3-vuotias tyttö alkoi yllättäen änkyttää pahasti!
Tyttö on verbaalisesti tosi taitava, sanavarasto laaja ja lauseet monimutkaisia. Tyttö on luonteeltaan hirmu reipas ja sosiaalinen ja höpöttää ja keksii tarinoita jatkuvasti.
Nyt sitten lähes salamana kirkkaalta taivaalta tyttö alkoi änkyttää. Änkytys on ajoittain tosi pahaakin, sana ei meinaa tulla suusta millään. Nyt tyttö on selvästi itsekin alkanut harmitella asiaa ja joskus lause loppuukin itkuun :((
En ole tästä tytön aikana puhunut ja muutenkin yritän olla kiinnittämättä huomiota asiaan. Kuuntelen rauhassa, enkä " auta" puhetta. Teenkö oikein?
Onko tämä joku vaihe ja onko muilla ollut samanlaisia vaiheita?
En ole tytöstä niinkään huolissani, harmittaa vaan hänen puolestaan ja toivon ettei vaikuttaisi häneen.. Niitä pieniä tarinoita on niin mukava kuunnella :)
Kommentit (9)
kun änkytys tulee. Jos lasta harmittaa, pyydät häntä jatkamaan rauhallisemmin.
Meilläkin verbaalisesti lahjakkaalla lapsella ollut 2 pidempää änkytysjaksoa. Alkanut tuosta vaan ja ollut tosi pahana, kestänyt joitakin kuukausia ja normalisoitunut tilanne! On normaalia!
Minä en ole asiaa koskaan tajunnut edes hämmästellä. Esikoisen alkaessa änkyttää oli naapurissa samanikäinen poika, joka myös änkytti aika ajoin. Ajattelin sen siis kuuluvan asiaan. Kestettyään muutaman viikon tämä loppui. Sekä naapurilla että omalla esikoisellani.
Myös muilla lapsillani on ollut lyhyempi- tai pidempikestoista änkytystä tuossa parin ikävuoden tienoilla.
Minä annoin lasten yrittää itse sanoa sanottavansa änkytyksestä huolimatta, mutta joskus kun puhe tuntui todella hankalalta saatoin ohimennen antaa sanan tai pyytää lasta aloittamaan alusta rauhallisesti (sanoin, että " voi itku, kun en kuunnellut yhtään, kerrotko uudestaan, nyt lupaan kuunnella tarkemmin" , jolloin lapsi sai hengähdystauon ilman, että se liitettiin änkytykseen). Minulla ei ole mitään tietoa siitä olenko toiminut oikein vai väärin, mutta jokaisella lapsella on änkyttäminen mennyt ohi.
kenelläkään vielä mennyt ohi näin pitkän ajan jälkeen vai auttaako vain terapia?
Mm. R tuli myös ehkä jopa vuotta aiemmin kuin muilla ikätovereilla. Lapsi on erittäin touhukas ja keksii paljon tarinoita ja satuja. Välillä on näitä kausia, että hän posket hehkuen selvittää asiaa, kunnes ei enää löydäkkään sanoja ja alkaa änkytys. Ei se kuitenkaan kauaa kestä, enemmän kuin viikon, mutta muistaakseni vähemmän kuin kuukauden. T: 3
Olen kotona tytön ja pikkuveljen kanssa. Päivät ovat aika samankaltaisia, rytmi säännöllinen. Miehen kanssa menee hyvin... Vaikka kyllä sitäkin on tullut miettineeksi, että jotenkin on tämän itse aiheuttanut. :(
Tyttö on tosi innostunut kaikesta. Siis KAIKESTA. Jos ehdotan hampaiden pesua tai kynsien leikkuuta niin sekin on: JOO!!! Huomaan, että änkytys pahenee kun hän on oikein innostunut ja tohkeissaan. Toisaalta, ihan tavallisissa, rauhallisissa tilanteissakin tyttö änkyttää....
ap
Tuossa vaiheessa varsinkin kun lapsen äly ja tahto kertoa asioita ovat nopeampia kuin suu. Menee varmasti parissa kuukaudessa ohi viimeistään. Tiedän myös pari tapausta juuri tuossa iässä.
änkytystä osaa pitää erikoisena. Hän miettii pitkään ja puhuu rauhallisesti, mutta jos jotain pitää kertoa heti välittömästi, menne juttu ihan änkkäämiseksi. Jos hänellä on aikaa ja kuulija kuuntelee rauhallisesti, hän saa sanottua asiansa ilman änkytystä.
Luulenpa tämänkin korjaantuva, kun sanavarasto karttuu.
T. 3
Kaikki semmonen voi vaikuttaa. On kuitenkin ohimenevä vaihe.