G:Saako joku laulu lapsesi/sinut surulliseksi tai itkemään?
Meillä lauletaan joka ilta ennen nukkumaan menoa " Joka ilta kun lamppu sammuu" . Tänään sitten pojan kanssa soitimme ja lauloimme sitä pianon kanssa ja pojan alahuuli alkoi vipattamaan...Hän halusi kuitenkin, että soitetaan ja lauletaan uudestaan ja laulun lopuksi hän alkoi itkemään :-( Pelkästään laulaettaessa ei tätä ole tapahtunut. Liekö sitten, että poika tunnisti, että laulussa on surullinen melodia vai tuliko ikävä isiä, kun hän laulaa sen iltaisin, kun on kotona...
Itselläni on kaksi kappaletta, jotka kuullessani aina alan itkemään ja sille ei voi mitään: " Äideistä parhain" ja " Aja hiljaa isi" .
Tainu, poju 1.5-vuotta ja masuasukki 22+6
Kommentit (16)
Meilläkin mollivoittoiset ja hitaat laulut, varsinkin tuutulaulut on tyttäremme mielestä surullisia. Viimeksi muskarissa opeteltiin uusi unilaulu, ja tyttö sanoi laulun loputtua kyynel silmässä että se oli " liian sulullinen" .
Itselläni ääni alkaa aina väristä kun laulan Magdaleenaa, sitä missä on sukat makkaralla ja pupuja pöydän alla. Tulee mieleen se kun esikoisemme oli ihan pieni, niin pieni että olisi melkein mahtunut taskuun.
...kaikki melankoliset biisit itkettää äitiä ja poikaa. Ei tykännyt baby-mobilessa olleesta " itkuvirrestä" yhtään! Sen kun laittoi soimaan, niin varmasti rupesi alahuuli väpättämään. Niinhän ammatti ihmiset sanovatkin, et vauvan ollessa mahassa, tarttuu samat tuntemukset kuin mitä äidilläkin...
T-04
itkee kuullessaan soivien vauvalelujen melodioita. Samoin 1-vuotiskortin tunnussävel itketti. Joskus radiosta jokin surullinen, kimakka kappale saa itkun pintaan.
Hassua on, että silti näitä kappaleita pitäisi soittaa aina vain uudestaan.
..tyttö aloittaa oikein teatraalisen itkun, juoksee omaan huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni jos yritän kuunnella Il Divon Reres a mi-kappaletta.
Itseäni itkettää kaikki vähänkään surusäveliset kappaleet.
Viime helmikuussa meidän poika kuoli kohtuun rv37 joten tämän joulun surkein kappale oli Varpunen jouluaamuna. Ei tarvi ku nähdä sanat niin jo tulee vesi silmiin.
Harmi vaan, kun se oli isin ainoa kunnolla osaama laulu ;-) Poika itki kyllä minunkin laulaessa sitä, joten pelkästä isin lauluäänestä siinä ei voinut olla kyse. Itse nieleskelen kyyneleitä laulaessani " Mä olen niin pienoinen" .
mutta minut vetää hiljaiseksi Yön Ihmisen Poika, Titinallen karaoke-cd:llä oleva Pieni Sydän (en oikein ymmärrä miksi sinne on laitettu niin surullinen kappale) ja poikamme ristiäisissä laulettu " Nyt kerron mä sulle lapseni" .
Nyyh
...On laiva valmiina lähtöön...
Omilla en ole testannut
mitä musiikkiin tulee, ei muuten. Tuolloin tuli telkkarista Myrskyluodon Maija, jonka tunnari sai minut aina itkemään. Pois en silti lähtenyt vaan istuin nenä ruudussa. Olipa pikkuinen oravanpoika -laulu ja erityisesti sen kohta " siinä nyt pikkuinen oravanpoika lumessa itkien rämpii" kyynelöitti joka kerta, mutta äidin mukaan huusin vaan aina " laula lisää" . Näitä oli paljon muitakin. Testattava sitten omankin kanssa, vielä ei itke näistä kun on vasta puolivuotias:-)
Itse en pysty kuuntelemaan " Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" -laulua ilman itkua.
on mitä suurin lauluista itkijä. Ehdottomasti pahin on Varpunen jouluaamuna. Ollut jo kahtena edellisenä jouluna. Ensimmäinen tahti saa jo kamalan itkun aikaan. Jouluna ei oikein uskaltanut kuunnella joululevyjäkään kun pelkäsi niin kovin sen laulun tulemista. Myös surumieliset lastenlaulut ovat pahasta. En edes viitsi luetella mistä kaikista lauluista rupeaa itkemään, niitä on niin paljon...:/
Pikkusiskolla, 11/2 v saattaa joskus jostain laulusta alkaa väpättää alahuuli. Samanlaisia herkkiksiä taitaa olla moilemmat. Myös itse saan helposti kyyneleet silmiini, varsinkin " surullisista" lastenlauluista. Ja itse olin ollut myös pienenä mahdoton lauluista itkijä.
Äiti sen sijaan vetistelee kun kuuluu yön ihmisen poika.
Eli vähänkin surumielinen kappale niin alahuuli väpättää pojalla. Muutenkin on luonteeltaan erittäin empaattinen ja toisten pahaolo pahoittaa hänenkin mielensä.
Meillä on semmoinen kehtolaulu-cd, jossa on oikein kaunista instrumentaalista kehtolaulumusiikkia. Vauva-aikana soitin tätä aika usein ja erityisesti niissä tilanteissa kun vauva oli itkuinen ja rauhaton, tämä musiikki sai lapsen rauhoittumaan. Liekö tuosta jäänyt pienelle joku omituinen assosiaatio, mutta nyt isompana alkaa aina itkeä kuulleessaan musiikkia tuolta levyltä. Mutta jännä juttu, jotenkin tuntuu, että ei poika ole pahoilla mielin. Ihan kuin se olisi jotenkin ' kunniallinen' keino itkeä oikein sydämensä pohjasta. Näissä tilanteissa vielä käpertyy äidin tai isin kainaloon ja antaa itkun tulla kunnolla.
Sitä en voi kuunnelle/laulaa loppuun asti ennenkuin tulee kyyneleet silmiin. Vaikka kuin yrittää olla itkemättä, niin ei onnistu. Tulee aina mieleen oma pikkuveli, joka kuoli vauvana..(varsinkin siitä kohdasta, että " ..en mä ole, lapseni, lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulin taivahasta..)
Äh, meinaa jo ajatuskin laulusta tuoda kyyneleet..
Omat lapset on vielä niin pieniä, että en ainakaan ole huomannut minkään laulun herkistävän heitä.
Ehkä pahin on juuri tuo " Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" . Aina jos illalla lauletaan sitä, niin tyttö alkaa nyyhkyttää. Muutama kuukausi sitten oli kuulemma mummulle selittänyt, että se on hänen lempilaulunsa. Muutkin rauhalliset, mollissa olevat laulut ja varsinkin kehtolaulut ovat kuulemma surullisia lauluja, joita ei saa aina laulaa. Toisaalta tämä käsky voi johtua siitäkin, että ei illalla joko enää jaksa kuunnella lauluja, tai siitä että ei huvittaisi ihan vielä nukahtaa.
Oma veljeni ei muuten voi sietää tuota Sinistä unta (Joka ilta kun lamppu sammuu). Voisikohan se johtua jostain tällaisesta lapsuusajan surullisesta mielleyhtymästä... Mua ei itketä oikeastaan mikään, ainakaan erityisen suurella todennäköisyydellä, mutta toisaalta aina välillä sitä herkistyy melkein minkä hyvänsä vuoksi.
Johtuen siitä että se soi synnytyssalissa kun olin synnyttämässä esikoistani.