2 v 8kk lapsi ei syö itse
Onkohan kenelläkään muulla tällaista ongelmaa?
Meidän 2 v 8 kk poika ei suostu syömään itse, kun vain joskus harvoin eli taito hänellä on. Tiedän, että pitäisi pysyä vaan kovana itse ja jos hän ei syö itse, niin ei syö laisinkaan. Mutta aina annamme periksi ja syötämme hänet ja silloin hän syö hyvin ja jos emme syötä, niin ei syö ollenkaan.
Meille on myös tullut hyvin huono tapa, että hän touhuaa tai katselee kirjoja ruokapöydässä ja juuri siksi ei varmaan ole kiinnostunutkaan itse syömisestä. Poika on menossa syksyllä hoitoon ja tuo syöminen pitäisi silloin kyllä jo onnistua ihan itse. Harmittaa niin kovin, kun on päästänyt tämän karkaamaan käsistä näin. Hänen reilu vuoden ikäinen pikkuvelikin syö kohta jo itse, innostusta ainakin on. Esikoisella kun ei ole koskaan ollut tällaista innostusta itse syömiseen. Onneksi hän sentään osaa sen taidon, mutta kun vielä alkaisi sitä käyttämään. Tiedän kyllä keinon: lelut pois pöydältä ja lusikka käteen, enkä saa antaa periksi ja antaa itse.
Eli en tässä neuvoja kysele, vaan oikeastaan puran ongelmaani ja lisäksi harmistustani siitä, miten tyhmästi olen toiminut. Mutta kertokaa ihmeessä jos teillä jollakin on tai on ollut tällainen ongelma ja miten olette toimineet.
Kommentit (4)
En enää edes muista minkä ikäisenä lapseni alkoi syödä kokonaan itse, mutta muistelisin hänen olleen kahden ja puolen. Käsin syötävää söi itse pienempänäkin, mutta Lusikka/haarukkaruuat oli syötettävä.
Päivähoitoon hän meni kolmen vuoden kieppeillä, johon asti syötin häntä vielä kotona toisinaan, mutta hoidossa itse syöminen sujui mallikkaasti. Hoitoon viedessäni sanoin lapsen osaavan syödä itse enkä edes maininnut syöttämistä. Eikä kotonakaan parin hoitoviikon jälkeen enää tarvinnut syöttämistä.
Tämän perusteella sanoisin, että huolehdit turhaan. Kun taito kuitenkin on hallussa niin hoidossa tuskin huomaakaan vaatia syöttämistä.
Parempi vain jos ruokailutilanteesta ei tule mitään taistelua. Itse tein niin, että jos lapsi ei ruokaa itse syönyt syötin sen hänelle enkä lähtenyt kiristys/lahjomislinjalle. Näin lapsi ei huomannut itsesyömisen olevan mikään kynnyskysymys, eikä asian kanssa tarvinnut uhmata. Toisin meillä kävi itsepukemisen kanssa, jonka kanssa meni sukset ristiin, kun yritin lasta asiassa prepata.
Lapset on erilaisia. Turha huolehtia. Lapsesi syö taatusti päiväkodissa itse. Hän vain on sellainen, että haluaa ns palvelua pitempään. Meilläkin esikko oli samanlainen. osasi syödä itse jo 1v, mutta aina säännöllisesti halusi syöttämistä. Mikäs siinä. Kerranhan nämä ovat pieniä. Ja niin äkkiä tuonkin palvelun pyytäminen loppuu! Nyt on yli 4v eikä puhettakaan, että äiti saisi auttaa yhtään missään. Kakkonen on sitten ihan erilainen. Hänelle tuli jo 1v "minä itse" kausi ja hän haluaa syödä tyystin itse, pukea ja riisua itse, vaikka ei osaisikaan. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että tuo "palveluja pyytävä ja haluvakin" tuntui paljon helpommalta ja kivemmaltakin, kuin pikkuinen joku huutaa: "ITSE, ITSE, EI AUTA!". Ikää siis pienemmällä 1,8v.
Meille ilmaantui ns. sama ongelma.Poika on syönyt itse jo pitkään, mutta nyt kuukauden lomareissun jälkeen ei halua itse syödä, vaan haluaa että syötetään. Lomalla ruoka maistui huonosti joten syötin osittain tuolloin. Olenkin tässä pähkäillyt mitä tehdä.Tänään jäi päivällinne ja iltapala niukille, kun en suostunut syöttämään. Pitäisiköhän olla niin kuin ei oliskaan ja syöttäisi ja ihmettelisi vain ääneen,että miksi toinen ei halua itse syödä kun on ennen tehnyt sen niin hienosti. On nää kehitysvaiheet vaan niin merkillisiä ja meille äideille varsinkin nää syömis jutut ( ei kaikille, mutta useille). Välillä saa tuntea huonoa omaatuntoa ruuan laadusta ja terveellisyydestä,siitäkin jos antaa valmisruokaa, huoh!
No onneksi nämä ovat vain pieniä murheita/asioita verrattuna siihen mitä jotkut vanhemmat joutuvat kokemaan.
T:nurse
Mitä sitä turhaa työtä tekemään, jos joku muukin sen tekee! Mutta lapset ovat lapsia ja lapsuusaika niin lyhyt, että en kantaisi huonoa omaa tuntoa, jos lapselle annetaan vähän ylimääräisiä palveluita. Kohta kuitenkin koittaa aika, jolloin lapsi ei millään tavalla suostu siihen, että vanhemmat auttavat ruokailussa. Olen 100-prosenttisen varma, että viimeistään yläasteiässä teillä vanhemmilla ei ole mitään valtaa eikä sanottavaa lapsenne syömiseen. Silloin hän hoitaa sen takuulla ihan itse, hyvä jos saa istua saman pöydän ääressä.
Eikä siitä hoitoon menemisestä kannata murehtia lainkaan. Lapset useimmiten käyttäytyvät hoidossa ihan eri tavalla kuin kotona. Niin sanotusti "toimivat" joka asiassa paljon oma-aloitteisemmin ja paremmin.
Minulla oli aikanaan päivähoidossa kummipoikani, 2 v 6 kk, joka ei ollut koskaan syönyt lainkaan itse. Lisäksi hänen vanhempansa antoivat pitkän listan ruoista, joita heidän poika ei lainkaan suostu syömään. Joukossa oli muun muassa kaikki kala- ja kasvisruoat, salaatit ja kokoliharuoat.
Ensimmäisenä päivänä meillä oli lounaalla tarjolla kalakeittoa. Annoin pojalle lautaselle ruoan ja lusikan käteen kertoen, että nyt on ruoka-aika. Poika käänteli kädessään lusikkaa ja tuijotti keittoa, mutta ei syönyt yhtään. Korjasin pöydän ja laitoin pojan päiväunille. Unien jälkeen nostin eteen samaa keittoa ja lusikan, ja poika alkoi nälissään maistelemaan. Aluksi vähän roiskui, mutta ei se mitään. Lopulta hän söi todella hienosti oman annoksensa.
Kun poika oli ollut meillä viikon hoidossa, häne ei enää suostunut siihen, että kukaan syöttää. Eikä hänellä ollut enää mitään ruokarajoitteita. Eli kaiken, mitä eteen laittoi, poika lusikoi reippaasti ja suu messingillä. Oli nimittäin todella onnellinen uudesta maailmasta, johon päästi tutustumaan omin käsin.