Kun suret keskenmenoa, niin mitä suret?
Suretko sitä, että menetit lapsen, joka sinulla jo oli vai onko kysymys pettymyksestä ettei lasta ollutkaan vaikka niin luulit?
Kommentit (5)
eli lapsi oli jo olemassa mutta ei sitten jaksanut kehittyä valmiiksi.
Olen aina pelännyt keskenmenoa aivan mielettömästi ja kun se sitten tapahtui, olin ihan paskana. Odotimme muutaman kuukauden ennen uutta raskautta ja kun se alkoi, pelkäsin hirvittävästi koko raskauden ajan, että jokin menee vikaan.
Raskauteni meni kesken rv 12. Jos sikiö olisi ollut vanhempi olisin varmasti surrut enemmänkin lapsen kuoleman takia, nyt surin lähinnä itseni takia.
syksyllä 05 koin keskenmenon rv21
Se tunne ettei sitä kauan kaivattua lasta tulekaan oli ja on edelleen todella kamala.. Nyt helmikuu on täynnä " pelkoa" siitä kenen vauvauutisia kuulen... Ja minä ainakin myönnän ihan rehellisesti että muitten raskausuutiset kirpaisee kun lapsettomuutta oli koettu ennen tuota keskenmennyttä raskautta jo kaksi vuotta.
Tunne ettei vieläkään saa sitä mitä sydän halajaa on kurja.
Päivittäin mietin että olisin voinut jo synnyttää tai puhisisin täällä viimeisilläni jos olisin saanut pitää tyttömme... :(
Ei surun määrää voi mitata, eikä ole mitään aikaa milloin suru on loppuun surettu. Itse tulen suremaan isääni jonka menetin elokuussa 05 ja lastani jonka menetin lokakuussa 05 varmaankin aina...
koska la, milloin jään äitiyslomalle,mikä lapselle nimeksi, ristiäistarjoilut suurin piirtein ;-D