Koira lopetettavaksi!
Auttakaa hyvät ihmiset milloin ja miten otan koiran lopettamisen puheeksi mieheni kanssa ja miten saan mieheni ymmärtämään asian.
Millä on siis kaksi koiraa joista vanhempi (13-v, iso kokoinen) on " monivaivainen" . Yksi vaivoista on lattialle kuseminen ilman mitään logiikkaa. Välillä on hyvä päivä aikä lattialla ole lirun lirua (6-8h ulkoilutusvälit), mutta välillä iso lammikko jo kahden tunnin sisään ulkoilusta. Eläinlääkärillä olen rampannut vaivojen takia jo kuukausia ja hassannut satoja euroja, kohta puhutaan tuhansista. Ja lopputulemana se, että koira on vanha. Muuta syytä kuin lahopäisyys ei pissaamiseen löydy :(. Ja vaiva ei kuulemma ainakaan parane iän myötä. Nyt meillä siis lammikko lattialla vähintään kutena päivänä viikossa ja mies silti haluaa pitää koiraa edelleen.
Meillä myös lapsi joka alka kohta liikkua omineen. Ei musta hyvä yhdistelmä kusilammikoiden kanssa :/. Miten siis saan miehen käsittämään, että alkaa olla aika laskea koira autuaammille metsästysmaille? Itse olen tuohon luopumiseen kasvanut sisään ihan siitä päivästä kun koira meille tuli. Tähän ikään olen oppinut, että eläimet ei elä yhtä pitkään kuin ihmiset. Koira on kuitenkin miehen (minä otin sen aikaan kun vielä seurusteltiin ja oltiin muuttamassa yhteen) eka " oma" lemmikki.
Kommentit (13)
mutta pitäisi myös ajatella koiran parasta, onko elämä enää elämisen arvoista jos vanhuuden vaivoja alkaa jo olla paljonkin. Onko koiralla muita " sairauksia" kun tuo lirauttelu? Vaikea sanoa, mikä olisi oikea ratkaisu....
tässähän olisikin oiva tekosyy elikon lopettamiseen??
Vanhalla koiralla, nartuilla useimmiten, voi tulla virtsankarkailua ihan kuin vanhoilla ihmisilläkin. Johtuu osittain hormoonitoiminnan hiipumisesta, osittain löystyneistä kudoksista. Tällaiseen inkontinenssiin on olemassa lääke, suht. edullinen ja suurimmalla osalla auttaa. Kysäises lääkäriltäsi vielä, vaikka kuinka sanois että johtuu lahopäisyydestä niin intä että haluat kokeilla. Ei siitä haittaa ainakaan ole... Ihme juttu, tosi monesti törmää tähän että lääkäri ei edes ehdota, vaikka tällainenkin mahdollisuus on olemassa...
Kun ikälopulla koiralla on sydänvika, keuhkovika, selkä niin huonona, että ei portaita pääse aina kulkemaan, jalat ei enää kunnolla kanna auton kyydissä, kuulo on heikentynyt, haukkuu harhoja ei enää muista juuri juoneensa eikä enää höperyyttään ymmärrä, että ulos pissataan. silloin on kyseessä vähän eri asia kun että jos lapsella tai aikuisella käy vahinko.
Jos isäni asuisi meillä ja kuseksisi pitkin lattioita, niin kyllä hälle vaipat laittaisin ja jos ei niissä suostuisi kulkemaan , niin sitten laitoshoitoon. Koirille ei vaan laitospaikkoja oo tarjolla...
Ja kakkoselle. Vihjaillu olen asiasta ja ohimennen sanonut suoraankin, mutta reaktio on todella tulinen. Osuu arkaan paikkan...
Olipa fiksu vertaus tuossa edellisessä:/Mutta lastakin opetaan sisäsiistiksi eivätkä yleensä enää enää parikymppisinä kuseksi lattioille.Jos näin niin hakisin kyllä hänellekin hoitoa.
Eli kyllä koirakin jostain kärsii ja velvollisuutesi on myöskin saattaa se viimeiselle matkalle.Voisit miehesi kanssa keskustella että joskus on aika itsekästä pitää eläintä väkisin hengissä .Ei aikuinen koira joka on ollut sisäsiisti varmaan itsekään mielellään sisälle pissaisi,mutta kun vanhuus tuo mukanaan kaikenlaisia oireita.
Ei jaksanu enää kävellä portaita, kuuro, melkein sokeakin, sydän vika. Eläinlääkäri suositteli koiralle lempeää loppua koska jo kärsi niin paljon. aikeeta se oli mutta tiedän että se oli koiralleni paras ratkaisu.
Heillä olisi ollut vaihtoehtona pitää koiraa hengissä mutta halusivat koiran kuolevan onnellisena ja ilman kipuja (ellei niitä jo ollut)
Monta lääkitystä jo kokeiltu ja vaikka mitä tutkimuksia (yht n. 1500¿ tähän mennessä viim 4kk)
Satun olemaan niitä ihmisiä, jotka osaavat ajatella paitsi sydämellä myös järjellä. Nuo et rakasta kommentit tuntuu kyllä ikäviltä, mutta se varmaan on niiden kirjoittajan tarkoituskin...
ap
Itsellä kaksi koiraa ja kaksi lasta, enkä jaksaisi tuollaista. Ja tiedän kuinka kauheaa se on, ku koira kuolee, mutta luovuttava on kun ei ole muuta mahdollisuutta.
Jos olet itse kotona ja miehesi töissä, niin ymmärrän, ettei asia niinkään häntä vaivaa. Hankala tilanne. Miten miehesi sitten ajatteli ratkaista tilanteen silloin itse, kun otti koiran? Koska kyllä kai se käy jokaisen koiranomistajan ajatuksissa, että koirasta myös aika jättää joskus.
Olisit heti sanonut noi kaikki muutkin vaivat, niin en olisi ruvennut edes ehdottelemaan :( Toivottavasti saat miehellesi puhuttua järkeä, sillä tuossa tilanteessa koiran lopettaminen olisi todella se järkevin ja koiran kannalta paras ratkaisu. Näytä hälle vaikka tämä ketju?! Tai pyydä eläinlääkäriänne sanomaan suoraan miten asiat on.
Kerrot, että koira on vanha ja sairas ja että se on pakko kohta lopettaa. Pidät vähän niinku yksin puhelua. Älä kysele mieheltäsi vaan kerrot sitä niinku nyt muutenkin naiset ruukaa puhua ilman että miesten tarvii siihen osallistua.
Sitten vaikka siitä viikon päästä otat asian uudelleen puheeksi ja sanot, että sinun mielestä on jo aika päästää vanha koira tuskistaan.