G: Uskotko että raskaudenaikainen lihominen (10kg+) on...

c, mutta otetaan huomioon myös joillakin runsaat turvotukset, jotka kyllä häviävät nopeasti raskauden päätyttyä ja eivät siis ole läskiä.

t. femmaa odottava

eli sitä painoa joka on jäljellä lapsen synnyttyä ja turvotuksen laskettua ja joka verrataan painoon ennen raskautta.



-ap

Itselläni hormoonitoiminta raskauden aikana aiheuttaa masennusta, ja kun olen masentunut, sillon en hallitse syömistäni, kun kaikki on "ihan sama ja hälläväliä, kuinka. lihava olen"

Olen kyllä vetelä, hormoonit sekoittaa ettei minulta löydy yhtään itsekuria, mutta myös tuo perinnnöllisyys, sukuni naiset näyttävät vähän jokainen lihovan helposti.

c, mutta lähinnä ajattelen, että se, ettei saa raskauskilojaan pois, on itsekurin puutetta. Ei siis niinkään raskauden aikana kerätyt kilot. Tai siis raskaanahan täytyy tullakin lisää painoa (paitsi hyvin lihaville)! Mutta raskauden jälkeen niiden pitää myös lähteä pois! Ovatko jotkut muka sellaisia, että syövät aivan liian paljon raskausaikana vain koska ovat raskaana??



Ja vielä tähän kilojen keräämiseen, että itselläni oli painoindeksi 16 ennen raskautta ja nyt lapsi 1 v ja paino normaali, indeksi 18,5. Että joskus kilojen kertyminen on ihan positiivinen asia..

Vai kadehditte kun ne ei kahlitse itseään jatkuvaan painontarkkailuun ja peilin tuijottamiseen?



Lopetin tuollaisen ja nyt olen VAPAA!

Hoikille voi helpostikin tulla 15-20 ja karristavat ne imetyksen aikana. Ja pitkille tulee suhteessa enemmän kiloja kuin pienille äideille.



Jos normaalipainoiselle tai pulleahkolle tulee YLI 20 raskauskiloa, niin kyllä ne varmaan osittain ihan syömällä on saatu.

Mulla siis bmi näin normaalisti 19-20 kieppeillä, 2 raskautta takana ja 20kg tuli kummallakin kerralla. Takaisin lähtöpainossa olen ollut noin 2kk synnytyksestä.



Itse olen sitä mieltä, etta "aidot raskauskilot" on pois saman ajan kuluessa kuin ne on tullutkin... Eli jos äiti on vanhoissa mitoissa n. 9kk synnytyksestä, niin jokainen raskauskilo on ollut tarpeellinen. Mutta jos kilot jää ja jämähtää, niin ne on ollut ihan vain normaalia lihomista, joka on tapahtunut raskauden aikana.

ma olin BMI 23 ennen raskauksia, ja olen koko aikuisikani saanut taistella etta pysyn normaalipainon rajoissa, eli tarkkailua tarkkailua ja mita ihmeellisempia rajoitukisa syomisiin kun taipumus lihoa on suuri (oli sitten geneettista tai psyykkista niin vaaka heilahtaa heti).

No lihoin 23 kg ekan raskauden aikana ja laitokselle jai 7 kg...:( siita alkoi laihis jolla sain totaalipudotuksesti -20 kg eli noin 3 kg jai kun aloin odottamaan toista. Painoa tuli 9kg kun sikio kuoli puolivalissa raskautta, 5 kg jai roikkumaan. Nyt olen yrittanyt paasta takaisin original lukemiin joissa olin ennen raskauksia ja viela olisi ne hiton 3-4 kg jaljella jotka ei sitten MILLAAN lahde!!



Toisille ei sitten vaan kerry niita kiloja millaan eika se aina ole mikaan itsekuri kysymys, mun mies esim ei liho millaan vaikka yrittaakin ja syo herkkujakin paivittain ja ma taas hyvin halliitusti ruokaa ja herkkuja harvoin. Eli meilla on ainakin ihan totaalisen erilainen aineenvaihdunta.



Mutta tottakai ne raskauskilot keraantyy syomalla, toisilla vaan se tarve on suurempi (oli se sitten henkista tai hormonaalista) mutta ma en kesta naita "laiskat lihoo raskauden aikana ja mulla tuli vaan 5kg lisaa ja laitokselta lahdin -15 kg alkupainosta). Ma ainakin on tehnyt jumalattomasti toita normaalipainon takia ja onkin aika inhottavaa lukea kuinka vaan laiskat lihoo raskausaikana. Ma olen ainakin ollut hyvinkin aktiivinen raskaana ollessa :)

Eli syömisentarve voi vaihdella hyvinkin paljon eri ihmisillä. Eli se, kenellä paino nousee vähän ei ymmärrä sitä syömisen halua toisilla. Toiset joutuu enemmän taistelemaan ruuan himon kanssa kuin toiset ja myöskin näkemään enemmän vaivaa laihduttamisen suhteen.



Minulla lääkäri juuri totesi, että minulle paino kertyy helposti ja laihduttaminen on varmasti vaikeaa, joten minulle määrättiin lääkkeet sitä varten. Kummasti on helpottanut tätä laihduttamista!

Lihominen johtuu aina elämäntavoista: kun ihminen syö enemmän kuin kuluttaa, kiloja kertyy väistämättä. Siksi syöminen tulisi sovittaa liikunnan määrään, oli raskaana tai ei.



Raskaus aiheuttaa monelle väsymystä, eikä silloin jaksa paljon liikkua; mutta silloin korostuukin se, että äiti saa tarvittavat ravintoaineet monipuolisesta ruuasta eikä tankkaa "ylimääräisillä herkuilla" (limsat, sipsit, karkit). Ne merkitsevät itsensä lihottamista, ellei niistä saatua energiaa jaksa kuluttaa pois. Tietysti mikä tahansa lihottaa kun sitä syö liikaa, oli kyseessä sitten maidon juonti tai sipsien syönti... niistä kaikista saa kuitenkin energiaa.



Luulen että raskaudenaikainen lihoaminen johtuu seuraavista syistä:



Hormonaaliset syyt lisäävät tunnesyöpöttelyä. Ratkaisevaa ei ole äidin vilkastunut aineenvaihdunta (senhän pitäisi yhtälailla toimia käänteisesti eli kuluttaa energiavarastoja paremmin), vaan psykologisista syistä johtuva syöminen. (Samalla tavalla kuin joidenkin naisten ruokahalu kasvaa ennen menkkoja.) Se voi johtua siitä ettei keksi parempaa tekemistä vaan herkuttelee aikansa kuluksi, tai esim. siitä mielikuvasta että pitäisi muka "syödä kahden puolesta". Eli tekosyitä saada ruuasta enemmän mielihyvää.



Lisäksi hormonaaliset syyt väsyttävät äitiä, eikä hän jaksa liikkua tarpeeksi. Voisiko liikunta siitä huolimatta auttaa äitiä jaksaamaan paremmin, kuin sohvassa löhöäminen ja suklaan syöminen? Äidin liikkuessa kevyesti ulkoilmassa vauvakin saa paremmin happea.



En usko, etteikö äiti voisi muka vaikuttaa lihomiseensa hormoneista huolimatta. Kun niiden vaikutuksen tiedostaa, voi päättää ottaa erilaisen linjan tavoissaan. Äidin ruokailutottumukset voivat olla kasvatuksesta perittyjä, mutta aikuinen ihminen pystyy tekemään muutoksia omiin tapoihinsa. Eli vaihtoehto d) ei pidä mielestäni paikkaansa. Ja vaihtoehto c), miksi raskaana olevalla ihmisellä olisi vähemmän itsekuria? No, ehkä siinä päästään vaihtoehtoon b)... En tiedä mitä vaihtoehto a) tarkoittaa. Sitäkö, ettei äiti ajattele sikiön hyvinvointia ylensyödessään? Jos vetelyys tarkoittaa laiskuutta niin sekin voi johtua hormoneista. Mutta ratkaisevaa on viime kädessä vain äidin asenne!

en tiedä miksi.



Ensimmäisessä raskaudessa söin terveellisemmin kuin koskaan elämäni aikana. En syönyt karkkia ja lopetin vaalean jauhon syönnin. Mutta keskivaiheilla painoa tuli kilo viikossa. Itku meinasi tulla ja söin entistä terveellisemmin...



Toisessa raskaudessa en välittänyt. Mussutin ja mussutin, enkä syönyt ruisleipää vaan ihan patonkia. Taas keskivaiheilla tuli painoa kilo viikossa.



Minun toiminnallani ei ollut mitään väliä.

mutta. Ma uskon etta sina 12 et ole koskaan taistellut lihomista vastaan. Kirjoituksesi oli niin akateemisesti muotoiltu, teoriaan perustuva etta koko pointti taisi menna ohi. Siis kyllahan kaikki tietavat ettta kulutus ja tankkaus pitaa tasapainottaa ettei liho mutta kun siihen vaikuttaa niin moni muukin tekija.



Mulle raskaus altistaa lievan masennuksen (en ole koskaan ennen tai jalkeen ollut vahaakaan masentunut mutta raskaana olen juuri niin herkka ja hermot pinnassa kun leffoissa). Lisaksi pahoinvointi kestaa pari kuukautta ja ainut mika helpottaa on tasainen ja jatkuva syominen (ihan mita vaan hiilaripitoista). Koko raskauden tuoma huima muutos kroppaan ahdisti eika sita todella auta yhtaan moiset kommentit itsekurista ja teorian vaanto.



Ja viela kuule, aineenvaihdunta ei vilkastu raskauden myota vaan esim. mahalaukun tyhjentyminen hidastuu ja kestaa n. kaksi kertaa pidemman ajan jotta kroppa voi todella imea kaikki ravintoaineet (lue kalorit). Joten siksi kaikki hiukan lihoo vaikka eivat vahentaisi liikkumista tai muuttaisi syomisiaan. Joten ihan ilmatiivis ei teoriasi ole.



Henkinen tasapaino on myos tarkea tekija eika sita voi noin helposti kumota :)



t. 12 (tai sinne pain)