Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä mättää, kun en ystävysty kehenkään? Apuja kaivataan.
01.02.2006 |
Olen ollut kotona yli vuoden ja nyt on alkanut tuntua siltä, että olisi kiva saada päivisin vähän aikuisseuraa. Mulla on paljon ystäviä, mutta kukaa ei ole samassa elämäntilanteessa tai sitten asuvat kovin kaukana meistä. Minulla on siis hyviä jo pitkäaikaisia ystäviä ja töissäkin olen ollut pidetty (kaipaavat takaisin töihin). Näistä asioista olen päätellyt, että en ole ihan hirveä tai kummallinen otus.
Ongelma siis on, etten onnistu ystävystymään kehenkään uuteen ihmiseen. Puistoissa, perhekerhossa ja muskarissa tapaan äitejä, mutta kaikilla tuntuu olevan niin selvät sävelet ja kiire kotiin, ettei ole tullut edes tilaisuutta kysyä kävelyseuraa tai vastaavaa. Juttelen äitien kanssa ihan normaalisti ja muut tulevat juttelemaan minulle eli siinä mielessä menee ihan hyvin. Joskus tulee lähdettyä jonkun kanssa samaa matkaa, mutta sitten tiet eroaa ja se on sitten siinä.
Olen yrittänyt myös täältä " etsin ystävää" -palstalta bongailla lähistön äitejä. Kahdelle olen laittanut viestiä, mutta en ole saanut mitään viestiä takaisinpäin. Olen pyytänyt muutaman ystäväni lukemaan viestini, kun ajattelin, että lähestymistavassani on jotain vikaa. Mutta eivät kuulemma ymmärrä, miksi niihin ei ole vastattu mitenkään.
Olen aika allapäin tästä tilanteesta, kun olo on kovin yksinäinen. Toki lapsen kanssa on kivaa, mutta kuitenkin pistää vähän miettimään, että mitä vikaa mussa oikein on. Onko äitiys tehnyt musta jotenkin oudon linnun, jota kukaan ei halua vakituiseksi ystäväksi?
Kommentit (12)
Ärsyttää kaltaisesi katkerat ihmiset!! Minusta ap:n huolissa tai kysymyksessä ei ollut yhtään MITÄÄN vikaa.
Toinen yksinäinen äiti-ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitäisi rohkeammin pyytää muita äitejä tekemään jotain sun kanssa, vaikka kyläilemään tai sopia puistotreffejä jne.? Minä olisin ainakin tosi iloinen jos minua pyydettäisiin johonkin, ja vielä niin että samantien sovittaisiin aika ja paikka niin sitten se ei ainakaan jää sellaiseksi " sitten joku päivä" -jutuksi.
päätellä, että tämä on oikein negatiivisyyden palsta! Ei edes yritetä auttaa/neuvoa, vaan heti ollaan " lyttäämässä alas" !
Mutta mun puolesta tsemppiä kuitenkin! En osaa tämän paremmin itse neuvoa. Itse olisin juuri tarjonnut noita kerhoja jne. :)
on yllättävän vaikea ystävystyä. Nyt kun olen käynyt yli vuoden samassa seurakunnan kerhossa, olen vihdoin saanut pari uutta äitikaveria, joita näen silloin tällöin muulloinkin kun kerhossa. Mutta itse tein aloitteita että lähdetkö lenkille tms. Olen huomannut että on helmpompi pyytää sellaista joka asuu ihan lähellä, esim. mihin aikaan ulkoilette, lähdettekö meidän kanssa puistoon.
niin että neuvoisin vaan olemaan rohkea ja aktiivinen. Olen huomannut että sellaiset äidit saa ystäviä, jotka tulee heti esittäytymään että ei olla teitä tavattukaan, mikä teidän lapsen nimi on jne... Jos kaikki vaan kyräilee, niin sellaista on sitten joka kerhokerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan moni muukin tapaamasi äiti kaipaisi seuraa sinun laillasi. Mutta kaikki ujostelevat kysyä. Kutsu vaikka lounaalle. Mukavaa olisi myös perustaa parin äidin lounasrinki: tapaisitte vuorotellen kunkin kotona. Meillä oli sellainen lähellä asuvani siskoni ja yhden naapurin kanssa, ja kivaa oli!
Ne joilla ei sitä kykyä ole, ovat yksin. Näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi joudun joskus torjumaan ihan mukavienkin ihmisten aloitteet lähempään tutustumiseen. En ehdi kunnolla hoitaa olemassa oleviakaan suhteitani, joten en missään nimessä halua uusia. Se ei ole henkilökohtaista!
Täytyy vaan löytää joku samassa tilanteessa oleva. Eikö sen voisi sanoa ääneenkin jollekin esim. puistossa että kaipaa ystävää?
sanoa että tulisitteko meille kahville ja leikkimään.
Siitä se sitten lähtee jos yhteisiä jutunaiheita vaan löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jos on mukavantuntuista juttua niin sitten kutsut. Vaikka että kävisikö teille tällä viikolla/ensi viikolla joku aamupäivä tulla meille.
Yleensä me tehtiin niin että mentiin aamulla, syötiin siellä kylässä ja tultiin puolilta päivin kotiin päikkäreille. Samoin jos joku tuli meille niin juotiin siinä aamukahvit kun lapset leikki, juteltiin, ja laitoin sitten kaikille päiväruuan.
Tietty piti aina kysyä onko allergiaa, jos oli pahat niin he toi itse eväät.
Kaikki, jotka ovat olleet samassa tilanteessa meidän kanssa ovat nyt lopettaneet kerhon ja lähteneet jo töihin. Muilla kerholaisilla on jo useampi lapsi ja selvästi hektisempää tuo päivän kulku heillä.
Jotenkin sitä vaan on huono kysymään ketään mihinkään. Tulee ajateltua, ettei kukaan lähde vain sen takia, kun ei kehtaa kieltäytyäkään. Jotenkin pelkään, että asetan toisen ikävään tilanteesee, jos ei olekaan yhtään kiinnostunut.
Mutta kiitos vinkeistä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Jos te käytte jo kerhoissa ja puistossa, niin eikö siinä ole jo aika paljon aikuiskontakteja. Sitäpaitsi eiks sulla niitä ystäviä ollutkin jo ennestään...
Ihme ongelmia...