Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
NEUVOKAA lähteäkö vai jäädä
31.01.2006 |
Olen 23v. kihloissa (ensimmäistä kertaa). Vanhemmat tykkäävät miehestäni ja äitini joskus sanonut että toisia kihlajaisia he eivät sulle sit järjestä, että elä elämääs siihen malliin (kyllä.)
Omistusasunto jossa asumme on miehen nimissä.
Olemme ulospäin ns. täydellinen pari. Samat arvot ja kiinnostuksen kohteet. Olin avoliitossa toisen kanssa kun tapasin mieheni. Kun aloimme mieheni kanssa puoli vuotta myöhemmin olemaan yhdessä se oli valtavaa rakkautta. Nyt on arki. Uskon että arki tulee kaikkien kanssa, eli tiedän että ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Seksi ei toimi, ei ole toiminut aikoihin. miehen äiti dominoiva ja hankaloittaa elämää...viikottainen riita on kun itken miehelle että eikö saa äitiään olemaan puuttumatta asioihimme. (mies huutaa vastaan että minussa on kuulemma vika..) kinastelua on usein ja luurin lätkimistä toiselle korvaan.
Rehellisesti sanottunu mieheni on mukava ja todella komea. ' Itse olen äkkipikainen. Mies on mielestäni sidoksissa lapsuudenkotiinsa ja ei pysty sanomaan dominoivalle äidilleen vastaan. Olemmeko anopin kanssa sitten liian samanlaisia, tästä törmäyskurssi?
Lähteäkö ja jättää lapsi- ja häähaaveet ja aloittaa yksin tyhjän päällä-kenties ilman painavaa syytä....vai kadunko loppuelämäni??
Kommentit (10)
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
Siellä on myös mainio lomake, jolla voi tehdä yhdessä puolison kanssa parisuhdekartoituksen. Tehkääpäs se! Keskustelkaa kunnolla. Älkää syyttäkö toisianne, vaan kertokaa kumpikin omista tunteistanne. Ja kuunnelkaa toisianne oikeasti!
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kartoita_parisuhdettasi/
Teille voisi sopia myös tällainen Virtaa välillämme -kurssi:
http://www.virtaavalillamme.fi/index.html
Kyllähän suhteessa myrskyä voi olla ennen lapsiakin. Vaikka lasten kanssa on sitten helposti vielä suuremmat ongelmat. Mutta älkää hankkiko lapsia ennen kuin saatte suhteenne kuntoon. Lapsi ei tuo ongelmiin ratkaisua vaan vain pahentaa niitä!
Rakastumisvaihe kestää 2 vuotta. Teillä on se nyt takana. Ja siksi kriisivaihe. Lue lisää parisuhteen vaiheista tuolta Väestöliiton sivuilta. Luetuta miehelläsikin! Ja tehkää tuo kartoitus!! Tekee hyvää ja lähentää teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tyhmää äidiltäsi sanoa, ettei toisia kihlajaisia järjestä. Kyllähän jokainen tekee elämässään virheitä ja jokaisella on oikeus myös uuteen yritykseen. Mutta järjestä sitten mahdolliset toiset kihlajaiset itse!
Olen itse 37v. Ymmärrän toki, että 23-vuotiaana olet vielä aivan eri tavalla kiinni vanhemmissasi kuin minä esimerkiksi. Ja miehesikin on kenties suht samanikäinen kanssasi. Ehkä hänkään ei ole vielä kunnolla itsenäistynyt vanhemmistaan? Keskustelkaa!
yleensä se tarkoittaa muitakin pahoja ongelmia. Älä ainakaan mene naimisiin tai ala yrittää lapsentekoa tuollaisessa tilanteessa.
Ne ovat minulle tosi tärkeitä, en pysty kenenkään kanssa puhua paitsi täällä. kiitos <3 noista linkeistä, taidat olla alan ammattilainen, psykologi? Pitää tehdä tuo kartoitus.
Seksi toimi alussa upeasti..nuo kinat ajavat haluttomuuteen. En tiedä heittääkö kirves kaivoon näin helpolla, koska tiedän että mies on unelmani enkä tiedä kestäisinkö nähdä häntä muiden kanssa. Arvot ym ovat kohdallaan. Ei ole tarkoitus hankkia lapsia vaan saada suhde kuntoon ja kasvaa...
tosi kiva kun näin moni vaivautui auttamaan..keskustelisin mielelläni lisää.
ap
En ole psykologi, mutta muuten alkaa elämänkokemusta olla oman pitkän parisuhteen hoitamisesta. Meille tulee mieheni kanssa tänä keväänä 20 vuotta täyteen, ollaan oltu aika nuoresta asti yhdessä.
Meilläkin on hiljattain ollut pienoinen kriisi. Itse olen taas ahaa-elämyksen lailla oivaltanut, miten tärkeää oikea henkinen yhteys on, jotta seksielämäkin olisi nautinnollista ja hyvää. Jos koko ajan riidellään, niin kyllähän se tuo ongelmia seksiin. Ja jos ei ole seksiä, niin se taas tuo ongelmia suhteeseen muutenkin.
Me ei kovasti nykyään riidellä, mutta pikku hiljaa on kuitenkin jäänyt sellaiset todelliset lähentävät keskustelut liian vähiin. Seksiä yritimme koko viime syksyn piristää kaiken maailman seksileluilla. Niistä ei paljon ollut iloa. (Joillekin muille ja joissakin muissa vaiheissa niistä toki voi olla apua!) Mutta itse nyt oivalsin, että tarvitsemme lisää nimenomaan aitoa läheisyyttä ja keskusteluja meille todella tärkeistä asioista. Ei sitä pelkkää käytännön asioiden hoitoa vain.
Seuraavaksi on tarkoitus meillä tehdä myös tällainen hellyysharjoitus:
http://www.sexpo.fi/hellyysharjoitus_i.htm
Ehkä siitä olisi teillekin iloa?
Mutta mielestäni tärkeintä olisi, että saisitte teitä hiertävät riidat ja niiden taustalla olevat asiat käsiteltyä. Meilläkin on riidelty riitoja mieheni vanhempien vuoksi.. Se on ollut erityisen ikävä ja satuttava riidanaihe, sillä vaikka omat vanhemmat olisivat millaiset, ei kukaan halua kuulla toisen/toisten heitä moittivan. Kannattaa siis olla varovainen! Yritä kertoa miehellesi, miltä SINUSTA tilanne tuntuu. Tunteissasi ei voi olla mitään väärää. (Teoissa voi tietysti kenellä vaan olla parantamisen varaa.)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pelkkää riitaa ja anoppi se tunki meidänki elämään kokoajan.Riideltiin siitä niin kauan kunnes mä itse sanoin suorat sanat anopille monet kerrat. Nykyään anoppi on mulle melkein läheisempi kun mun oma äiti ja avioliittokin on vähän tasasempaa ja hyvin menee aviossa 6v.
11 olisi todella mukava kuulla miten teillä kehittyi tuo tilanne.. meillä anoppi on tuulellakäyvä..välillä itse aurinkoinen, välillä ihan hullu... tuomitseva ja todella dominoiva.... puhuu seläntakana kaikki asiat miehelleen, siskoilleen, minun äidilleni...huoh. riidan ydin..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin kehoittaisin sua itse miettimään mitä elämältä haluat ja kenen kanssa. Jätä äitisi puheet omaan arvoonsa sillä jokainen tekee virheitä. Toi sun anoppi kuulostaa kyllä aika pierulta, olisin varmaan helisemässä kanssa. Puhuit että kundikaverisi on komea, onko siinä muita sisäisiä piirteitä, joita todella rakastat? Kauneus on nimittäin katoavaista ja rumuus sen kuin lisääntyy iän myötä.
Olen kyllä kuullut, että suhteita on mennyt poikki anopinkin takia, mutta on sekin hullua. Luulen, että sun kundisi on liikaa vielä kiinni perheesään ja äidissään, olet ehkä kypsempi. Mielestäni kundin tehtävä on torua äitiään puuttumasta liikaa asioihinne, eikä sinun. Mutta vaikuttaa vähän, että hän on joko äitinsä kanssa samaa mieltä tai liian epäkypsä käsittelemään aihetta itse . Tsemppiä vaan!
ei enää riitaa ja 10 min ja mäkämäkä alkaa... Taas tapeltiin siitä ettei mies halua sopia hääpäivää ennen kuin suhde on " parempi" ... En taas tiedä onko tätä järkeä jatkaa....en vain tiedä en... Itken itsesäälissä koneella on paha mieli tästä... Mies sanoo vaan että tää elämä mun kanssa on paskaa.
Onko muilla samanlaista ja olette edelleen yhdessä... Ei mitään hurskasteluvastauksia, sillä kai kaikilla on pieniä riitoja?
En halua JSSAP-vastauksia... t. paha olla
Alue: Aihe vapaa
että ei sen arjen ihan noin pian ja rankkana pitäisi alkaa. Ne ongelmat mitä ihmisillä on heti alussa, valitettavasti vain pahenee aikaa myöten (itse en ymmärtänyt lähteä vaikka näin että alkoholin kanssa oli jotain häikkää ja muutenkin riideltiin koko ajan). Myöhemmin olen ymmärtänyt että sen arjen pitäisi alkaa vasta sitten kun tulee lapsia, sitten tulee se raskas ja vaikea osuus josta pitää yrittämällä selvitä. Jos teillä on NYT JO noin vaikeaa, niin... melkein sanoisin että olet nuori eikä sinulla ole lapsia, jätä ne " yhdet kihlajaiset" omaan arvoonsa ja lähde katsomaan vähän parempaa parisuhdetta.