10 kk ikäiselle ruoka maistuu huonosti, mitä tarjoaisin??

Maalismammoissa ollaan kirjoiteltu aiemminkin mutta en ole täällä vauvapuolella oikein kirjoitellut vaan tyytynyt lueskelemaan mutta nyt piti alkaa kirjoittamaan =)

Meillä nimittäin samanikäinen tyttö, jolla on aina oltava naposteltavaa jotta ruoka uppoaisi.. Vieläkään ei 8kk:n ikäisille tarkoitetut soseet mene alas koska niissä on paloja vaan edelleen syödään niitä 5-6 kuukauden ikäisille tarkoitettuja taikka sitten sauvasekoittimella muussataan ne 8kk:n soseet ihan hienoksi.. Eikä ne silti aina uppoa! Meillä on pelastus ollut riisimurot! Niitä kun napostellaan pöydältä niin ruoka menee samalla kuin huomaamatta alas. Ja ovat sen verran kevyitä että ei tartte odotella että saa pureskeltua ensin aikansa kuten esim kurkun tai leivän kanssa. Raejuustoa ajattelin myös kokeilla itse, en ole vielä muistanut ostaa =)

Toivottavasti auttaa. Meillä syöminen ilman riisimuroja on mahdotonta ja sellaista pään pyöritystä että! Ennen aina vannoin että meillä ei kyllä pelleillä syömisen kanssa vaan istutaan pöytään ja syödään ja sillä selvä.. Mutta näinhän nämä periaatteet muuttuu kun on oma mussukka maailmassa!

Mutta hyvää jatkoa ja yritän aktivoitua vähän tämän kirjoittamisen kanssa, terveisiä muillekin maalismammoille vm 2005!



Shande

kiitos vastauksesta, muistankin sinut maalismammoista vaikka en itsekään enää ole kovin ahkerasti ehtinyt kirjoitella. Jostain kumman syytä tuota tekemistä nykyisin riittää... ;-)

Ja kiva kuulla että muillakin on samanlaista show:ta tää ruokailu.. Minäkin muuten olin etukäteen vannonut että ei meillä ainakaan pidetä mitään esitystä vaan sillon syödään kun syödään. No niinpä niin...on nämäkin vannomiset unohdettu jo moneen kertaa, kun tyttö ei todellakaan syö ilman kirjaa tms. Nyt lähinnä pähkäilen mitä tekisin ja mitä antaisin tutkittavaksi että hän söisi...



Riisimuroja pitääkin testata! Kurkun ja leivän kanssa on just se ongelma että pureskelu kestää ja suu aukeaa vasta kun edellinen ruoka on nielaistu (mikä sinänsä tietty on hyvä juttu...). Meilläkin pää heiluu puolelta toiselle ja samaan aikaan kädet huitoo, että ei vaan lusikka pääsisi tunkemaan suuhun. Alkuun tuo sormiruoka toimi tosi hienosti kun koordinaatio oli vielä niin hidasta että yhden ruokapalan välissä ehdin antaa 3 lusikallista. Nyt ehdin hädin tuskin yhden - tai sitten neiti kääntää päänsä samalla kun toisella kädellä hamuaa uutta ruokapalasta suuhunsa...



Ja näitä 5-6 kk soseita meilläkin pääsääntöisesti syödään. 8 kk soseista menee joskus joku alas mutta ei välttämättä edes se sama joka juuri maistui uudestaan. Niin ja minäkin hieman soseutan näitä haarukalla, isot palat aiheuttaa vaan yökkäilyä tai jopa oksentamista (sekin on koettu!).

Tänään tyttö muuten keksi uuden jutun: työntää kielellä ei-mieluisan ruuan ulos ja ottaa käsin sen ulos.... :(



Tsemppiä teillekin ruokailuun - toivotaan että tämä on vain ohimenevä vaihe kuten terkkari minua lohdutti! Useimmille lapsille kuulema se oikea kotiruoka jota vanhemmatkin syövät maistuu paremmin.

Täällä myös yksi ikä- ja kohtalotoveri!

Meillä syödään hyvin vaihtelevasti. Siis esim. eilen meni varmaan yht. kaksi pientä purkkia ruokaa ja tänää kolme isoa! :)

Meillä on nyt kotiruoka in. Ihan aina en jaksa sitä väsäillä, kuten tänään kun isännän kanssa syötiin makkararanskiksia :) Teen siis likalle samaa ruokaa mitä itsekin syödään, vähemmillä mausteilla mutta tuota ruokaa en ihan viitsinyt soseutella :)

5-6 kk purkkiruoat tökkii meillä pahemman kerran. On tainnu likka päästä mausteiden makuun :) 8kk purkit menee meilläkin sauvasekoittimen kautta ja ne maistuu! Suosikkeja on mozzarella spaghetti ja kasvislasagne. Taitaa olla kasvisyödä? :)

Meillä ruokailu menee suht hyvin mutta välillä se on semmosta souvia että minun pitää välillä poistua vaikka ulos :) Meillä lauletaan ja loruillaan jne....taitaa likan mielestä äiti olla niin hassu että suu aukeaa väkisin :) Huijaan myös jälkkäreillä. Eli otan jonkin hedelmäsosepurkin käteen ja annan siitä pari lusikallista. Pääruoka on pöydällä lautasella ja sieltä otan vaivihkaa " pääruoka" niin johan suu aukeaa! :) Ja taas jälkkäriä ja taas pääruokaa. Näin huijaten lautanen yleensä tyhjenee, en sit tiedä onko tuokaan viisasta.

Leluja meillä ei ruokaillessa ole eikä tule. Siinä pidän kovan linjan, leikit erikseen ja ruoka erikseen.

Sormiruokaa on joskus, esim. raejuustoa tai leipäpalasia.

Millonkahan pitäis antaa itse syödä?

Tsemppiä muillekin taistoihin! :)

Meidänkin pitäisi kai enemmän siirtyä antamaan tytölle samaa ruokaa kuin itse syömme. Olemme vain laiskistuneet kovasti ruuan laiton suhteen.... Itselleni ei energia tunnu riittävän kokkailuun ja mies tulee niin myöhään töistä. Viikonloppuisin ollaan tehty kalaa tms ja se on kieltämättä tytölle maistunut paremmin. Pastaa en ole muuten vielä kokeillut, sitä voisin joku päivä tehdä.



Ja tuo huijaaminen jälkkärillä ei meillä valitettavasti onnistu - kokeilisin mieluusti - kun neiti ei syö noita vauvajälkkäreitä tai edes hedelmäsoseita ollenkaan... Puuroon saan niitä vähän sekotettuna menemään nykyisin, pienenä ei syönyt sitten puuroa sen jälkeen ollenkaan... Banaania yritetään myös kovasti opetelle syömään, ei ole sekään vielä kovin suurta herkkua.



Elli

Voi että Elli tuo sinun kirjoitus oli kuin suoraan minun kirjoittamaa =)

Meilläkään ei huijaaminen hedelmäsoseilla onnistu koska neiti ei syö mitään hedelmäsoseita! Hedelmät menee kyllä sormiruokana mutta tosiaan kun se niiden pureskelu on niin hidasta ettei siinä sivussa voi kyllä sosetta syödä.

Me ollaan pyritty siihen että sormiruoan kanssa saataisiin se pääruoka menemään alas ettei tarvisi mitään leluja pöytään ottaa mutta joskus on siitäkin lipsuttu että vain saisi neidin syömään! Meidän pikku oinas neidillä nimittäin kyllä löytyy tarvittaessa tahdonvoimaa..

Ja niissä 8 kk:n purkeissa sama homma että joskus menee (vain sauvasekoittimen kautta kylläkin) ja joskus ei. Ja tosiaan se mikä aiemmin meni ei silti tarkoita että se menisi toisella kertaa!

Ja vähän laiskuutta on meilläkin tuon ruuanlaiton kans.. Mutta nyt on vissin aktivoiduttava. Aiemmin tein kasvissoseita vähän itse mutta ne ei todellakaan uponneet niin pitäydyimme purkkiruuissa. Pitää koittaa menisikö kotiruoka nyt paremmin kun saa laittaa lihaa sekaan..

Mutta kiva kuulla että muillakin on samanlaisia ongelmia ruokailun suhteen, toivottavasti tämä tosiaan on ohimenevä vaihe..

Tsemppiä kaikille muillekin samojen ongelmien kanssa painiville =) Ja oli mukava kuulla että vielä muistit minut maalismammoista =)

Hauskaa päivänjatkoa!



Shande ja pikku-päivänsäde

Hei Elli32, meillä on ihan samanlaista. Olen kirjoitellut vain muutaman kerran maalisten pinoon, mutta nyt ajattelin että on pakko kirjoittaa tähän ruokailujuttuun.. Eli meidän poika 10.5 kk ei myöskään suostu syömään mitään jos yritän syöttää lusikalla. En tiiä onko syynä se että joulunaikaan kun poika sairasti pari korvatulehdusta,kurkunpäätulehduksen ja keuhkokuumeen ja annoin lääkkeet lusikalla. Mutta sen jälkeen ei oo enää ruoka maistunut ollenkaan. Saan kyllä lopulta ruuan menemään kun kaikkien lelujen kanssa yritän ja sormiruokaa on pöytö täynnä. Leivänpaloja, raejuustoa,riisimuroja ym. Nyt olen siirtynyt kokonaan kotiruokaan ja pikku mies syö samaa kuin 3v isosisko ja me muut. Tänään oli risottoa,eilen kanaa ja pastaa ja viikonloppuna söi uunimakkaraa ja muusia. Syö pääasin kokonaan itse sormin ja sotkua tietysti tulee, onneksi on koira joka käy syömässä lattialle pudonneet.. Muusin syötin lusikalla mutta muuten poimii ruuan ite suuhunsa. Laitoin ison pyyhkeen syöttötuolin alle ja pojalle lusikan käteen. Osaa jo laittaa vähän ruokaa suuhun myös lusikalla. Tänään isosisko syötti risottoa lusikalle ja suu aukesi hienosti, yritin myös syöttää mutta ei aukaissut suuta ollenkaan. Taidan illallakin pyytää että isosisko syöttöää veikan jos menis yhtä hienosti kuin tänään..

Meillä on 9½ kk vauva, jonka kanssa ruokailuhetket ovat käyneet äidin ja isin hermoja raastaviksi. Ensimmäistäkään lusikallista ei suostuisi maistamaan. Päätään kääntää poispäin, vääntäytyy tuolissa kauimmaiselle reunalle, kiemurtelee minkä kerkiää, kitisee ja viuhtoo vimmatusti käsillään lusikkaa ja syöttäjää kauemmaksi. Liharuuissa ei ole mitään merkitystä sillä onko kotiruokaa vai kaupan. Toisinaan maistuu vaan paremmin kuin toisinaan. Syödään pääsääntöisesti jo vähän karkeampia ruokia. Puuroa syö paremmin kuin muuta ruokaa.



Vielä hetki sitten päästiin pitkälle sormiruuan kanssa, mutta nyt se viskataan määrätietoisesti lattialle. Sitten vienosti äitiä katsellen jutellaan ja ihmetellään sitä lattialla olevaa leivänkannikkaa tai muuta ruokailua helpottamaan tarjottua esinettä. Leikitään siis! Meillä on annettu omaan käteen lusikka tai ruokapurkin kansi. Jotakin näpertämistä on aina tarvittu, että maltetaan syödä. Tänään tarjosin maissia ja ruisleivän muruja soseen ohella, mutta nekin viskattiin lattialle.



Kyllä tämä hermoja kiristää eikä aina ole itkukaan kaukana. Tekisi mieli karjaista ja kopauttaa lautanen lujaa pöytään. Eipä siitä mitään apua tietysti olisi. Hullummaksi vaan taitaisi mennä touhu kun äiti menisi siihen mukaan.



Olen miettinyt onko ruokailuista tullut tälläistä showta omien reagointitapojeni takia. Olen kyllä onnistunut pysymään useimmiten rauhallisena. Tosin ilmeeni kyllä viestii, että äiti ei nyt tykkää... Toisaalta kehun kyllä sitten heti kun syöminen onnistuu. Tiedän, että ruokailujen olisi hyvä olla miellyttäviä hetkiä ja siihen olen tietoisesti pyrkinyt - en vain onnistunut. Miten teillä muilla on asianlaita? Onko teillä tullut vauvan kanssa " kinaa" ruokapöydässä. Keittääkö koskaan yli vai säilytättekö täysin malttinne ilmeitä myöten? Vauvathan oppii, tottuu ja ehdollistuu kaikkeen tosi nopeasti. Itse mietin, että johtuuko " kiukuttelu" siitä että vauva on oppinut tähän " tahtojen taistoon" . Tiedä häntä.



Minulla on oikeasti pikku hiljaa huoli energian saannista. Meillä ei kelpaa ollenkaan korvike, tissiä huolii enää aamuisin ja yöllä jos sattuu heräämään. Ja nyt sitten taistellaan tämän kiinteänkin ruuan kanssa! Painokäyrät ovat aina menneet miinuksen puolella. En oikein tiedä pitäisikö vaan tyrkyttää lisää, sillä usein saan vielä hieman lisää menemään vai lopettaa pian yrittäminen, jolloin ruokailuhetkestä jäisi ehkä hieman parempi mieli vauvalle. Kauanko teidän ruokailuhetket kestää? Itse olen yrittänyt suht sitkeästi, mutta mietin pitäisikö lopettaa aiemmin. Jos sitä jotenkin saisi ruokailuhetket muuttuman mukavammiksi sekä vauvalle että äidille.