää jutella yhtään mistään - mun pääasiallisin keskustelukumppani onkin nykyään tuo 3v esikoinen. Nyt voi kyllä sanoa, että ajoittain jutut kyllä päätä huimaa ja käänteet on niin yllättäviä, että saa olla tarkkana jotta pysyy perässä ; ) Välillä on tietysti vee-käyrä korkeella. Mua rassaa eniten se, kun tuntuu, että koko ajan joku tarttee ja haluaa multa jotain - on niinku pikkumyyllä siinä yhdessä kirjassa " eikö täällä saa hetken rauhaa" -kärttyinen olo. Toisaalta kun mä tiedän, että meidän lapsikiintiö on täynnä niin ajoittain on haikea (nostalginen) olo jo nyt kun tietää, että tällaisia päiviä ja viikkoja viedään viimeistä kertaa. Ehkä senkin takia on pinna vähän normaalia pidempi enkä kaipaa vielä töihin ollenkaan.
Helmikuulta jännitetään esikoisen hiihtokoulua, odotetaan kuopuksen 2kk neuvolatarkastusta, meinataan lähteä ekan kerran koko perhe yökylään mun veljelle (mä olen ollut poikien kanssa jo mummolassa pari kertaa) ja ehkä sillä reissulla vois ottaa muutaman lasin punkkuakin (myöhemmin keväällä sitten jonnekin isukin kanssa iltaa istumaan) ?!? Eiköhän tää vauhdilla menekin helmikuu ja sitten ollaan jo ihan kevään korvilla!
Ai niin - miten te joilla jo isommat vauvat: Missä vaiheessa vauvalle alkoi joku rytmi muodostua? Meillä yöt menee melko säännöllisesti, mutta päivät voi mennä ihan miten vaan (täysin hereillä, täysin nukkuessa tai mitä vaan siitä väliltä). Tää on aika omituista olla " toista kertaa reissussa" - kaiken on ehtiny unohtaa, neuvolassa ei kerrota mitään jos ei muista erikseen kysyä ja jotenkin on ihan pihalla koko ajan ;)