Jos jonkun lapsi PUREE lastasi, miten toimit?OV!!!

:)



Olis mukava kuulla teidän ajatuksianne.. Mitä ajattelette ja miten toimitte..

En mä ajattele asiasta mitään, jos lapsen vanhempi suhtautuu asiallisesti ja anteeks pyydetään. Kyllä se pieni joskus oppii, kun asiallisesti opastetaan.

Onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi tiukalla asiaan puuttumisella. Myös omaa lastani on purtu ja raavittu, ja tietysti se suututtaa mutta minä ainakin ymmärrän, että tietyn ikäisillä tuo pureminen on suht normaalia ja ohimenevä kausi.

ilmi), niin silloin sen äidin on oltava koko ajan valppaana ja tarpeeksi lähellä. Sehän on ainut tapa kitkeä se paha tapa pois. Mitä lapsi muka oppii siitä, että puremisen jälkeen saa äidin huomion ja kehut kunhan vaan sanoo sen maagisen taikasanan " anteeksi" .

Sen " ei saa purra" ja " nyt pyydetään anteeksi" jne. voi sanoa niin monella tavalla, eli se voi kuulostaa sellaiselta voivottelulta ja sellaisia-ne-lapset-on-tyyliltä, tällöin veisin kyllä omaa (purtua) lastani varmaan närkästyneenä kauemmaksi.

Kun taas kuulee että se on äidistäkin noloa ja äiti on todella pahoillaan, olen toki ymmärtäväinen. Yleensä lapsia minusta kielletään vain liian kiltisti.

Itse olen siinä mielessä ankara kasvattaja että puremisia/tönimisiä/muuta huonoa käytöstä seuraa kerran kieltämisen jälkeen kotiinmeno ja sen lapset (3v8kk ja 1v7kk) tietävätkin.

ahditte kovasti.



Tuo menee kyllä ohi, on pieni lapsi vielä.

miksi inhoan niitä mammakahviloita sun muita. En jaksa tommosta ollenkaan. Ihme show tehdään jostain pienestä tönimisestä tai vastaavasta. Ihan kuin se tekisi siitä alle 2 vuotiaasta inhottavan ja ilkeän aj hänen äidistään kammottavan äidin.

Älä välitä AP, ne on vaan niitä tyyppejä, jotka ei tajua elämästä mitään.

miksi inhoan niitä mammakahviloita sun muita. En jaksa tommosta ollenkaan. Ihme show tehdään jostain pienestä tönimisestä tai vastaavasta. Ihan kuin se tekisi siitä alle 2 vuotiaasta inhottavan ja ilkeän aj hänen äidistään kammottavan äidin.

Älä välitä AP, ne on vaan niitä tyyppejä, jotka ei tajua elämästä mitään.

niin kyllä se ottaa minua päähän. Ensimmäiseksi tulee mieleen juuri tuo, että etkö pidä lapsellasi minkäänlaista kuria, vaikka tiedänkin, että lapset koettelevat rajojaan ja vaikka sinä vaikutatkin vanhemmalta joka tosiaan pitää kuria ja opettaa käyttäytymään oikein.



Se nyt on aika luonnollinen reaktio, että vanhempi puolustaa omaa lastaan, ja ymmärrän kyllä, miksi tuo puremisen kohteeksi joutuneen lapsen äiti loukkaantui. Tosin sinä toimit mielestäni oikein, kun olit pyytämässä anteeksi jne. Mutta oletetaan vaikkapa, että tuo " puraisun kohde" on tosi kiltti ja rauhallinen, arkakin, luonteeltaan, ja sitten joku tulee " kurmottamaan" , niin rehellisesti; kyllä siinä saattaa äidin reaktiot olla juuri tuollaiset. Voisin kuvitella, että toimisin juuri samoin.

Onko liikaa vaadittu, että muutkin joskus hetken vahtivat lasta, jos äiti joutuu menemään esim toisen lapsensa kanssa vessaan tai hakemaan pihalta rattaista? Todella ärsyttävää, jos mennään tolle linjalle, että kukaan ei vahtaa kuin omaa muksuansa.



Mielestäni anteeksi-pyynnön opettelu on tärkeää, ja sen kyllä huomaa, että sinun kaltaisten äitien lapset eivät tuota taitoa osaa. Tekevät teininä pahojaan ilman anteeksipyyntöä. hyvä hyvä.

Se oli ihan hirveää. Kotona asiaan puututtiin aina jyrkästi, mutta harvoin sitä kotioloissa tapahtuikaan.

Asia kärjistyi kun ph aloitettiin. Joka päivä piti sydän syrjällä mennä hakemaan lasta hoidosta, kun ei tiennyt millaisia vammoja oli taas aiheuttanut muille lapsille. Ymmärrän täysin muiden vanhemien ajatukset, en minäkään haluaisi hakea hoidosta pahoinpideltyä lasta.



Kotona asiasta puhuttiin joka ilta, mutta kun en ollut paikalla tilanteen sattuessa, oli puuttuminen vielä vaikeampaa. Pari vuotias ei näyttänyt juuri muistavan illalla aamupäivän tapahtumia, vaikka kuinka puhuttiin ja kerrottiin, ettei toisia koskaan saa satuttaa.



Vaihe kesti hetken, mutta olen vieläkin ihan äärimmäisen pahoillani niiden pienten lasten puolesta, joita poikani satutti.

oletko sinä niitä äitejä jotka istuu vieressä kun kaksi 5-vuotiasta lasta leikkii keskenään , ja vahdit, ettei kaveri vain ota sun lapselta kädestä lelua? Se ärsyttää mua kanssa, koska mun mielest' ä tollasen 4-5 v vanhan tulee jo pystyä pienet ristiriidat selvittämään ilman aikuista. jos ei kykene, on jossain jotain vikaa.



Mua ärsyttää, että rauhallisen (mun mielestä aneemisen ja passiivisen) lapsen äidit katsoo ihan soömät soikeina kun eläväiset lapset touhuaa. Ja sitä poaheksuntaa. Voi jee. Jostain kumman syystä vastaavassa tilanteessa lasten isät käyttäytyy sta kertaa järkevämmin.

paljon. Aina pyydettiin anteeksi ja kiellettiin lasta, mutta tuollainen alle 2-v on kuitenkin aika pieni vielä eli ei siinä ihmeempiä voi tehdä. Toiset lapset vain purevat ja se on tosi inhottavaa. Esikoinen ei koskaan ole purrut ja onneksi pienemmällä on myös mennyt se ohi.

..kiellän kyllä tiukasti lastani ja sen jälkeen anteeksipyyntö. Vieras lapsi oli rauhallisen näköinen tapaus.



En silti ymmärrä, miksi niin suivaantuneena lähti pois, asiastahan ois voinut keskustella tms, niin kuin me muut kerhotutut teemme, emmekä heti suutu. Tottakai se tuntuu pahalta kun omaa lasta tönitään tai purraan, mutta ymmärrän kyllä sen, ettei kaikkea pysty torjumaankaan..



ap

tilanteessa, kun omaa lasta satutetaan, äidit tuppaavat olemaan arvaamattomia.

Minusta toimit oikein ja se eukko veti turhaan herneen nenäänsä.

Vierailija:

Sen " ei saa purra" ja " nyt pyydetään anteeksi" jne. voi sanoa niin monella tavalla, eli se voi kuulostaa sellaiselta voivottelulta ja sellaisia-ne-lapset-on-tyyliltä, tällöin veisin kyllä omaa (purtua) lastani varmaan närkästyneenä kauemmaksi.

Kun taas kuulee että se on äidistäkin noloa ja äiti on todella pahoillaan, olen toki ymmärtäväinen. Yleensä lapsia minusta kielletään vain liian kiltisti.

Meitä on äitejä, jotka haluamme kasvattaa lapsemme tottelemaan ilman huutamista, hermojen menettämistä ja pelottelua. Minusta on ollut ihanaa nähdä työni tulos, kun lapsemme ovat oppineet tottelemaan tavallista puhetta. Tähän tilanteeseen päästään vain, jos jaksaa kerta toisensa jälkeen lapselle kertoa, että jokin asia on kielletty ilman vihaa ja huutoa. Tiedän toki, että osalle äideistä se, etten näytä lapselle vihaista naamaa, on sen merkki, että päätä silitetään. Mutta tulokset puhuvat puolestaan. Minun lapsilleni riittää ojennustilanteessa se, että olen ylikorostetun ¿kauhistunut¿ ja siten osoitan teon olevan kielletty. Lapseen tuntuu tehoavan enemmän se, että ¿kauhistelee¿ kuin että on vihainen. Vihaisuus vain ruokkii uhmaa.

Mulla ei ole vielä kokemusta 5-vuotiaista, paitsi että 2-vuotias rauhallinen poikamme leikkii mielellään 5-vuotiaan villin serkkunsa kanssa. Ja itsekin olen sitä mieltä, että lasten on hyvä oppia itse selvittämään riitansa, MUTTA: mun mielestä on myös ihan järkyttävää miten jotkut äidit antaa lastensa terrorisoida ihan tosissaan muita puuttumatta asiaan. Se on hyvä olla sen villimmän puolen äiti ja katsella paheksuen, jos joku yrittää puolustaa arempaa lastaan. JOtkut näiden villien raggarien äidit kun eivät tajua, että ne arat saattavat ihan oikeasti pelätä niitä kiusantekijöitä, että niillä aroilla on ihan sama oikeus leikkiä puistoissa tms. ilman että joutuvat jatkuvan kiusanteon kohteeksi vaikka eivät vielä osaisikaan itseään kunnolla puolustaa. Siis tiettyyn rajaan asti lapset selvittäkööt riitansa itse, mutta kas kummaa kun ne on yleensä näiden raisujen lasten äidit, joiden mielestä aikuisten ei tartte puuttua ollenkaan, vaikka toinen kurmottaa heikompaansa ihan 6-0.

Vierailija:

oletko sinä niitä äitejä jotka istuu vieressä kun kaksi 5-vuotiasta lasta leikkii keskenään , ja vahdit, ettei kaveri vain ota sun lapselta kädestä lelua? Se ärsyttää mua kanssa, koska mun mielest' ä tollasen 4-5 v vanhan tulee jo pystyä pienet ristiriidat selvittämään ilman aikuista. jos ei kykene, on jossain jotain vikaa.

Mua ärsyttää, että rauhallisen (mun mielestä aneemisen ja passiivisen) lapsen äidit katsoo ihan soömät soikeina kun eläväiset lapset touhuaa. Ja sitä poaheksuntaa. Voi jee. Jostain kumman syystä vastaavassa tilanteessa lasten isät käyttäytyy sta kertaa järkevämmin.

Vierailija:

Meidän 1v6kk poika on alkanut puremaann ja tönimään,vaikka kuinka ollaan kielletty, ettei niin saa tehdä.Silti sama peli jatkuu.

Oltiin tänään kerhossa ja vähän väliä sai taas olla kieltämässä ja vahtimassa. Onneksi kerhotutut myös kieltävät ja katsovat perään. No, tänään oli eräs tuntemattomampi lapsi äitinsä kanssa kerhossa. Lähdin katsomaan nukkuuko pienimmäisemme, ja sit kuulin lapsen itkua ja huutoa; ei saa purra! Arvasin heti, että meidän poika taas...

Menin heti kieltämään ja sanomaan ettei noin saa tehdä yms. Nainen oli todella loukkaantuneen näköinen. Sanoin pojallemme, että se koskee ja nyt pyydetään anteeksi. Nainen ei puhunut mitään, vain pojalleen.. Ja lähtivät närkästyneen näköisenä muualle. Ei keretty pyytää kunnolla anteeksi. Tuli vähän paha mieli..

Meidän poikaa on myös tönitty ja purtu. Ja olen mennyt väliin ja sanonut ettei noin saa tehdä. En ole missään nimessä loukkaantunut ja katsonut paheksuvasti.

Pureminen yms on kiellettyä. En vaan tiedä miten saisin hänet rauhoittumaan tuon asian tiimoilta. Jäi vaan vähän hölmö olo, kun nainen niin tylysti katsoi tyyliin " etkö prkl osaa kasvattaa pentuasi" ...

Mites te muut?

Hyvin harvoin toisiaan purevat ja silloin, kun purevat, niin lähinnä " tutkimusmielessä" (kylläpä sisko kiljahtaa kivasti, kun tuosta puraisen). Ja eihän se yksi kerta riitä, vaan on testattava useamman kerran, kuinka sama kuvio toistuu ja toistuu.



Mutta sitten, kun olemme tekemisissä päivähoidossa olevien lasten kanssa, lapsiamme usein purraan, lyödään jne. Uskon, että päiväkodissa tai isompien sisarusten esimerkin myötä tuo käytös tulee nopeammin pinnalle. Itse en ajattele purevasta lapsesta tai hänen vanhemmastaan juuri mitään. Sehän on vain kehitysvaihe, joka menee ohi. Kauhulla odotan, että omat tenavat tulevat tuohon vaiheeseen, se on varmasti kamalaa.