Harmittaako sinua usein asiat, joista joudut luopumaan lapsen takia?
Vaikka pitäisi olla onnellinen raskaudesta ja tietysti olenkin, niin kyllä pikkasen korpeaa perua Mauritiuksen matka, joka ajoittuu lasketun ajan korville. Samoin muutamat todella tärkeät juhlat joudun viettämään kuskin ominaisuudessa kun muuta juhlii.
Joo, tiedän, pinnallista ja lapsellista lätinää, mutta sainpahan sanottua. Haikailetteko te äidit usein " menetettyjen" asioiden perään, vai menettääkö ne merkityksensä täysin kun lapsi on syntynyt?
Kommentit (11)
sitä pitää ajatella, että tämä on nyt tätä. Ei tätä aikaa ikuisuuksia kestä. Jonain päivänä voin taas tehdä kaikkea sitä, mistä nyt pitää luopua.
lastenvahtia, tai sit vaan toinen puolisoista pääsee ja toinen jää kotiin. Välillä miettii, et on tää niin perseestä, mutta onhan muksut ihaniakin ja tuo jotain mitä ei ois jos ois ilman lapsia.
se koittaa n kahden vuoden päästä. 8,5 vuotta on jo takana.
Nauti nyt odotusajalla siitä, että voit vaan rötkähtää sohvalle ja ummistaa silmäsi ihan niin pitkäksi ajaksi kuin haluat.
muttei mitenkään hirrrvittävän pahasti..
enemmän tosiaan joutuu luopuun lapsen syntymisen jälkeen. ite uhosin, etten ainakaan jää kotiin nyhjään vaan lähen juhliin tasan sit kun mua huvittaa ja laitan lapsen hoitoon. ei oo paljon menty, lapsi on yksivuotias. oon aina niin väsynyt ettei houkuttele ajatus juhlimisesta aamu yöhön kun tietää että sit on taas univelkaa koko seuraava viikko. mut ei se mua haittaa, pääsisin lähteen jos haluaisin. arvostan enemmän nukkumista ;)
matkustelun vähäisyys. Allergisen lapsen kanssa välillä tosi vaikeeta ja ulkomaanmatkat ollaan kokonaan unohdettu vähäks aikaa.
Ainoa asia oli ja on oikeastaan se, etten pysty harrastamaan niinkuin ennen raskautta ja lapsen syntymää. Raskausaikana jouduin jo lopettamaan kun ei tuo harrastus (ratsastus) ole niinkään turvallista puuhaa raskaana ollessa eikä se edes tuntunut enää mukavalta masuasukin kanssa. Nyt ei sitten ehdi tallille kuin harvoin. Syytä on myös miehen työajoissa, ettei " vika" ole vain lapsen ;) Mut ei nyt ihan korpee tää juttu, vähän harmittaa. Siihen on jo tottunut..
Muuten ei ole ollut ikävä mitään ryyppyhommia tai reissuja koska eipä niitäkään ole tullut muutenkaan vuosiin harrastettua.
Ap:n pitäisi nyt yrittää laittaa asiansa mielessään tärkeysjärjestykseen, niin korpeeminen vois helpottaa..
Nyt raskaus on aivan alussa, selvisi vasta viime viikolla joten mielessä pyörii kaikki pinnalliset ja turhemmat asiat... Ap
että en ehdi kuntoilla yhtä aktiivisesti kuin ennen lapsia. Mutta tää on nyt tätä.
Nyt toista odottaessa on enemmän hälläväliä " ai niin, enpäs syökään puoliraakaa pihviä" . Oikeasti raskausaikakin on niin lyhyt kun oikein ajattelee. Kyllä niitä uusia matkoja tulee ja taas pääsee juhliin muutenkin kuin kuskina jne. :)