Vihaan olla raskaana, tama on ihan hirveaa! Juuri sellaista kuin kuvittelinkin. Vankina omassa kehossaan. Jatkuvasti " hormoninen" olo. Maha on allottava ja vuosi on liian pitka aik

Eka oli kaksosraskaus ja se oli jostain syystä helpompi. Tämä toinen on ollut kiduttava...:(. On ollut kaikenlaista vaivaa ja toden totta ihan alusta olen tuntenut itseni mursuksi... Paljon en ole voinut liikkua, harjoitussuppareita on ollut jatkuvasti ja vauva keskiraskaudesta alkaen maannut todella alhaalla painaen ikävästi häpyluuta:((.



Lisäksi MIKÄÄN ruoka ei ole maistunut vaikka syödä on silti pitänyt tai on alkanut heikottaa. Ihan outoa. Kaikki hajut ovat ällöttäviä ja lisäksi MINÄKIN HAISEN! Ihan järkyttävä haju musta lähtee nykyään.



Onneksi tämä kidutus on kohta ohitse ja pääsen synnyttämään!! Ei koskaan enää raskaaksi. Onneksi vauvat ja lapset ovat ihania.

Jos rahat olisivat riittäneet adoptioon, olisin tehnyt sen kolmesti. Mutta köyhän on tehtävä itse omat lapsensa. Onneksi se on ohi.



Koita kestää ap! Kyllä ne viikot vähenee ja pääset mahastasi eroon.

Esikoisen aikana pystyi sentään vielä käymään baareissa kavereiden kanssa, mutta toisen kanssa ei ollut enää sitäkään iloa. Ja todella se, että ei pääse ryypylle melkein 1,5 vuoteen, niin ei ole kivaa. EN ole alkoholisti ja käyn ehkä 2-4 krt vuodessa ulkona, mutta tarvitsen edes sen yhden kerran.

Ja ylipäätänsä se valaana olo. Ja ei siitä synnytyksestä ainakaan lisäiloa saa...

Sairastuin masennukseen joka teki olon ihan helvetiksi, sen päälle liian aikaiset supistustelut ja kipu, hengitysvaikeudet, unettomuus, migreenit, levottomat jalat, oksentelu (4kk joka päivä).

Kakkosen kanssa kaikki oli toisin...:)

Kolmannen haluan kyllä.

Teillä on maailman SUURIN lahja koettavana. Mä tekisin mitä tahansa et saisin tulla raskaaks ja kokea lapsen kasvun ja kehityksen. Ymmärän toki, että oma naisellisuus jää vähän taustalle, mutta aika on niin pieni verrattuna siihen mitä teille on suotu!



Ärsyttää et ihmiset ei osaa arvostaa ja kunnioitaa sitä mitä niillä on!!

Tulipa se syytteleväkin kirjoitus sitten vihdoin! Ymmärrän että ketuttaa jos et ole raskaana vaikka ehkä haluaisit olla. Koeta silti ymmärtää, että kaikki eivät todellakaan pidä raskaana olemisesta. Se voi joillekin olla yhtä helvettiä!! Ei se silti tarkoita sitä, etteikö sitä vauvaa haluaisi. Minä HALUAN tämän vauvan yli kaiken, mutta vihaan sitä mitä raskaus tekee keholleni. Tuntuu, että rappeudun päivä päivältä lisää kun en PYSTY harrastamaan mitään liikuntaa.



t. itsekin lapsettomuushoidoissa käynyt ja sillä tavoin kaksi lasta saanut, nyt luomusti raskaana.

Itse sain ensimmäisen lapseni hoitojen jälkeen ja se kyllä opetti arvostamaan raskautta ja lapsia lahjoina. Nyt olen toista kertaa raskaana luomusti ja olen niin onnellinen, että joka kerta kun ajattelen tätä raskauttani ja vauvaa, hämmästelen hyvää onneani.



Minusta raskausaika on ihanaa. Nautin naisellisuudestani ja kasvavasta vatsasta ja intiimistä lähisyydestä vauvan kanssa. Eikä haittaa, vaikka joutuu hidastamaan tahtia joissain asioissa, sekin tuntuu levolta ja vaihtelulta. Nautin siitä, että saan hyvällä omallatunnolla olla vähän itsekäs ja panostaa omaan ja vauvan hyvinvointiin.

Mulla oli just tuollainen olo koko ajan esikoista odottaessa. Hirveä itsekeskeinen, omaan napaan keskittynyt olo, en todellakaan nauttinut siitä. Kakkosta odottaessa tilanne oli kyllä paljon parempi.

vaikka niin olin vuosia luullutkin.. ennen eka raskautta.



Nyt menossa toinen ja aina vaan pahenee.... =(((((

Voi, kun vielä kerran sen saisi kokea!

Uskon että helvettikin on parempi paikka :( kumpa aika menis nopeesti eteenpäin. viikkoja vasta 16+2

En minäkään tykkää olla raskaana, vaikkei mitään erityisiä vaivoja olekaan. Mutta se nyt vaan on kestettävä, jos lapsia haluaa. Kyllä se sitten nopeasti menee kuitenkin (jälkikäteen ajatellen). Nyt toinen raskaus menossa, eikä ole sen " mukavampaa" kuin ensimmäinenkään.

negatiiviset ajatukset eivät tee vauvallesi hyvää, otapa pää nyt pois sieltä p-seestä ja mieti miksi oikeastaan ryhdyit raskaaksi?

Toi aika ei elämän pitkässä juoksussa ole kuin kärpäsen paska, joten nyt vaan eteenpäin niinku mummo lumessa.

Sanoihan ap, että syntynyt vauva on ihana, mutta raskaus ja synnytys ei. Olen kyllä 110 % samaa mieltä.

mulla on ollut tosi pahoinvoivat raskaudet. Ja mitä useampi raskaus takana, sen vaikeammaksi on mennyt. Viimeisin raskaus oli niin järkyttävä, että mulla oli ainoastaan 1kk normaali olo, kyllä se oli jo vähän liikaa. Olin oikeasti niin heikossa kunnossa, että kun vauva syntyi, tuntui kuin olisin ollut melkein vuoden kuolleena. Näin taas ihmisiä, värejä, jaksoin innostua asioista. Ei se raskausaika kaikille ole sitä onnellista ihanaa odotusta, valitettavasti. Myötätuntoni!

Vaikka lapsi oli toivottu ja odotettu. Kävisin vaikka mieluummin 10 kertaa peräkkäin synnyttämässä, kuin olisin raskaana...tai siis haluan kyllä vielä lapsia, mutta raskaana oleminen ei houkuttele. Supistelut, kamalan raskas olo ja alituinen pissahätä tekivät liikkumisen lähes mahdottomaksi loppuaikoina ja se rassasi. Kun ei saanut itse edes sukkia jalkaan, uh. No, kai se on vielä joskus kestettävä;)

a" .

Minulle raskausaika ei myöskään ollut mitenkään auvoista ja nautittavaa! Vihasin lähes joka hetkeä! Mitään ei edes HUVITTANUT tehdä... Onneksi se on ohi ja lopputulos kuitenkin maailman ihanin lapsi!!!

oliko sulla tällaista...4 ekaa kuukautta ympärivuorokautista pahoinvointia ja oksentelua. Itse maksain viimeisimmässä raskaudessa sängyssä lähes koko 4 ensimmäistä kuukautta. Sitten löytyi jatkotutkimusta vaativa löydös rakenneultrassa. kävin lapsivesipunktiossa, ekan viikon pelkäsin keskenmenoa, kaikkiaan kolme viikkoa jännitin tuloksia, onko vauvalla kaikki kunnossa. Tulosten tultua mulla oli yksi ainoa kuukausi, jolloin voin hyvin. Pesin mattoja, ikkunoita, juoksin kaupoissa ja tein kaikkea sitä , mitä en ollut tehnyt kuukausiin. Olin aina niin heikossa kunnossa, että olin vuorokaudet ympäri yöpaita päällä, ruokaa laittaessa oksentelin, jatkuvasti oli vessahätä. Monta kuukautta ennen synnytystä oli jo tosi kovat kivut kävellessä, en jaksanut irvistämättä kävellä edes 50 metriä. Oli ongelmia sokeriarvojen ja korkean verenpaineen takia, saimme koko perhe peräjälkeen kamalat yrjötaudit, sain vielä kahden viikon järkyttävän flunssa, jolloin en jaksanut edes kättäni nostaa. Tai en olisi jaksanut, mutta pakko oli tehdä asioita, että lapset saivat ruokaa jne. Loppuvaiheessa en pystynyt juuri nukkumaan, oli kamala hellekesä ja kaiken kruunuksi vauva syntyi 9 päivää lasketun ajan jälkeen.

että sain muutaman kerran todella rajun migreenin, multa meni puhe sekaisin, sain kamalia näköhäiriöitä, puutui suu ja käsi, sitäkin tutkittiin sairaalassa, pelkäsin halvausta....en taida enää uskaltaa lisää lapsia, mutta onneksi haaveeni on jo täytetty, olen saanut neljä tyttöä, joita aina toivoinkin=)