Häät kyllästyttää.

Mä en ainakaan loukkaannu, jos joku ei halua tulla. Minusta on oikeastaan kaikille reilua, ettei kukaan vääntäydy paikalle pelkästä pakosta. Me ollaan kutsuttu väkeä tavallaan aika reilulla kädellä, eli ehkä myös sellaisia, joille nyt vaan halutaan tilaisuus tulla, vaikka toisaalta harkittiin pitkään, kun ajateltiin ettei niitä ehkä kiinnosta.



Häät on aika perinnejuhlat. Toisaalta teki niin tai näin, aina joku on tyytymätön. Esim meille tulee 160 vierasta, ja silti on kuulemma pula-ajan häät, kun mummulan kyläläisiä ei kutsuttu, ei edes mummulan naapureita perheineen (siis oon nähnyt etenkin näitä perheitä lapsena eli 20 vuotta sitten).



Meillä pitopalvelu maksaa 27 euroa / hlö, joten on vähän myös kustannuskysymyskin, ettei voitu kaikkia kutsua. Siksikin on ihan kiva, että jos joku ei oikeasti halua tulla, ei sitten tule, koska ei voi olla ajattelematta että meni rahaa siinä hukkaan. Varmaan vieraskin ajattelee näin, matka- ja lahjakustannusten takia.

Meillä ainakin hoitoalalla on usein töitä lauantaisin. Tai sitten pitkät matkat.



Meillä ei häissä aikoinaan ollut juomatarjoilua, sillä suvussa on useita, joille alkoholi on ongelma. Juhlapaikkana oli srk-talo, että kukaan ei ilkeäisi alkaa juopotella siellä. Minusta on uskomatonta tuo sinun asenteesi ja sinuna jäisinkin pois noista " kuivista häistä" , kun se on sulle ongelma.

Satun nyt vaan olemaan kokenut melko monet häät ja juhlat. On aivan fakta, että meno on paljon hilpeämpää kun tarjolla on juotavaa. Vaikka kaikki eivät joisikaan. Ihmisillä on vaan paljon hauskempaa ja rennompaa.



Se on niin ilmiselvää ja silti se niin suututtaa ihmisiä. Miten edes tulkitset sen minun asenteekseni, sehän on vain faktaa johon minä en mitenkään vaikuta??!!





ap

Vai niin. Ja ettei asenne paljastu, siitä voidaan olla montaa mieltä.



Ja kyse alkoholitarjoilussa ei ole siitä, että sitä kaikki joisivat, vaan siitä, että jotkut ei tajua että se on ongelma ja etteivät osaa sitä fiksusti käyttää. Itse en kyllä viihtyisi häissä, joissa ollaan perseet olalla kaikki morsiusparista lähtien.



Hääpäivä on sen parin oma päivä. Eiköhän heillä ole oikeus tehdä päivästään millainen haluavat?

Halusimme että päivä on " vain meidän" , siis totaalisesti vain meidän... lisäksi olimme itsekin kyllästyneet kiertelemään häitä, joihin menee aina yksi kesäviikonloppu hienoissa kuteissa vötvytessä ihmisten seassa, joista monia ei edes tunne.

Mies kysyi isältäni kättä, vihkiminen tapahtui maistraatissa. Kauniit kuvat kävimme kyllä otattamassa päivän muistoksi valokuvausliikkeessä. Sitten ison moottoripyörän selkään ja ajoimme 150km ylöspäin 3vrk kylpylälomalle. Pysähdyimme matkalla kahville erittäin kauniin kosken luo, jossa siis pieni, tunnelmallinen kahvila. Soitimme kosken vieressä pauhatessa lähimmille, että tällainen juttu nyt sitten.. (eli omille vanhemmille, paitsi siis isäni jo tiesi, isovanhemille, sisaruksille). Sitten kännykät kiinni ja taitoimme loppumatkan kypylään. Siellä lilluttiin ja nautittiin kahdestaan olosta.

Ymmärrettävästi tekstiviestikeskukset tukkeutuivat molempien kännyköistä...

Tuosta kaikesta on lämpimät muistot itsellä ja tekisin kaiken samalla lailla uudestaan. Suosittelen muillekin!