Miksi muiden seura rasittaa sinua? Miksi et jaksa ihmisiä?

Työttömiä haukutaan, vaikka on AMK tutkinto ja teet sijaisuuksia. CV on 2 sivua. Et pääse ulkomaille, etkä parturiin. Ja hallitus leikkaa ansiosidonnaiset. Tosin hoidettavaksi jää 4 isovanhempaa, en hoida. Jättäkööt valtio eläkeläiset hoitamatta, ei kiinnosta. 

Minulla on vilkas "päänsisäinen elämä". Ajatuksia tulee solkenaan, erilaisia, arkisia, abstrakteja, hyviä, ahdistavia, nopeassa tahdissa. En tarvitse stimulaatiota yhtään enempää. Ajatukset juoksevat seurassakin ja seurusteluun jälkeen olen aivan poikki ja ylivireystila jatkuu pitkään sen jälkeenkin.

Lähtökohtaisesti monet ihmiset voivat pahoin. Useimpien ihmisten seurassa väsähdän. Minun on vaikea suojata energiaani panettelulta, kateudelta, vihalta, jne. mitä ikinä keksiikään. 

Hyvinvoivien ja iloisten ihmisten kanssa voin hyvin. 

Olen introvertti, ja yleensä ryhmässä on aina se yksi kusipää häirikkö mihin menee hermot.

Suurin syy itselläni on se, etteivät ihmisille tyypilliset keskustelujen aiheet ole minusta ollenkaan kiinnostavia. Perheen arki, lapset, lemmikit, kodin- tai puutarhanhoito, kesämökit, ruoka, ravintolat, kuntoilu, urheilu, veneet, lomat ja ulkomaanmatkat, auton huollattamiset yms. ovat todella tylsiä aiheita minusta. Sitten taas ne aiheet jotka minua kiinnostavat, eivät juurikaan kiinnosta useimpia muita. En koe asiaa ongelmaksi, mutta ymmärrän, että enemmän tämä on minusta johtuvaa kuin muista ihmisistä. 

Harvoin löytää ihmistä, joka oikeasti osaa keskustella ja tietääkin asioista.

Akkojen tyhjänpäiväistä kälätystä en jaksa yhtään. Enkä juoruilua, koska muiden asiat ei kiinnosta vähääkään.

Vierailija wrote:

Minulla on vilkas "päänsisäinen elämä". Ajatuksia tulee solkenaan, erilaisia, arkisia, abstrakteja, hyviä, ahdistavia, nopeassa tahdissa. En tarvitse stimulaatiota yhtään enempää. Ajatukset juoksevat seurassakin ja seurusteluun jälkeen olen aivan poikki ja ylivireystila jatkuu pitkään sen jälkeenkin.

Hyvin tuttua myös minulle. Enkä yleensä voi puhua omista ajatuksistani muille. Tai siis voisin ja olen yrittänytkin, muttei keskustelusta ole koskaan tullut yhtään mitään. 

Vierailija wrote:

Harvoin löytää ihmistä, joka oikeasti osaa keskustella ja tietääkin asioista.

Akkojen tyhjänpäiväistä kälätystä en jaksa yhtään. Enkä juoruilua, koska muiden asiat ei kiinnosta vähääkään.

Noh, ei ne ukkojen pervot, muka-hauskat jutut sen parempia ole.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Harvoin löytää ihmistä, joka oikeasti osaa keskustella ja tietääkin asioista.

Akkojen tyhjänpäiväistä kälätystä en jaksa yhtään. Enkä juoruilua, koska muiden asiat ei kiinnosta vähääkään.

Noh, ei ne ukkojen pervot, muka-hauskat jutut sen parempia ole.

Lähipiirissäni ei onneksi ole sellaisia niin en voi tietää.

Tulipa mieleen, että kerran eräällä kurssilla oli yksi tyyppi, joka ei puhunut KOSKAAN mistään muusta kuin koiristaan. Pidän kyllä eläimistä ja ymmärrän, että lemmikit ovat rakkaita, mutta en pidä tuollaista ihan terveenä. Sama juttu minkä tahansa asian kanssa, jos menee liiallisuuksiin.

En ole kovin sosiaalinen. Nautin enemmän kissastani kuin kälkätyksestä.

Minulla on aika epätavallisia kiinnostuksenkohteita ja moni ns. valtavirran juttu ei sitten kiinnosta yhtään. En katso mitään televisiosta tai suoratoistopalveluista, en juuri kuuntele musiikkia, en pahemmin matkustele enkä jaksa juoruilla jostain parisuhdejutuista. Eläimiä ei ole eikä tule. Monet eivät osaa puhua kuin noista asioista.

Ihmiset eivät ole kiinnostavia, siksi. Juttu, ja sen aihe voi olla ihan mikä tahansa, niin se voi olla kiinnostava, mutta jos ihminen joka asiasta puhuu esittää asiaa epäkiinnostavasti, ja lähinnä monologin omaisesti, tai besserwisseröiden, niin juttu on pilalla jo lähtökohtaisesti. Sinänsä kaikki tässäkin ketjussa mainittu, vaikkapa puutarhanhoidota autohuollon kautta rap-musiikkiin voi olla hyvinkin mielenkiintoista, riippuu miten asiasta puhutaan. 

Itse asiassa nyt kun mietin niin juuri tuo on myös iso syy miksi en jaksa ihmisiä, he kuvittelevat että heillä on jokin maailman mielenkiintoisin elämä ja kiinnostuksen khoteet, ja muusta sitten eivät osaa puhua mitään, eivätkä varsinkaan kuunnella. Selittävät myös näitä omia  kiinnostuksenkohteitaan tosiaan kuten edellä kuvasin.

Kun ihminen on oppimishaluinen, ja kykyinen, ja omaa kiinnostusta ylipäätään mihin tahansa, on valmis ottamaan asioista selvää, opetteelemaan ihan käytännössä, ei vain tiktokkia selaillen yt katsellen, ja on avoin elämälle ja sen ilmiöille noin yleensä, niin se on kiinnotavaa. Tällaisia ihmisiä tulee tässä iässä enää tosi harvoin vastaan, joko ovat liian nuoria ja menneet pilalle tässä nykyig-minuntunteet- shaibassa, tai sitten ikäisiäni jotka ovat jo niin fakkiutuneita omiin juttuihinsa ettei heidän kanssaan ole enää puhuttavaa.

Minulla varmaan suurin syy etten jaksa sitä tapaamisen sopimista. Saa vääntää ja veivata aikatauluja. Kyllä minä yhden kaverin kanssa viihdyn hyvinkin, ei vaan saa aikaiseksi sitä tapaamista kun ei asuta samassa kaupungissa vaan välimatkaa se 40km noin. Ja kaverini käy minun kaupungissa yötöissä, niin ei viitsi vapaa-ajalla tänne ajella. Sit jos joudun olemaan isossa porukassa niin uuvun tosi äkkiä kun tuntuu etten voi olla oma itseni, voimat menee siihen että keksii puhuttavaa kun ne omat jutut mistä oikeasti haluaisi puhua ei kiinnosta muita.

Vierailija wrote:

itsekkäitä ihmisiä. Sellaisia jotka vaan vievät sulta voimaa eivätkä anna mitään takaisin. En jaksa aina kuunnella toisten narinoita ja marttyyrimaisia valituksia, kun tavataan. Ettei siis muusta puhutakaan, kun toisen "vaikeuksista". Yksikin tuttu jaksaa valittaa sukulaisten ja naapureiden tekemisistä ja sanomisista aina. Ikinä ei suoraan näiden ihmisten kanssa käsittele asiaa vaan vinkuu mulle. Ja mikään neuvoni ei auta, koska ei taida edes haluta ratkaista ongelmia vaan kerätä niitä, jotta on maristavaa.

Iloisia ja suoria ihmisiä jaksan, asiat puhutaan halki ja huumorillakin on sijaa.

         Odota vain, kyllä sullekkin kopsahtaa jonain päivänä murheet.

Oon ollut pitkään asiakaspalvelutyössä, mikä on uuvuttanut. Pidän ihmisistä ja ihmisten seurassa olemisessa, mutta se jatkuva valitus ja asiakkaiden ts. muiden ihmisten tyytyväisenä pitäminen on a mahdoton tehtävä, b en vain ehkä ole niin sosiaalinen ja ihmisystävällinen kuin luulen.

Ennen pidin paljon, nykyään en pysty tukemaan ketään läheistäni tai kuuntelemaan muiden vaikeuksia. Se kuormittaa. Mielummin hengailen yksikseni.

Monella ihmisellä on todella huonot keskustelutaidot. 

Vierailija wrote:

En ole kovin sosiaalinen. Nautin enemmän kissastani kuin kälkätyksestä.

Keskiverto kissa on sata kertaa miellyttävämpää seuraa kuin keskiverto ihminen.