Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuuluuko 30 kriisin kuolemanpelko?

Vierailija
24.06.2008 |

.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt on mennyt jo vuosia muutama (33v) edelleenkään en ole sinut ajatuksen kanssa, että kuolen joskus. Kuitenkin varsinainen pelko on hävinnyt vai liittyykö se kuoleman pelko siihen, että on pieniä lapsia.

Vierailija
2/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuolemisessa ei ole mitään pelättävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollu jo jonkin aikaa kuolemanpelko. Mutta en itsekään ole varma, liittyykö noihin pieniin lapsiin. Vanhempi on nimittäin 3½v. ja hänen syntymän jälkeen nää ajatukset on noussu pintaan.

Kai sitä muutenki tajuaa että tämä ei ole ikuista. Mietin joskus omaa äitiänikin, tajusin tässä kerran että hänkin oikeasti kuolee! Vaikka oonhan minä sen aina tienny, mutta ne ajatukset on paljon erilaisempia ja vahvempia kun ennen.

Vierailija
4/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tietoisuus siitä, että elämä ei jatku loputtomasti ja että minäkin kuolen, itse asiassa voin kuolla koska vaan, vaikka 5 minuutin päästä. Tuon tiedostaminen sai pelkäämään kuolemaa ja samalla myös sitä, että sairastun vakavasti. Pahinta kriisivaihetta kesti reilut puoli vuotta, sittemmin on alkanut helpottaa. En tosin tiedä, oliko kyse "pelkästä" kolmenkympin kriisistä, elämässä oli silloin paljon muutakin vaikeaa. Mutta minä siis sanoisin, että voi kyllä kuulua kuolemanpelkoa.

Vierailija
5/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta se on oikeastaan kolmenkympin kriisin ydin. Tulee ekat rypyt ja tajuaa että shit, oikeasti en elä ikuisesti. Vanhenen. Siihen asti sitä on kuvitellut suurin piirtein olevansa kuolematon.

Vierailija
6/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ateisteja eivätkä usko kuolemanjälkeiseen elämään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

liittyy huoleen lapsista. Olen kristitty, enkä itseni takia pelkää kuolemaa.

Vierailija
8/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulisi laantuvan kun lapset kasvavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulisin että ateisteilla on voimakkaampi kuolemanpelko? Itsekin olen ateisti, mutta mun motto on se, että kuoleman jälkeen ei ole mitään eikä ketään joka surisi tai pelkäisi, joten miksi pelätä kuolemaa. Ja ennen kuolemaa on elämä, joten. Toki kuolema sinänsä on pelottava. Onko kipua, paniikkia? Mutta samahan se on kristityllä. Ja lisäksi mun ei tarvi tuhlata tätä elämääni helvetin pelkäämiseen ;).

Vierailija
10/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

syveni juuri 3-kympin tienoilla. Jotenkin sisäistin, ettei ole loputtomiin aikaa "jossitella" vaan minäkin vanhenen ja kuolen pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei pelkää on ateisteja. Mitä te uskovaiset siinä kuolemisessa sitten pelkäätte? Eikös se teidän mielestä ole just se huippukiva juttu kun vihdoinkin pääsee Jeesuksen luo vai ettekö haluakaan mennä?



2

Vierailija
12/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän elää jokaisen päivän niin ettei mikään jää kaduttamaan. Rakastan niitä ihmisiä jotka ovat minulle läheisiä. Ja sitten kun minun vuoroni lankulla tulee voin ehkä ajatella ettei mitään jäänyt tekemättä. Kipua tai paniikkia en ole edes kuolemaan liittänyt, en ajatellut noita asioita synnytyksissäkään.



Niin ja usko ei minulle ole helvetin pelkäämistä vaan turva ja lohtu silloin kun minulla on vaikeaa tai raskasta. Ei elämää tarvitse pelätä. Ja mitä sitten jos olenkin väärässä? Ainakin maallinen taivallukseni on ollut rauhallinen ja pelkoa vailla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

30v alkoi tulla tuota kuolemanpelkoa, saattaa kyllä tosiaan liittyä pieniin lapsiin, miten heidän käy jos minusta aika jättää...

Vierailija
14/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiedä eri kuolemistavoista paljonkaan. Mikä voi olla ihan hyväkin sinun mielenrauhasi kannalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

...ja huoleen lapsista. Niin minulla ainakin ja niin tässä moni kertoo.



Ei minua itseäni kuolema sinänsä pelota nyt reilu 30:senä sen enempää kuin aiemminkaan. Realistina totta kai tajuan, että kuolema on nyt lähempänä kuin 10 vuotta sitten, mutta toisaalta ajattelen, että jos kaikki menee hyvin niin tässä on hyvää elämään jäljellä useita kymmeniä vuosia. Kolmekymppinen kun kuitenkin on vielä nuori, vaikka joku voi toisin tunteakin.



Mutta kuten sanottua, lapsista se suurin huoli on ja sen vuoksi omaakin kuolemaa ajattelee eri kantilta.

Vierailija
16/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä tuota joka hetkeä pelkäämään jotakin mistä ei tiedä etukäteen mitään.

Vierailija
17/17 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla kuolemanpelko alkoi esikoisen syntymän jälkeen, enkä ollut silloin vielä kolmeakymmentäkään ; )



on näköjään aika tavallista.



huolettaa nimenomaan lasten puolesta, miten he pärjäisivät. omasta puolestani en niinkään pelkää.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi kaksi