Lukemista kaksikielisyydestä: vinkkejä?

Tuosta kielten opettamisesta viela sen verran etta on paljon esim. afrikkalaisia jotka ajattelevat etta eivat puhu omaa kieltaan lapsille vaan englantia ( tama siis tehdaan myos siella koti maassa missa valta osa edelleen ovat ainakin 3kielisia niin kuin miehenikin ) silla silla taapaa he vaikuttavat heidan mielestaan sivistyneemmilta=O Taalla ihmiset eivat sitten puhu omaa kieltaan lapsilleen etta saavat sen puhtaan britti aksentin ( jos sellaisen nyt saa lontoossa asumalla=O, ainakin itse korjaan lapsia aantamisen kanssa kun aantavat cockney, water=wu-a, computer=compiu-a sit viela jamaicalaisittain aanetaan esim the=do that=da/dat three=free jne jne ) vaikka semmosta ei helposti taalla kylla itteensa saa tartutettua vaan sita cockney' ta puhutaan kylla aikas laajalti. No he ajattelevat etta se tavallaan on se heidan keinonsa paasta pois siita koyhyydesta mita afrikassa on etta lapsia ei tunnisteta afrikkalaisiksi enaa.... Ja oon niihin suomalaisiinkin tormannyt jotka eivat lapsilleen suomea puhu kun lapsi on alkanut vastaan enkuks takas eli annettu sitten periks=( Mut kaikki tavallaan ja toiset ei valttamatta tiennyt kuinka paljon toita tan eteen joutuu tekeen.



Mut jepulis, taidetaan molemmat tosiaan olla sita paattavaista laatua ja pysytaan naissa kielissa:)



Hyvat yot. Mama-Njogu

Minulla on kaksi lasta, joista vanhempi täyttäää kohta 5 vuotta. Hän puhuu sujuvasti äidin kieltä suomea, isän kieltä espanjaa ja koulukieltä englantia. Ympäristön kieli on vielä neljäs, mutta sitä ei puhu oikeastaan ollenkaan, koska ei kuule sitä riittävästi. Minkään kielen kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta aikaisemmin kun asuimme Suomessa, piti isän tavallaan pakottaa hänet puhumaan espanjaa, eli kun leikkivät yhdessä, ei tehnyt mitään jos pyynnöt tulivat suomeksi, mutta joka kerta kun espanjaksi tuli jotakin, palkitsi hän sen tekemällä niin kuin tyttäreni halusi. Nykyään sitä ongelmaa ei enää ole, espanjan kieli tulee automaattisesti isälleen puhuttaessa. Nuorempi on 2-vuotias ja ymmärtää kaikkia kolmea kieltä, puhuu parhaiten suomea, koska on päivät minun kanssani kotona. Englantia puhuu tyttäreni koulukavereiden kanssa, joita joka viikko käy kylässä kerran tai kaksi kertaa viikossa. Espanjaa puhuu isänsä kanssa, mutta se sanavarasto on vielä tässä vaiheessa aika suppea. Tärkeää kielenoppimisessa mielestäni on se, että kyseistä kieltä puhuva henkilö puhuu järjestelmällisesti samaa kieltä lapselle. Tiedän tapauksia, jossa äiti puhuu välillä suomea, välillä ympäristön kieltä ja niissä tapauksissa lasten suomen kielen puhuminen on ihan olematonta.



Kielen voi oppia yhdeltäkin henkilöltä, mutta silloin tärkeää on pitää kiinni siitä kielestä. Lukea, laulaa ja puhua kyseisellä kielellä. Eivätkä ne suomenkieliset lasten elokuvatkaan ole pahitteeksi.

voi tilata ilmaiseksi julkaisun Kotimaana suomen kieli. Julkaisusta löytyy teoreettista taustaa monikielisyyteen, eri tilanteessa olevien ihmisten kokemuksia kielten oppimisesta jne.



Suosittelen!

Elikkas meilla on kaksi lasta 5v ja 1v8kk ikaiset. Molemmille olen aina puhunut suomea ja isompi osaa sita mielestani aika hienosti. Lausunta on viela vahan epaselvaa joidenkin sanojen kohdalta, ja ei osaa sanoa r- eika s-kirjainta kunnolla ts. suomalaisittain, ja d-kirjain tuottaa myos ongelmia joissain sanoissa. Mutta siis yleisesti ottaen olen todella tyytyvainen ja ylpea " aikaansaannoksestani" eli kaksikielisesta lapsesta! Ja minusta se on sekin saavutus etta osaa kahta kielta, vaikka tietysti 3-ja 4 kielinen on vielakin hienompaa! Itse yksikielisena (alunperin siis) olin ehdottomasti sita mielta etta haluan antaa lapselleni " kieltenlahjan" ! Valitettavasti mieheni ei ole koskaan halunnut puhua omaa aidinkieltaan lapsille, paitsi ihan muutamia vakiojuttuja sanoo omalla kielellaan. Han on sujuva 3 kielella, kohtuullisesti 6 kielella. Joten han puhuu lapsille maamme valtakielta englantia, sanoo etta hanen omalla aidinkielellaan ei ole mitaan hyotya lapsillemme tulevaisuudessa ja hanesta tuntuu holmolta sita heille puhua... kun on ainoa sen kielen puhuja ymparistossamme. Mutta niinhan olen minakin... Vanhemman lapsen englanninkielikin alkaa olla mielestani aika vahvoilla nyt, varsinkin koulun myota se on noussut. Mutta silti sanoisin etta suomenkieli voisi olla hiukkasen yha vahvempi.



Mina olen yrittanyt aina jarjestaa suomituttavia asuinymparistostamme, lukea, puhua, laulaa, tv, videot jne ovat hyva apu myos. Nyt syksylla aloitimme myos suomikoulun. Se vaatii suurta uhrausta, varsinkin kun meidan lahin suomikoulu on noin 80km paassa, mutta silti siella kaydaan, ja lapset rakastaa sita! Eli jokainen tekee tyylillaan ja jokainen varmasti osaa paattaa mitka on ne prioriteetit.

Olen asunut Englannissa nyt 11 vuotta ja meilla on kaynyt vieraina vain aitini ehka noin 1 krt/vuosi, siskoni noin 3 kertaa ja serkkuni kerran koko tana aikana. Kukaan ystavista, tuttavista, eika sukulaisista ole saanut aikaisiksi tulla, vaikka kovasti meillekin alkuaikoina luvattiin... Itse yritetaan kayda kerran vuodessa Suomessa, mutta meilla ne lomat jaa sellaisiksi reilun viikon mittaisiksi kun olemme molemmat tyossakayvia ( ja pitaa kayda miehen puolen sukua tapaamassa, asuvat 3 eri maassa ;o)).



Mutta siis mita yritan sanoa, minusta se kylla riippuu hyvin paljon pelkastaan itsesta kuinka aktiivisesti sita omaa kieltansa lapsilleen puhuu ja kayttaa, ja kuinka hyodylliseksi ja innostavaksi lapset sen katsovat. Kylla aina loytyy kanavia joita myoten lapset saa kiinnostumaan.



Mulle tytto juuri eilen sanoi etta ' Aiti kuka mulle opetti suomea?' (Tiesi varsin hyvin vastauksen kun juuri siita puhuttiin eras paiva.) Vitsailin sitten etta se tai se ja lopulta sanoi itse etta no tietenkin sina aiti, ja mummi ja pappa ovat opettaneet sinut puhumaan suomea, eiko niin? Kovasti on nyt alkanut pohtimaan asioita, kaiken muun kyselyn seassa tulee aina valilla naita kieliasioita. Kertoi mm. etta koulussa joku lapsi kuulema osaa ranskaa ja jos kuulee tuntemattoman kielen jossain kysyy aina mita se on. Eli on tosi valpas kielien suhteen.



Lisaksi viela haluaisin kertoa eraan kannustavan esimerkin. Tapasin eraan aidin suomikoulussa, ja juttelimme moneen kertaan ja kunnes sitten tutustuimme paremmin han kertoi ettei ole " aito" suomalainen. Ei ole koskaan asunut Suomessa, mutta aitinsa aina puhunut suomea hanelle, ja kieli oli aivan huippu hyvaa. Olin aivan ihmeissani! Hanelta olen sitten udellut kaikenlaista.... =o)



Ai niin viela siita kirjasta. Ma olen nyt tavannut tata kirjaa jo kuukauden paivat, minusta ollut aika hyva ja antaa ytimekkaat vastaukset moniin kysymksiin. (MamaNjogu? taisi sita minulle joskus suositella...kiitos siita!)

' A parents' and teachers' guide to bilingualism' by Colin Baker.

Siis ei nyt suomessa oleva suomi-ruotsi yhdistelmä,

eikä se että juuri muutettiin maahan x,

vaan sellainen joka on vuosia asunut maassa x ja koulua käyvät lapset ovat kaksikielisiä.



Intialaisen tyotoverini äiti hoiti lasta ja heidän lapsi oli kaksikielinen kunnes aloitti koulun. Vaikka molemmat intialaiset vanhemmat puhuvat kotonaan äidinkieltään niin lapsi on laiskistunut kielen puhumisesta ja nyt puhuu vain englantia.



Olen huomannut että tuo ei ole kovin harvinainen tarina.



Siis lapset oppivat nuorena helposti, mutta haaste onkin sen kielen ylläpitäminen koska he myos unohtavat.



Miten teillä on mennyt jotka olette vuosikausia asuneet yksikieliessä maassa ja lapset ovat nyt ainakin pari vuotta olleet koulussa? Oletteko te kummatkin tyossäkäyviä?